Kolmekymmentä hopearahaa
Kolmekymmentä hopearahaa viittaa Raamatun Uuden testamentin Matteuksen evankeliumissa olevaan mainintaan, jonka mukaan Juudas Iskariot petti Jeesuksen saaden palkkioksi 30 hopearahaa.[1] Ennen ehtoollisen asettamista Juudaksen sanotaan menneen ylipappien luo ja suostuneen luovuttamaan Jeesuksen 30 hopearahasta. Hän katui ja yritti palauttaa rahat jälkikäteen.
Ylipapit eivät voineet laittaa rahoja temppelirahastoon, koska ne olivat verirahoja. Rahoilla ostettiin savenvalajan pelto muukalaisten hautapaikaksi.
Tätä kuvaa on usein käytetty Kristuksen kärsimystä kuvaavassa taideteoksessa. Lausetta käytetään kirjallisuudessa ja yleisessä puheessa viittaamaan ihmisiin, jotka vaarantavat luottamuksen, ystävyyden tai uskollisuuden henkilökohtaisen hyödyn saavuttamiseksi.
Raamatun kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matteuksen evankeliumin mukaan Juudas Iskariot oli Jeesuksen opetuslapsi. Ennen ehtoollisen asettamista Juudas meni ylipappien luo ja suostui luovuttamaan Jeesuksen 30 hopearahan hinnasta.[2] Sitten Jeesus pidätettiin Getsemanessa, jossa Juudas paljasti Jeesuksen henkilöllisyyden sotilaille antamalla tälle suudelman.
Matteuksen evankeliumin luvun 27 mukaan Juudas oli täynnä katumusta ja palautti rahat ylipapeille ennen kuin hirtti itsensä. Ylipapit päättivät, etteivät he voineet laittaa sitä temppelin aarrekammioon, koska sitä pidettiin verirahana, ja niin he ostivat savenvalajan pellon. Eri selitys Juudaksen kuolemasta on annettu Apostolien teoissa; siinä kuvataan, kuinka Juudas käytti juutalaisten johtajien (Matt 27: 6-9, Sak 11:13) antamaa rahaa- 30 hopearahaa - maakappaleen ostoon. Paikka sai jälkeenpäin nimekseen Hakeldama, Veripelto. . Pietari kuvailee yleistä tietämystä siitä, mitä Juudakselle tapahtui, Apostolien tekojen 1: 17–20: ssä kuinka "hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos." [3]
Teologinen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sakarjan kirjan jakeessa 11:12–13 kolmekymmentä hopearahaa on hinta, jonka Sakarja saa työstään. Hän ottaa kolikot ja heittää ne metallinsulattajalle. Klaas Schilderin mukaan Sakarjan maksu osoittaa hänen arvonsa arvioimisen sekä irtisanomisen.[4] Mooseksen kirjan jakeessa 21:32 kolmekymmentä hopearahaa on orjan hinta, joten vaikka Sakarja kutsuu määrää ”komeaksi hinnaksi”, se voi olla sarkasmia.
Schilder ehdottaa, että nämä 30 hopearahaa ”sidotaan edestakaisin ennustuksen hengen kautta”.[5] Kun ylipapit päättävät ostaa pellon palautetulla rahalla, Matteus sanoo, että tämä täytti ”sen, mitä profeetta Jeremia puhui”. Nimittäin "He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet. Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua käskenyt." (Matt. 27: 9–10). Vaikka monet tutkijat näkevät Jeremian nimen sisältyvän virheellisesti, [6] Jeremian ostama pelto Jeremia 32:ssa voi osoittaa, että molemmat profeetat ovat mielessä. [7] Craig Blomberg väittää, että Matthew käyttää lainauksessaan typologiaa eikä "minkäänlaista yksittäisen tai kaksinkertaisen toteutumisen ennustavaa ennustusta". Blombergin mukaan Matteus kertoo lukijoilleen, että "kuten Jeremia ja Sakaria, Jeesus yrittää johtaa kansaansa profeetallisella ja pastoraalisella palveluksella, mutta sen sijaan hän kärsii viattomasti heidän käsissään". [8] William Hendriksen väittää, että Matteus viittaa Jeremia 19:een. [9]
Blomberg ehdottaa myös, että Matteuksen voidaan myös sanoneen, että "Jeesuksen kuolema on lunnaat, se on maksettu hinta orjan vapaudesta" ja että verirahan käyttö hautausmaan ostoon ulkomaalaisille (Matteus 27: 7) voi vihjaa ajatukseen, että "Jeesuksen kuolema tekee pelastuksen mahdolliseksi kaikille maailman ihmisille, myös pakanoille ".
