Koiranheinä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koiranheinä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Koiranheinät Dactylis
Laji: glomerata
Kaksiosainen nimi

Dactylis glomerata
L.

Katso myös

  Koiranheinä Wikispeciesissä
  Koiranheinä Commonsissa

Koiranheinä eli niittykoiranheinä (Dactylis glomerata) on yleinen tuulipölytteinen heinä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiranheinän kukinto

Koiranheinä kasvaa 60–160 senttimetriä korkeaksi. Sen röyhy on kolmiomainen, kukat kasvavat siinä tiiviinä rykelminä. Röyhyn tähkylärykelmät ovat karkeita ja hieman pisteliäitä, koska kaleet ovat pitkä- ja teräväkärkisiä. Lyhyiden lehtien sinertävä vaaleus erottuu hyvin muiden heinien ja ruohojen vihreydestä.[1] Kasvi on mätästävä, väriltään harmahtavan sinivihreä ja varressa olevat tupet ovat litteän puoleisia. Lehtiasento on kierteinen ja aluslehdet ovat tavallisesti kärjestä keulamaisia. Kukinto on röyhymäinen tähkärykelmä, joka on toispuoleinen. Tähkylät ovat litteitä ja niissä on 3-7 kukkaa. Kasvi kukkii heinäkuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiranheinää kasvaa Euroopassa Keski-Suomea myöten sekä viljeltynä Pohjois-Amerikassa[3]. Se on heinäallergisille ongelma heinäkuussa.

Koiranheinä on levinnyt Suomeen ihmisen kuljettamana.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa kasvupaikoista on niittymäisiä, mutta koiranheinä kasvaa varjossakin, jos sille on riittävästi tilaa.[1] Koiranheinä kasvaa myös savisessa maassa, jossa sitä viljellään rehuksi.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 168-169. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
  2. Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Hannele Vainio: ”Koiranheinä”, Ympäristön luonnonkasvit, s. 109. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20376-9.
  3. Den virtuella floran: Hundäxing (Dactylis glomerata) — Norra halvklotet Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.1.2007.
  4. Tilasiemen.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Farmit.net (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.