Konesota

Konesota, laitesota tai merkkisota on laitevalmistajien välinen kilpailuasetelma, jossa markkinoita hallitsevat laitemerkit kilpailevat markkinaosuuksista. Kamppailulle on ollut ominaista, että myös koneiden käyttäjät ovat olleet aktiivisessa roolissa konesotien käynnistäjinä ja ylläpitäjinä.

Konesotia käyttäjien näkökulmasta tutkineiden Petri Saarikosken ja Markku Reunasen mukaan tietokoneilla ja pelikonsoleilla on ”vannoutuneita kannattajia” rock-yhtyeiden tapaan. Vastakkainasetteluja syntyy hallitsevien konemerkkien tai käyttöjärjestelmien vannoutuneiden käyttäjäryhmien välille. Tyypillinen konesota on esimerkiksi PC- ja Apple-tietokoneiden käyttäjien välinen kilpailu.

Konesota-nimitys on peräisin englanninkielisistä käsitteistä home computer wars (suom. kotitietokonesodat) ja console wars (suom. konsolisodat). Käsitteen alkuperä on epäselvä, mutta sitä alettiin käyttää alan lehdistössä 1980-luvun alkupuolella, jolloin sillä viitattiin laitevalmistajien väliseen kilpailuun. Tietokonevalmistaja Commodoren perustaja Jack Tramiel teki käsitettä itse tunnetuksi. Vuosikymmenen kuluessa terminologia tuli myös suomalaisen tietokonelehdistön käyttöön. 2000-luvulla käsite alkaa olla jo vanhanaikainen, sillä tietokoneiden väliset erot ovat lähinnä ohjelmistosta riippuvaisia.

Medioissa konesotia on käsitelty paitsi kilpailijoiden yrityksinä syöstä toiset markkinoilta myös käyttäjien välisinä vastakkainasetteluina. Saarikosken ja Reunasen mukaan käyttäjien toiminta voi olla ruohonjuuritasolla ”hyvinkin tunteenomaista”. Toisaalta käyttäjien välisiin sotiin on liittynyt myös paljon ironiaa ja leikkimielisyyttä, ja ne ovatkin olleet myös viihdettä eri osapuolille. Argumentoinnin vakavuudesta riippumatta konesodat ovat olleet käyttäjille keino luoda yhteisöllisyyttä.

Konesodat Suomessa

1980-luvun konesodat

MikroBitissä 3/1984 julkaistu Commodore 64:n ja Spectravideo 328:n vertailu sai lukijat lähettämään toimitukseen sadoittain kirjeitä. Petri Saarikosken ja Markku Reunasen mukaan laitteet oli kuvattu kannessa ”avaruudessa leijuviksi aluksiksi, jotka selvästi uhkasivat käydä toistensa kimppuun.”

1980-luvulla kotitietokonemarkkinat alkoivat avautua. Ensimmäinen Suomessa paljon myynyt kotitietokone oli Commodoren ViC-20. Vuonna 1984 myyntimäärät nousivat voimakkaasti ja suosio jatkui seuraavana vuonna; yhteensä vuosina 1984–1985 myytiin yli 100 000 tietokonetta. Commodore-merkkisillä tietokoneilla oli kansainvälisestikin tarkasteltuna huomattava ylivalta markkinoilla. Commodore 64:llä oli arviolta 70 prosenttia markkinoista, kun Spectravideo MSX:llä oli vain 10 prosenttia. Muitakin koneita myytiin, mutta ne saivat vain marginaalisen käyttäjäkunnan. Konemerkeille alkoi syntyä uskollisia kerhoja ja kaveriporukoita, joissa jaettiin tietoa, pelejä ja hyötyohjelmia. Harrastus oli poikien ja nuorten miesten hallitsemaa.

Commodore 64 oli suosittu sen laajan pelikirjaston takia. Muiden koneiden käyttäjät usein halveksuivat peliharrastajia ja pyrkivät korostamaan omien koneidensa hyötykäyttöominaisuuksia. Alan lehdistö, eli Printti (1984–1987) ja MikroBitti (1984–), huomioi vastakkainasettelun kirjoittelussaan. Printin päätoimittaja Reijo Telaranta oli suhtautumisessaan kriittinen ja näki konesodissa uskonsotien kaltaisia piirteitä.

