Kommunistien liitto (1847)
Kommunistien liitto oli Lontoossa vuonna 1847 uudelleen järjestäytynyt vallankumouksellinen saksalaisten emigranttisosialistien yhdistys. Liiton entinen nimi oli Oikeamielisten liitto, ja sitä johtivat Karl Schapper (työmies), Heinrich Bauer (suutari) ja Joseph Moll (kelloseppä). Karl Marx ja Friedrich Engels vaikuttivat liiton tavoitteiden muuttumiseen marxilaisiksi. Kommunistinen manifesti oli kaksikon liittoa varten kirjoittama ohjelma.[1]
Myöhemmin venäläiset bolševikit vaihtoivat puolueensa nimen sosialidemokraateista kommunisteiksi Kommunistien liiton esikuvan mukaisesti.[2] Syynä oli se, että eurooppalaiset sosiaalidemokraattiset puolueet eivät olleet hyväksyneet kommunistien perustamaa diktatuuria Venäjällä, ja tällä tavalla he olivat Leninin mukaan häpäisseet sosiaalidemokratian nimen. [3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liitto organisoitui 2.–9. kesäkuuta 1847 järjestetyssä kongressissa, jossa Oikeamielisten liitto vaihtoi nimensä ja sääntönsä. Oikeamielisten liitto oli Pariisissa 1836 saksalaisten käsityöläisten perustama yhdistys, jonka juuret olivat aiemmin toimineessa Lainsuojattomien liitossa. Liitto osallistui Blanquin ja Barbesin vuonna 1839 järjestämään kapinaan, minkä jälkeen suurin osa jäsenistä oli paennut Lontooseen.[1]
Marraskuussa 1846 vielä Pariisissa toiminut Oikeamielisten liiton keskuskomitea siirtyi Lontooseen. Brysselissä asuvaa Karl Marxia pyydettiin liiton jäseneksi tammikuussa 1847. Haluttiin myös, että Marxin ajatusten pohjalta laadittaisiin liitolle manifesti. Rahapulan takia Marx jättäytyi pois Lontoon kongressista, mutta vaikutti sen päätöksiin. Uusituissa säännöissä liiton iskulause ”Kaikki ihmiset ovat veljiä” korvattiin lauseella ”Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!” Marxin kerrotaan sanoneen, että oli joukko ihmisiä, joiden veli hän ei mistään hinnasta halunnut olla. Sääntöjen ensimmäinen pykälä kuului:
Liitto pyrkii poistamaan ihmisen orjuutuksen propagoimalla hyödykkeiden yhteisyyden teoriaa ja tavoittelemalla sen mahdollisimman pikaista toteuttamista.[1]
Salaliittomaisesti toiminut järjestö oli perustanut peitejärjestökseen "Saksalaisten työläisten sivistysyhdistyksen", jossa vuoden 1847 lopulla oli lähes tuhat jäsentä. Tämä yhdistys jatkoi toimintaansa ensimmäiseen maailmansotaan asti. Yhdistys järjesti opintotilaisuuksia neljänä iltana viikossa Punaisen leijonan pubin yläkerrassa lähellä Piccadillya.[1] Ensimmäisen kongressin jälkeen Liitto alkoi irtautua salaliittohengestään ja perusti aikakauslehden Kommunistische Zeitung, josta tosin ilmestyi vain yksi numero vuoden 1847 syyskuussa.[1]
Kommunistinen manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kommunistinen manifesti
Kommunistien liiton toinen kongressi syksyllä 1847 poisti säännöissään olevan "hyödykkeiden yhteisyyden teorian" ja muotoili tavoitteensa uudelleen vallankumouksellisemmin. Nyt tavoitteeksi tuli "kukistaa porvaristo, pystyttää proletariaatin valta, kumota vanha luokkavastakohdille perustuva porvarillinen yhteiskunta ja perustaa uusi yhteiskunta vailla luokkia ja yksityisomistusta."[4]
Kongressin lopulla Marxille ja Engelsille annettiin tehtäväksi liiton ohjelman laatiminen.[5] Syyskuussa liitto oli lähettänyt jäsenjärjestöilleen luonnoksen nimeltä Kommunistinen uskontunnustus. Utooppiskommunistinen manifesti ei tyydyttänyt Marxia ja Engelsiä.[5] Lokakuussa 1847 Engels sai tehtäväksi laatia uuden version.[5] Myös se noudatti Martti Lutherin katekismuksen esikuvaa ja koostui 25 kysymyksestä ja vastauksesta. Engels antoi kirjoitukselle nimen "Kommunismin periaatteet". Engels itse ehdotti Marxille katekismusmuodosta luopumista ja nimen vaihtamista "kommunistiseksi manifestiksi".[6] Vuonna 1848 julkaistu Marxin ja Engelsin kirjoittama Kommunistinen manifesti on tekijöidensä tunnetuin yhteinen teos. Sitä tehdessään Marx oli 29- ja Engels 27-vuotias. Ilmestyessään manifesti jäi miltei vaille huomiota, sillä vuoden 1848 vallankumousliikkeet olivat jo alkaneet.[7]
Nimen uusiokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
V. I. Leninin johtamat bolševikit erosivat Venäjän sosialidemokraattisesta työväenpuolueesta ja perustivat oman puolueen helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917.[8] Lenin vaati, että oli heitettävä pois "likapyykki" ja lakattava kutsumasta itseään sosialidemokraateiksi, mitä nimitystä käyttivät myös II Internationaalin puolueet ja menševikit, jotka pettureina olivat tahrineet ja häväisseet tämän nimen. Marxin ja Engelsin "Kommunistien liiton" esimerkin pohjalta bolševikkien tuli kutsua itseään kommunisteiksi.[2] Marraskuun 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikit muuttivat maaliskuussa 1918 puolueen nimen muotoon Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit)[9], jolloin myös puolueen jäseniä alettiin kutsua kommunisteiksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehén, Tuure: Alkulause. Teoksessa: Friedrich Engels: Kommunismin periaatteet. Kansankulttuuri, 1973.
- McLellan, David: Karl Marx: elämä ja teokset. Love kirjat, 1990 (alkuteos 1973).
- Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) keskuskomitean asettama toimituskunta: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia. Lyhyt oppikurssi. Viides suomenkielinen painos. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n Valtion Kustannusliike, 1949.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e McLellan 1990, s. 158–162
- ↑ a b Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) keskuskomitean asettama toimituskunta 1949, s. 207
- ↑ Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) historia. Lyhyt oppikurssi, s. 207. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1949.
- ↑ McLellan 1990, s. 165
- ↑ a b c Lehén 1973, s. 5–6
- ↑ McLellan 1990, s. 167
- ↑ McLellan 1990, s. 174
- ↑ 7-я (апрельская) Всероссийская конференция РСДРП(б); Петроградская общегородская конференция РСДРП(б) (апрель 1917 года): Протоколы. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)
- ↑ 7-й экстренный съезд РКП(б) (март 1918 года): Стенографический отчет. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)