Kilowattituntimittari

Mekaanisen kWh-mittarin osat:
1. Jännitekela, kytketty mitattavan tehon rinnalle.
2. Virtakela - kytketty sarjaan kuorman kanssa.
3. Staattori - keskittää ja rajaa magneettikenttää.
4. Pyörivä alumiinikiekko
5. Jarruttavat kestomagneetit
6. Akseli.
7. Asteikko ja osoittimet.

Myös yksittäisen sähkölaitteen tehoa ja kulutusta voi mitata. Näitä mittareita saa lainaan esimerkiksi kirjastoista.

Kilowattituntimittarilla (kWh-mittari tai sähkömittari) mitataan kulutetun sähköenergian määrää. Kotitalouksilta mitataan vain pätötehon kulutus, mutta suuremmilta sähkönkäyttäjiltä mitataan myös loisteho. Joissain tapauksissa mittarilla voidaan mitata sähköä useammissa tariffiluokissa, kuten esimerkiksi erihintaiset päivä- ja yösähkö erikseen.

Toiminta

Vanhemmissa mittareissa on kaksi sähkömagneettia, jotka aiheuttavat pyörrevirtoja alumiinikiekkoon. Pyörrevirrat aiheuttavat kiekkoon voiman, joka saa kiekon pyörimään. Alumiinikiekon toisella laidalla on kestomagneetti, joka pyrkii hidastamaan kiekon pyörimistä. Alumiinikiekon pyöriminen on verrannollinen sähkömagneettien kautta kulkevaan tehoon. Alumiinikiekon pyöriminen välitetään hammasrattaiston välityksellä laskurille tai viisareille, joista kulutettu energia voidaan lukea.

Uudemmat mittarit toimivat elektronisesti, ne ovat mikroprosessoripohjaisia ja mittaavat vaihejännitteet ja eri vaiheissa kulkevat sähkövirrat. Näistä tiedoista saadaan kulutettu teho watteina. Kun mittausten aikaväli on tiedossa, voidaan tästä laskea kulutettu energia jouleina, tai yleisimmin kilowattitunteina (kWh). Suomessa etäluettavat elektroniset sähkömittarit on otettiin käyttöön pääasiassa vuosien 2008–2013 aikana.

Vanhempien sähkömittareiden käyttöikä oli jopa yli 50 vuotta, kun uudet etäluettavat mittarit on uusittava 15 vuoden välein.

Katso myös

• Etäluettava sähkömittari

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilowattituntimittari Wikimedia Commonsissa