Kolera Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolera saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831. Tämän jälkeen koleran pandemiat ulottuivat säännöllisesti Suomeen asti, kunnes vuosisadan vaihteen lääkäreiden keskuudesta siinneet torjuntatoimet saivat taudin esiintymisen kuriin ja hallintaan. Tärkeitä suojatoimia oli puhtaan juomaveden saanti, hygienian tärkeyden ymmärtäminen ja sairastuneiden eristys. [1]

Koleran ensiesiintyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolera saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831, osana koleran toista pandemiaa. Tautia havaittiin kesäkuussa Viipurissa, ja elokuussa sitä tavattiin jo Helsingissä ja Turussa. Tuona kesänä koleraan sairastui lääkintöylihallituksen mukaan 1 258 henkilöä. Kuolleisuus oli yli 50 %. [1]

Koleraa sisämaassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen koleran pandemian yhteydessä koleraa tavattiin taas Suomessa vuonna 1848. Tauti levisi Laatokan rantamilta Suomenlahden rannikkokaupunkeihin. Tällä kertaa tauti esiintyi myös sisämaassa, mm. Hämeenlinnassa. Sairastuneita arvioidaan olleen 1 747, ja kuolleisuus oli taas noin 50 %:n luokkaa. [1]

Krimin sota tuo koleraepidemian taas Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1852 kolera iski uudestaan 6. kesäkuuta Helsingissä. Sairastuvuus oli tähänastisista epidemioista suurinta. Rannikkokaupungeista kolera levisi sisämaahan, ja sairastuneita arvioitiin olevan yli 5 000, joista noin puolet menehtyi.[2] Krimin sota ylläpiti pandemiaa, ja sotilaita kuoli runsaasti sekä venäläisten (ilmoitettu 1 685 kolerakuolemaa) että Ahvenanmaata miehittäneiden englantilais-ranskalaisjoukkojen (arviolta tuhat henkeä) joukoissa keskuudessa. Sotilaiden keskuudesta levisi useita epidemioita suomalaisen siviiliväestön keskuuteen. Kaikkiaan tämän kolerapandemian arvioidaan vaatineen Suomen maaperällä noin 7 000 henkeä.[1]

Suomalaiset vastatoimet koleran uhalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finska Läkaresällskapet (FLS) painotti jo vuonna 1865 kokouksessaan koleraa sairastavien juomisen tarpeellisuudesta kuivumisen ehkäisemiseksi. [3]

Suomalaisen hygienian ja vesihuollon paraneminen lievensi seuraavia koleraepidemioita selvästi, vaikka tauti levisikin vauhdilla Venäjältä Suomeen. Helsingissä oli lievät koleraepidemiat vuosina 1871 ja 1872. Viidennen koleran pandemian aikaan Suomessa esiintyi koleraa hajatapauksina. Yhteensä 73 koleratapausta tuli ilmi vuosina 1892-1894.[1]

Vuoden 1893 syksyllä Silakkamarkkinoille tullut nauvolainen laivuri Johannes Mickelsson kuoli koleraan aluksessaan.[4][5] Sittemmin selvisi, että sairastuneen ulosteet ja oksennukset oli kaadettu satama-altaaseen. Turvatoimenpiteinä silakka-alukset hinattiin pois satamasta ja rantaan määrättiin vartijat joksikin aikaa, koska pelättiin kaupunkilaisten ryhtyvän käyttämään saastunutta vettä.[6] Näin Kauppatorin edustalla olevaa satama-allasta Helsingin Eteläsatamassa ryhdyttiin kutsumaan nimellä Kolera-allas.

Suomen terveydenhuollon kehityksen merkitys koleran taltuttamisessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koleran kuudennen pandemian aikana Suomessa todettiin vuonna 1908 vain 19 koleradiagnoosia.[1]

Viimeisin Suomessa tarttunut koleratapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa todettiin vuoden 1998 tammikuussa koleratapaus. Tartunta jäljitettiin Thaimaasta Suomeen salakuljetetettuihin sydänsimpukoihin. Yleensä Suomessa harvakseltaan ilmenevät koleratapaukset ovat tarttuneet matkailijoihin kolera-alueilla ennen Suomeen palaamista. [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuorinen, Heikki S.: Tautinen historia. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-095-3.
  • Vuorinen, Heikki S.: Tautinen Suomi 1857–1865. Tampere: Tampere University Press, 2006. ISBN 951-44-6495-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tautinen historia, Heikki S. Vuorinen, s. 124-126
  2. Tautinen Suomi 1857-1865, sivu 13
  3. Tautinen Suomi 1857-1865, sivu 91
  4. Kolera Helsingissä? Päivälehti, 1.10.1893, s. 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2012.
  5. Kolera Helsingissä. Päivälehti, 3.10.1893, s. 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2012.
  6. Taudit ovat aina riivanneet Helsinkiä. Helsingin Sanomat 1.5.2006.
  7. Eviran kotisivut. Viitattu 16. heinäkuuta 2014
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.