Kolehti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl Emanuel Jansson, Ropo haaviin, 1872.

Kolehti on kristillisen jumalanpalveluksen aikana kerättävä vapaaehtoinen rahalahjoitus. Se käytetään yhteisöstä riippuen joko yhteisön toiminnan ylläpitämiseen tai laupeudentyöhön. Kolehdin kerääminen oli jo varhaiskristillinen tapa, siitä puhutaan Paavalin kirjeissä.[1] Sen taustalla on vanhatestamentillinen tapa kymmenysten antamisesta. Kristillisessä kolehdissa rahasumman suuruutta ei ole kuitenkaan määritelty.

Sanaa käytetään myös kuvaannollisesti pienimuotoisesta rahankeräyksestä: "Kerättiin kolehti ja ostettiin autokuskille pullakahvit." Kolehtia käytetään rahankeräykseen ja siitä lahjoitetaan jonkin verran hyväntekeväisyyteen.

Kolehdin kerääminen luterilaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelis-luterilaisen jumalanpalvelusoppaan mukaan: "kolehti [on] osoituksena seurakunnan diakonisesta huolenpidosta. Seurakunta antaa lahjaksi siitä, mitä se itse on saanut lahjaksi Jumalalta (1. Kor. 4:7). Samalla se rukoilee, että sen antama uhrilahja tulisi siunaukseksi lahjan saajalle (kolehdin siunaaminen)."[2] Kolehti on osa kristillistä rakkaudenpalvelua.[3]

Kolehti kerätään pääsääntöisesti esirukouksen jälkeen. Ennen kolehdin keräämistä ilmoitetaan sen kohde. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkohallitus määrittelee pääosan kirkkopyhien kolehdinkeräyskohteista, osasta päättää hiippakunnan tuomiokapituli ja osasta paikallinen seurakunta.[4]

Käytännössä keräys tapahtuu jumalanpalveluksissa siten, että kolehdinkantajat kiertävät salissa kolehtihaavin kanssa. Kolehtihaavin pussi tuodaan osanottajan eteen. Hän voi halutessaan laittaa haaviin sopivaksi katsomansa summan rahaa. Sopivasta määrästä on sanottu, että vasen käsi ei saisi tietää, mitä oikea käsi tekee. Etenkin erityismessuissa kolehti saatetaan (afrikkalaiseen tapaan) viedä salin etuosassa olevaan koriin.

Yleisimmän tavan mukaan kolehtihaavit viedään keräyksen jälkeen kirkon etuosaan telineeseen näkyville. Joissakin kirkoissa kolehtihaavit viedään suoraan sakastiin.

Jumalanpalveluksen jälkeen rahat lasketaan ja tilitetään pankkiin. Kolehdista laaditaan kuitti, josta käy ilmi kolehdin kantopaikka, -päivä ja -kohde. Sen allekirjoittaa tavallisesti kaksi jumalanpalveluksen toimittajaa, esim. suntio ja liturgi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavalin kokoama kolehti ja alkukirkon ykseys SLEY
  2. 19. Uhrivirsi eli offertorio (Offertorium) Palvelkaa Herraa iloiten - Jumalanpalveluksen opas (s.21) Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009
  3. Kolehti - Uskon ja rakkauden lahja, Diakonian tutkimus 1/2008, s. 43-49.
  4. Kolehti Aamenesta öylättiin. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 13.7.2014.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Tulisi laajentaa esim. katolisen kirkon ja vapaiden suuntien suuntaan, joissa käytetään kolehtia eri tavalla kuin lut. kirkossa.