Koiviston konklaavi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koiviston konklaaviksi kutsutaan presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaa tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaamista 6. toukokuuta 1992. Presidentinlinnaan kokoontui silloin noin 30 henkeä, muun muassa korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:[1]

"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."

Koivisto piti erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa, virheellisenä. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman vuoksi ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.

On väitetty, että kokouksen jälkeen Korkeimman oikeuden linja muuttuikin velallisia kohtaan ankarammaksi[2].

Osanottajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korkeimman oikeuden jäseniä
    • Olavi Heinonen (presidentti)
    • Erkki-Juhani Taipale
    • Per Lindholm
    • Mikko Tulokas
  • korkeimman hallinto-oikeuden hallitusneuvos Pekka Hallberg
  • Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Esko Kilpeläinen
  • Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala
  • oikeushistorian professori Heikki Ylikangas
  • noin 20 muuta henkilöä

Muistiinpanojen kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto oli pyytänyt keskustelua Korkeimman oikeuden presidentin kanssa sekä ennen että jälkeen varsinaista kokousta[3]. Koiviston keskusteluista on olemassa muistiinpanot. Presidentti Tarja Halonen kuitenkin päätti salata ne ulkopuolisilta[4]

Arja Alhon tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arja Alho kiistää Uuden Suomen bloginsa keskusteluvastauksessa 15.10.2010 klo 00:34 Koiviston konklaavin olemassaolon sekä Koiviston muistiinpanojen salaamisen. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppo Konttinen: Salattu pankkituki 2008.
  2. Antti-Pekka Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit 2008 s.199.
  3. Antti-Pekka Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit 2008 s.197.
  4. Tasavallan presidentti, kansliaesittely päätös# 3/30.7.2002.
  5. Arja Alhon blogi 15.10.2010 00:43, http://arjaalho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48896-mita-se-on-rakasta-lahimmaistasi#new