Koiran kuivasilmäisyys
Koiran kuivasilmäisyys eli canine keratoconjunctivitis sicca (cKCS) johtuu useimmiten puutteellisesta kyyneltuotannosta, jolloin kyynelnesteen tuotto alenee tai loppuu kokonaan kyynelrauhasten vaurioitumisen seurauksena. Vaurioitumisen taustalla on yleensä oman immuunijärjestelmän häiriötilasta johtuva kyynelrauhaskudoksen tuhoutuminen, jossa puolustusvaste kohdistuu virheellisesti omaa kudosta vastaan[1]. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla lisäksi infektio (esim. penikkatauti)[2], tietyt lääkeaineet[3], kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt ja vauriot[4] sekä eräät aineenvaihduntasairaudet[5]. Kuivasilmäisyys voi johtua myös kyynelnesteen liiallisesta haihtumisesta, jonka taustalla voi olla lyhytkuonoisilla roduilla esiintyviä rakenteellisia syitä, kuten avo- tai mulkosilmäisyys.
Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuivasilmäisyys on eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan yleinen sairaus, noin 5 % koirista kärsii siitä. Taudin esiintyvyys lisääntyy iän myötä, mutta yleisin puhkeamisikä on 4-7 vuotta. Osa koiraroduista on muita herkempiä sairastumaan, mm. mopsi, cavalierkingcharlesinspanieli, valkoinen länsiylämaanterrieri, cockerspanieli, lhasa apso, yorkshirenterrieri ja bulldoggi, joilla taudin esiintyvyys voi olla yli 8 % [6]. Rotuun liittyvän kohonneen sairastumisherkkyyden lisäksi kyynelerityksen vähenemistä on todettu myös sokeritaudin, kilpirauhasen vajaatoiminnan ja Cushingin taudin eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan yhteydessä, mistä johtuen näistä sairauksista kärsivillä koirilla on suurempi riski sairastua kuivasilmäisyyteen.
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuivasilmäisyydestä kärsivän koiran silmät ovat usein valonarat, kipeän oloiset sekä ne punoittavat ja ovat tulehtuneet. Tyypillistä on myös sitkeä erite. Sairaudesta kärsivällä koiralla on usein toistuvia silmätulehduksia, ja sillä saattaa olla sarveiskalvon haavaumia. Koira voi yrittää hangata silmiään, räpytellä tavanomaista enemmän tai pitää silmiään mielellään kiinni. Taudin edetessä hoitamattomana sarveiskalvo voi samentua, siihen voi kasvaa verisuonia ja tulla haavaumia. Sarveiskalvon pigmentoituminen johtaa näön heikentymiseen. Lopulta seurauksena voi olla sokeutuminen.
Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuivasilmäisyys todetaan eläinlääkärin vastaanotolla mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer Tear Test). Testissä kyyneleritystä mitataan tarkoitukseen suunnitellulla mittaliuskalla, joka laitetaan alaluomen sidekalvolle. Testi luetaan minuutin kuluttua. Koirat, jotka kuuluvat riskirotuihin, olisi hyvä testata säännöllisesti, jotta tauti todettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja hoito voitaisiin aloittaa.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyynelrauhasten tuhoutuminen on peruuttamaton tapahtuma, eli jollei tautia hoideta, kyynelrauhaset tuhoutuvat lopulta kokonaan. Kyyneltuotannon alentumisesta johtuvan kuivasilmäisyyden hoitoon käytetään erilaisia lääkkeitä, joilla on mm. kyyneleritystä stimuloiva vaikutus[7]. Lääkityksen tarve on usein elinikäinen, koska parantavaa hoitoa ei ole. Lääkkeiden lisäksi käytetään usein keinokyyneltippoja, jotka helpottavat koiran oloa. Ongelmana on tiheä annostelutarve, koska valmisteiden tehokas vaikutusaika on vain muutamia tunteja. Jos lääkityksellä ei saada aikaan toivottua vaikutusta, voidaan harkita kirurgista hoitoa. On mahdollista siirtää korvanalussylkirauhasen laskutiehyt kirurgisesti kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin sylki pitää huolen silmän kostutuksesta. Operaatio ei ole helppo, ja komplikaatiot ovat mahdollisia. Ongelmia voivat aiheuttaa silmään muodostuvat kalkkisaostumat tai syljen liiallinen erittyminen silmään, jonka seurauksena voi olla ihotulehdus. Kuivasilmäisyyden taustalla esiintyviä rakenteellisia syitä (avo- tai mulkosilmäisyys) voidaan myös korjata kirurgisesti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Williams DL. Immunopathogenesis of keratoconjunctivitis sicca in the dog. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 2008 Mar;38(2):251-68.
- ↑ de Almeida DE, Roveratti C, Brito FL, Godoy GS, Duque JC, Bechara GH, Laus JL. Conjunctival effects of canine distemper virus-induced keratoconjunctivitis sicca. Vet Ophthalmol. 2009 Jul-Aug;12(4):211-5.
- ↑ Trepanier LA. Idiosyncratic toxicity associated with potentiated sulfonamides in the dog. J Vet Pharmacol Ther. 2004 Jun;27(3):129-38.
- ↑ Kern TJ, Erb HN. Facial neuropathy in dogs and cats: 95 cases (1975-1985). J Am Vet Med Assoc. 1987 Dec 15;191(12):1604-9.
- ↑ Williams DL, Pierce V, Mellor P, Heath MF. Reduced tear production in three canine endocrinopathies. J Small Anim Pract. 2007 May;48(5):252-6.
- ↑ Sanchez RF, Innocent G, Mould J, Billson FM. Canine keratoconjunctivitis sicca: disease trends in a review of 229 cases. J Small Anim Pract. 2007 Apr;48(4):211-7.
- ↑ Kaswan RL, Salisbury MA. A new perspective on canine keratoconjunctivitis sicca. Treatment with ophthalmic cyclosporine. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 1990 May;20(3):583-613.