MikroBitin loppuvuodesta 1984 julkaisema laitevertailu Commodore 64:n ja Spectravideo 328:n välillä aiheutti palauteryöpyn toimitukseen. Lehden yleisönosastopalstalla julkaistuissa lukijakirjeissä argumentoitiin teemalla ”miksi minun koneeni on parempi kuin sinun”. Toisinaan lukijoiden provosoivat kirjeet olivat korostuneen humoristisia. Kirjeissä saatettiin myös kritisoida lehden linjaa Commodore-myönteisyydestä ja toisaalta puolustaa sitä laajemman käyttäjäkunnan takia. Kirjoittelulle olivat tyypillisiä myös sivustaseuraajien esittämät ”tulitaukoehdotukset”, joiden jälkeen toimitus lopetti konesotaviestien julkaisun yleisönosastolta. Vuoden 1985 jälkeen ensimmäinen konesota laantui, ilmeisesti Commodoren markkinaylivallan takia.

Uusi, 16-bittinen konesota käynnistyi 1980-luvun lopulla. Markkinoille tulivat Commodoren seuraaja Amiga 500 ja sen kilpailijaksi Atari ST. Lehdistössä Atari ST:n uskottiin olevan vahva kilpakumppani Amigalle, ja MikroBitin lukijat saattoivat hermostua toimittajien kirjoittamista myönteisistä jutuista. Muun muassa Niko Nirvi sai paljon kritiikkiä myönteisistä Atari ST -jutuistaan. MikroBitti päätti vuoden 1989 lopulla, ettei se enää julkaisisi Atari ST:n ja Amigan vastakkainasettelua koskevia lukijakirjeitä. Pahin konesota laantui jälleen mediassa, vaikkakin harrastajien keskuudessa se jatkui vielä muutaman vuoden. Atari ST ei menestynyt markkinoilla kovin hyvin, mikä vaikutti myös tilanteeseen.

1980-luvun konesotia yhdisti keskustelun tiivistyminen kahden hallitsevan merkin välille. Tavallisesti kiistelijät pyrkivät osoittamaan oman konemerkkinsä ylivertaisuuden tekniikassa, pelivalikoimassa tai laitteen myyntimenestyksessä. Lehdistö myös piti keskustelua aktiivisesti itse yllä, sillä lukijakirjeet olivat helppo tapa aktivoida lukijoita.

1990-luvun konesodat

1990-luvulla Commodore alkoi menettää suosiotaan ja IBM PC -yhteensopivat koneet yleistyivät kodeissa. PC-pelaaminen alkoi yleistyä, ja Suomen ensimmäinen tietokonepelilehti Pelit perustettiin 1992. Ensimmäinen konesota Pelit-lehden lukijakirjeissä puhkesi Amigan ja PC:n välille. Kiista oli kiihkeimmillään kun Amigan käyttö pelikoneena marginalisoitui. Pelit-lehden toimitus kuitenkin vältti ”juupas–eipäs”-tyylisten väittelyjen julkaisemista lukijapalstalla.

PC säilytti asemansa Suomen yleisimpänä pelikoneena 2000-luvun alkuun asti. Aikakauden toinen merkittävä konesota käytiin pelikonsolien ja PC:n välillä. MikroBitin ja Pelit-lehden lukijat suhtautuivat konsoleihin ”lasten leluina” 1990-luvun puoliväliin asti. Kiistely oli alkanut jo 1980-luvun lopulla, kun Nintendo kasvatti suosiotaan. MikroBitin toimituksellinen valinta käsitellä myös konsoleita lehdessä aiheutti joissain lukijoissa närää. Pelit puolestaan keskittyi pelkästään tietokonepeleihin. Tilanne alkoi muuttua Sonyn PlayStationin julkaisun 1995 jälkeen. Konesodat alkoivat siirtyä internetin keskustelupalstoille.

2000-luku

2000-luvulla konesodat ovat olleet pääasiassa eri pelikonsolien tai pelikonsolien ja tietokoneiden välisiä. Reunasen ja Saarikosken mukaan tarkasteluajanjaksolla 2007–2013 keskeisin vastakkainasettelu oli Sonyn PlayStation 3:n ja Microsoftin Xbox 360:n välillä. Näiden konsolien on katsottu kilpailevan tosipelaajien kiinnostuksesta, kun taas Nintendon Wii- ja Wii U -konsolit on leimattu satunnaispelaajien laitteiksi.

Katso myös

• Konsolisota
• Selainsodat

Lähteet

• Saarikoski, Petri & Markku Reunanen (2014): ”’Mun kone on parempi kuin sun romu’ Suomen konesotien vaiheita yleisönosastosta Internetiin”. Tekniikan Waiheita 32(1): 2014, 5–22.