Siirry sisältöön

Konrad I (Zähringen)

Wikipediasta
Konrad I
Konrad I myöntää Freiburgille kaupunkioikeudet, Fritz Geigesin lasimaalaus vuodelta 1899.
Konrad I myöntää Freiburgille kaupunkioikeudet, Fritz Geigesin lasimaalaus vuodelta 1899.
Zähringenin herttua
1122 – 1152
Edeltäjä Berthold III
Seuraaja Berthold IV
Henkilötiedot
Vanhemmat Berthold II Zähringen ja Agnes von Rheinfelden
Puoliso Clementia von Luxemburg-Namur (n. 1110–1158)
Lapset Berthold IV von Zähringen; Adalbert I, Teckin herttua; Liègen piispa Rudolf; Hugo von Ulmburg; Clementia

Konrad I von Zähringen (n. 1090 – 8. tammikuuta 1152 Konstanz) oli Zähringenin herttua 1122–1152.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konradin vanhemmat olivat Zähringenin herttua Berthold II ja hänen vaimonsa Agnes, Rudolf von Rheinfeldenin tytär. Hän seurasi Zähringenin herttuana vuonna 1122 varhain kuollutta veljeään Berthold III:tta.[1]

Konradia on luonnehdittu aikansa uudenlaisen aluepolitiikan merkittävimmäksi edustajaksi Zähringenin herttuoiden suvussa. Hän hankki 1125 hallintaansa Sankt Blasienin voutikunnan ja yritti laajentaa valtaansa Schaffhauseniin ja Sankt Märgeniin. Erityisesti hän ansioitui perustamalla kaupunkeja (Freiburg im Breisgau, Villingen, Offenburg) ja kehittämällä niiden hallintoa; Freiburgin kaupunginoikeutta pidettiin Saksassa aikansa merkittävimpänä.[1]

Saksan keisarikunnan politiikassa Konrad tuki Lotharia, joka 1127 nimesi hänet Zähringenin herttuoiden kanssa sukulaisuussuhteessa olevan, sammuneen Burgundin kreivien sukuhaaran perilliseksi. Näin Konrad sai arvonimen rector Burgundiae ja onnistui saamaan valtaansa osan Burgundin herttuakunnan itäisistä osista nykyisen Sveitsin länsiosissa.[1][2]

Lotharin jälkeen valtaan noussutta Konrad III:tta Konrad kannatti, mutta joutui kiistaan kaimansa hohenstaufilaisen suvun poliittisten pyrkimysten kanssa. Švaabian herttuan poika Friedrich hyökkäsi Konradin alueille vuonna 1146, valloitti Zürichin ja eteni Freiburgiin asti, ja Konrad joutui pyytämään kuningasta apuun kiistan sovittamiseksi. Samoihin aikoihin Baselin piispa Ortlieb perusti Breisachin kaupungin ”zähringeniläisten Freiburgin kilpailijaksi”.[1]

Vuona 1147 Konrad ei lähtenyt mukaan toiselle ristiretkelle vaan osallistui sen sijaan Welf-sukuisen Henrik Leijonan ristiretkeen pakanallisten slaavien (vendien) maille. Samoihin aikoihin Henrik Leijona solmi avioliiton Konradin tyttären Clementian kanssa. Luultavasti tämän takia Konrad pyrki pysymään sovittelevalla kannalla Hohenstaufeihin kuuluvan Konrad III:n ja Welfien kiistoissa.[1]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konradin puoliso oli Namurin kreivi Gottfriedin tytär Clementia (k. 1158). Heidän lapsiaan olivat

  • Berthold IV, Zähringenin herttua (k. 1186),
  • Rudolf, Liègen piispa (k. 1191),
  • Adalbert, Teckin herttua (k. n. 1195),
  • Hugo, Ulmburgin herttua (k. 1203),
  • Clementia (k. ennen 1167), naimisissa ensin Henrik Leijonan (k. 1195), sitten Savoijin kreivi Humbert III:n (k. 1189) kanssa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 Deutsche Biographie: Konrad - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 17.11.2025. (saksaksi)
  2. ↑ Zähringen, von hls-dhs-dss.ch. Viitattu 17.11.2025. (saksaksi)
Edeltäjä:
Berthold III (Zähringen)		 Zähringenin herttua
1122 – 1152		 Seuraaja:
Berthold IV (Zähringen)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Konrad_I_(Zähringen)&oldid=23684805”