Pyhäinjäännökset ja kuvataide taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristuksen kärsimyskertomukseen pohjautuvissa taideteoksissa Juudas kuvataan usein pitämässä hopeaa pussissa tai kukkarossa, joka toimii hänen attribuuttinaan.
Useita ”Juudas-pennejä” eli muinaisia kolikoita, joiden sanotaan kuuluneen alkuperäiseen kolmeenkymmeneen rahaan, kohdeltiin keskiajalla pyhäinjäännöksinä, ja niiden uskottiin auttavan vaikeissa synnytyksissä.[10][11][12] Kiveä, jonka päällä hopearahat väitetysti oli laskettu, säilytettiin Rooman Lateraanipalatsissa.[13]
Hunt Museumissa Irlannin Limerickissä on syrakusalainen kymmenen drakhman raha, jonka väitetään olevan yksi alkuperäisestä kolmekymmenestä. Siihen on kaiverrettu latinankieliset sanat Quia precium sanguinis est (”Tämä on veren hinta”).
Vertauskuvallinen käyttö nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lausetta käytetään syyttämään poliitikkoja ja taiteilijoita periaatteidensa tai ihanteidensa myymisestä, ja sitä käytetään myös kirjallisuudessa pettämisen symbolina. Esimerkiksi YK:n vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa Tuvalun edustaja kritisoi lopullista asiakirjaa sanoen: ”Näyttää siltä, että meille tarjotaan 30 hopearahaa kansamme ja tulevaisuutemme pettämiseksi. – – Tulevaisuutemme ei ole myytävänä”.[14]
Suomessa vuonna 1899 helmikuun manifestin julkaisemista kannattanutta senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskista uhkailtiin muun muassa lähettämällä hänelle ruumisarkku, jossa oli 30 hopearahaa.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Matthew
- ↑ R. T. France, The Gospel of Matthew (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing, 2007), 976–979.
- ↑ Acts 1:18.
- ↑ Klaas Schilder, Christ in His Suffering (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing, 1938), 74.
- ↑ Schilder, Christ in His Suffering, 71.
- ↑ John Calvin, for example, says that "the passage itself plainly shows that the name of Jeremiah has been put down by mistake, instead of Zechariah, for in Jeremiah we find nothing of this sort, nor any thing that even approaches to it." John Calvin, Commentary on a Harmony of the Evangelists, Matthew, Mark and Luke.
- ↑ Craig S. Keener, The Gospel of Matthew: A Socio-Rhetorical Commentary (Grand Rapids: Eerdmans, 2009), 657.
- ↑ Craig L. Blomberg, "Matthew," in G. K. Beale and D. A. Carson (eds.), Commentary on the New Testament Use of the Old Testament (Grand Rapids: Baker Academic, 2007), 96.
- ↑ William Hendriksen, Exposition of the Gospel According to Matthew (Grand Rapids: Baker, 1973), 948.
- ↑ G. F. Hill, "Coins and Medals (Western)," in James Hastings and John A. Selbie, (eds.), Encyclopedia of Religion and Ethics, Part 6 (Whitefish, Montana: Kessinger Publishing, 2003), 703.
- ↑ Johannes A. Mol, Klaus Militzer, and Helen J. Nicholson, The Military Orders and the Reformation: Choices, state building, and the weight of tradition (Hilversum: Uitgeverij Verloren, 2006), 287.
- ↑ Schiller, Iconography of Christian Art, Vol. II, 190–191
- ↑ Piero Della Francesca, Enigma of Piero, (2nd ed., trans. Martin Ryle and Kate Soper; London: Verso Books, 2001), 68.
- ↑ "Future not for sale: climate deal rejected", ABC News, 19 Dec 2009. Luettu 11 Sep 2010.
- ↑ Matti Klinge: Keisarin Suomi, s. 357. Schildts, Helsinki 1997.