Kohengeeni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kohen geeni)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kohengeeni on nimitys kohen-juutalaisten Y-kromosomissa mahdollisesti esiintyvälle yhteiseltä kantaisältä periytyvälle yhteneväisyydelle.

Kohen-asema periytyy isältä pojalle, ja perimätiedon mukaan kohenien kantaisä on Aaron, Mooseksen veli.[1] Vuonna 1997 Nature-lehdessä julkaistiin Karl Skoreckin ja muiden tutkimus, jossa selvitettiin kohenien sukulaisuutta. Sen mukaan suuri osa ashkenasi- ja sefardijuutalaisista koheineista jakaa isälinjoissaan geenin, joka erottaa heidät muista.[2] Sittemmin joissakin tutkimuksissa geenin erityisyyttä juuri koheneille kyseenalaistettiin ja sitä esitettiin esiintyvän huomattavissa määrin myös ei-juutalaisilla väestöillä.[3] Myöhemmät tutkimukset ovat jälleen tukeneet kohengeenin olemassaoloa. Vuoden 2021 tutkimuksen mukaan koheineille erityinen isälinja on haploryhmän J-M267 alaryhmä J1a1a1a1a1a1a2-B877.[4]

Zimbabwen liepeillä asuva bantuihin kuuluva lembakansa väittää polveutuvansa juutalaisista, ja myös heillä on tutkimuksen mukaan isälinjoissaan samaa geeniä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What Are Kohanim, or Jewish 'Priests'? My Jewish Learning. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  2. Steven Weitzman: The Origin of the Jews: The Quest for Roots in a Rootless Age, s. 296. Princeton University Press, 2017.
  3. Steven Weitzman: The Origin of the Jews: The Quest for Roots in a Rootless Age, s.297. Princeton University Press, 2017.
  4. Hovhannes Sahakyan, Ashot Margaryan, Lauri Saag, Monika Karmin, Rodrigo Flores, Marc Haber: Origin and diffusion of human Y chromosome haplogroup J1-M267. Scientific Reports, 23.3.2021, nro 11, s. 6659. PubMed:33758277. doi:10.1038/s41598-021-85883-2. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio.
  5. Mark G. Thomas, Tudor Parfitt, Deborah A. Weiss, Karl Skorecki, James F. Wilson, Magdel le Roux: Y Chromosomes Traveling South: The Cohen Modal Haplotype and the Origins of the Lemba—the “Black Jews of Southern Africa”. American Journal of Human Genetics, 2000-2, nro 66, s. 674–686. PubMed:10677325. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio.