Koneenpiirustus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Koneenpiirustus on teknistä piirtämistä, jota käytetään koneensuunnittelun, koneautomaation ja valmistustekniikan suunnittelun apuna. Koneenpiirustus auttaa mitoittamaan ja muotoilemaan suunniteltavat kappaleet (useimmiten laitteiden osat) niin, että ne on mahdollista valmistaa. Koneenpiirustuksessa luodaan kappaleen geometriasta yksiselitteinen ja selkeä piirustus, jota ei voi tulkita väärin.
Koneenpiirustukseen liittyy joukko standardeja joiden tarkoitus on varmistaa, että suunnittelija ja toteuttaja lukevat piirustuksia samalla tavalla. Standardeihin kuuluu muun muassa kuvantojen suunta ja ryhmittely, erilaisten viivojen valinta, mittakaavat ja perspektiivit.
1980-luvulle asti ja osin vielä 1990-luvullakin koneenpiirustusta tehtiin piirustuskojeella käsinpiirtämällä tussin ja kuultopaperin avulla. Nykyisin tietokoneavusteiset 2D-piirustusohjelmat ja 3D-mallinnusohjelmat (CAD) ovat syrjäyttäneet käsinpiirtämisen. Nykyisin piirustuksessa ei välttämättä esitetä kappaleen kaikkia muotoja ja mittoja, vaan piirustusta käytetään 3D-mallin tukena ja siinä on esitetty vain ne asiat, joita ei 3D-malliin saada näkyviin.
Menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On olemassa erilaisia standardeja, jotka määrittelevät koneenpiirustukselle perussäännöt, esimerkiksi ISO, DIN, ANSI, GOST, JIS, BSI ja GB. Eri standardit määrittelevät hieman eri säännöt joten on selvitettävä, minkä standardin mukaan piirustus on luotu. Standardit kuitenkin vaikuttavat piirustuksessa lähinnä yksityiskohtiin, kuten mittaviivojen nuolenkärkiin tai viivojen paksuuksiin.
Koneenpiirroksessa on vähintään yksi kuvanto kappaleesta. Lisäksi usein kappaleesta joudutaan projisoimaan kuvantoja, jotta kappale voidaan ymmärtää oikein. Nykyisin koneenpiirustuksiin lisätään yhä useammin aksonometrinen eli kolmiulotteinen kuvanto kappaleesta, koska se on helppoa tietotekniikan avustuksella.
Merkittävin ero ja suurimman väärin tulkitsemisen mahdollisuuden aiheuttaa kuvantojen projisointimenetelmä, joita on käytössä kahdenlaista eri tekniikkaa.
- Yhden käännön menetelmä: Menetelmää käytetään pääsääntöisesti koneenpiirustuksessa ja se on käytössä Suomessa ja laajalti muualla Euroopassa. Kappaletta suoraan edestä katsottaessa oikea kylki projisoidaan vasemmalle ja vasen oikealle. Yläpuoli alas ja alapuoli yläpuolelle. Yksi hyvä muistisääntö on että projektiosta toiseen siirrytään aina kääntämällä kappale piirustuksessa 90 astetta.
- Kolmen käännön menetelmä: Menetelmää käytetään ainakin Yhdysvalloissa. Kappaletta suoraan edestä katsottaessa sen oikea kylki projisoidaan oikealle ja vasen vasemmalle puolelle, yläpuoli ylös ja alapuoli alapuolelle.
Projisointimenetelmä tulisi olla merkittynä piirustuksessa. Merkintänä käytetään kartiota, josta selviää kuvassa käytetty projisointitapa.
Suomessa on yleinen käytäntö, että koneenpiirustuksissa käytetään menetelmiä, jotka on kerrottu kahdessa kirjassa, Aimo Pereen Koneenpiirustus 1 ja Koneenpiirustus 2.
Merkintöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneenpiirustukset ovat yleensä helposti tulkittavissa. Piirustuksiin joudutaan joskus kuitenkin tekemään merkintöjä, jotka tekevät piirustuksesta varsin näyttävän näköisen.
Tällaisia merkintöjä ovat esimerkiksi:
- Koneistustoleranssit
- Hitsausmerkinnät
- Käytettävät valmistusstandardit
- Pintakäsittelyohjeet
Muut merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneenpiirustuksessa on lähes aina merkittynä seuraavia tietoja. Piirustuksesta tulee vähintään käydä ilmi:
- Piirustuksen omistaja ja/tai Yrityksen nimi
- Kappaleen nimitys
- Osanumero
Lisäksi suositellaan seuraavien asioiden esittämistä:
- Piirtäjä/Suunnittelija
- Tarkastaja, joka on piirroksen virheiden varalta tutkinut henkilö, usein sama kuin piirtäjä, mutta ei mielellään
- Hyväksyjä, joka piirroksen valmistettavaksi hyväksynyt vastuuhenkilö.
- Päivämäärät
- Revisionumero tai kirjain, joka kertoo, mikä versio kappaleesta on kyseessä, ja joka on juokseva. A, B, C... 1, 2, 3...
- Revisiotaulukko, joka kertoo tehdyistä muutoksista, ja siitä selviää esimerkiksi voidaanko vanhalla revisiolla valmistetut kappaleet muuttaa uutta revisiota vastaaviksi.
- Käytetty skaalaus, esimerkiksi 1:2, 1:5, 1:10, 2:1, 5:1, 10:1. Koneenpiirustuksessa voi olla myös kuvantoja, jotka ovat eri skaalassa kuin itse pääskaalaus, mutta se pitäisi merkitä selvästi kuvannon viereen.
- Käytetty paperinkoko, esimerkiksi A4, A3, A2.
- Paperin reunuksia kiertävä koordinaatisto, joka helpottaa navigointia paperilla esimerkiksi puhelinkeskustelun aikana.
- Käytettävä materiaali
- Osaluettelo, jos kyseessä on jokin muu kuin yksittäinen kappale