Kognitiivinen kielitiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kognitiivinen kielitiede on kielentutkimuksen tieteidenvälinen suuntaus, joka yhdistelee kognitiivista psykologiaa, neuropsykologiaa ja yleistä kielitiedettä.[1] Kognitiivisen kielitieteen malleja pidetään psykologisesti todellisina, ja sen tarkoituksena on lisätä kognitiota koskevaa tietoa. Kognitiivista kielitiedettä pidetään keinona tutkia mielen rakenteita.

Käsitteen "kognitiivinen kielitiede" ympärillä on tieteellisiä ja terminologisia kiistoja, eikä ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä termillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.[2][3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen kognitiivisen kielitieteen alku on Noam Chomskyn vuonna 1959 julkaiseman BF Skinnerin Verbal Behavior-kirjan kritiikissä. Chomsky arvosteli perin pohjin behavioristista psykologiaa ja on sittemmin vaikuttanut behaviorismin kaikkia muotoja vastaan. Tämä auttoi 1960-luvulla psykologian valtavirran siirtymistä Yhdysvalloissa empirismistä takaisin mentalismiin kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen tieteen uusien käsitteiden siivittämänä.[4]

Chomsky piti kielitiedettä kognitiivisen tieteen osa-alueena mutta kutsui malliaan transformationaaliseksi tai generatiiviseksi kieliopiksi. Chomskya vastaan kielitieteellisessä taistelussa asettunut George Lakoff[5] liittyi 1980-luvulla yhteen Ronald Langackerin ja muiden uusdarwinistisen kielitieteen kannattajien kanssa. Heidän kerrotaan valinneen uudelle viitekehykselleen nimen "kognitiivinen kielitiede" horjuttaakseen generatiivisen kieliopin mainetta kognitiotieteenä.[6]

Näiden kehitysten seurauksena on nykyisin kolme keskenään kilpailevaa lähestymistapaa, joista kukin pitää itseään kognitiivisen kielitieteen oikeana edustajana. Yksi on Lakoffin ja Langackerin suuntaus, jonka nimi kirjoitetaan useimmiten isoin alkukirjaimin (Kognitiivinen Kielitiede). Toinen on generatiivinen kielioppi, ja kolmatta lähestymistapaa kannattavat tutkijat, joiden näkökulma jää edellisten katveeseen. Heidän mukaansa kognitiivista kielitiedettä ei saisi pitää yksittäisen viitekehyksen nimenä vaan kokonaisena tieteenalana, joka ei lähde liikkeelle teoreettiselta tasolta vaan psykologian tutkimustuloksiin nojaten.[3]

Suuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Generatiivinen kielitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Generatiivisella kieliopilla on omanlaisensa otaksuma aivoissa tapahtuvasta kielen prosessoinnista. Sen kerrotaan olevan kognitiivista ja neurotieteellistä kielentutkimusta.[7] Generatiivinen kielioppi edustaa laskennallis-representatiivista mieliteoriaa, ja se tutkii käyttäytymisvaistoja sekä kognitiivis-kielellisten algoritmien biologista luonnetta.[8]

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kielitieteilijän tekemän lauseenjäsennyksen katsotaan olevan suora tie kognitiivisten rakenteiden tarkasteluun. Väitetään, että lauseopin rakenteiden ilmaantuminen ihmismieleen on satunnaisen geenimutaation tulosta. Kieli ei siis ole alkujaan syntynyt viestintävälineeksi.[9][10]

Tunnettuna esimerkkinä amerikkalainen kielitieteilijä Noam Chomsky on väittänyt, että virkerakenteet kuten "Onko mies, joka on nälkäinen, tilaamassa päivällistä" ovat niin harvinaisia, etteivät lapset opi niitä ympäristöstään. Koska lapset kuitenkin kykenevät tuottamaan niitä, Chomskyn johtopäätöksenä on, ettei kyseistä rakennetta voi oppia vaan se saadaan suoraan aivoissa sijaitsevasta kielielimestä. Generatiivisen kieliopin harjoittajat ovatkin ottaneet tehtäväkseen selvittää, mitä muita tämänkaltaisia rakenteita ihmisillä on voidakseen muodostaa kokonaiskuvan otaksumastaan synnynnäisestä kielitaidosta. Menetelmänä käytetään itsetarkastelua eli kielitieteilijä paljastaa synnynnäisiä rakenteita tutkiskelemalla käsitystään omasta äidinkielestään.[11][12]

Generatiivinen kielioppi edustää mielen modulaarista näkemystä, jossa kieltä pidetään autonomisena mielimoduulina. Kieli erotetaan matemaattisesta logiikasta siinä määrin, ettei päättelykyvyllä katsota olevan merkitystä kielen omaksuntaan.[13] Tämä generatiivinen mielikäsitys on vaikuttanut syvällisesti kognitiiviseen psykologiaan ja tietojenkäsittelytieteeseen.[14]

Kognitiivinen Kielitiede (kielitieteen suuntaus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen kognitiivisen kielitieteen lähestymistapa on nimeltään Kognitiivinen Kielitiede, isoilla alkukirjaimilla, mutta se kirjoitetaan myös usein kokonaan pienillä kirjaimilla.[15] Tämä suuntaus sai alkunsa 1980-luvun alkupuolella, kun George Lakoffin metaforateoria yhdistettiin Ronald Langackerin kognitiiviseen kielioppiin. Yhteenliitymää seurasi useilla eri tahoilla kehitelty rakennelmakielioppi. Kognitiivisen Kielitieteen liitto sisältää kaksi erilaista kieli- ja kulttuurievoluution lähestymistapaa: käsitteellisen metaforan sekä rakennelman eli konstruktion.

Kognitiivinen kielitiede määrittelee itsensä vastakohtaksi generatiiviselle kieliopille perustellen, että kielen toiminta aivoissa on täysin yleisten prosessointiperiaatteiden varassa.[16] Lakoffin ja Langackerin ajatuksia sovelletaan monilla tieteenaloilla. Kielitieteen ja käännösteorian lisäksi kognitiivinen kielitiede vaikuttaa kirjallisuustieteessä,[17] pedagogiikassa,[18] sosiologiassa,[19] musiikkitieteessä,[20] tekoälytutkimuksessa[21] ja teologiassa.[22]

A. Käsitteellinen metaforateoria

Amerikkalaisen kielitieteilijän George Lakoffin mukaan vertaukset eli metaforat eivät ole pelkkiä kielikuvia vaan ajattelutiloja. Lakoff arvelee, että käsitteellinen ajattelu on saattanut kehittyä kuva-ajattelusta sekä eläimellisistä paikkasuhteiden hahmottamismekanismeista.[23] Käsitteellistämisen katsotaan perustuvan näön ja liikkeen fyysiseen kokemukseen, joka ruumiillistuu tiedoksi. Esimerkiksi tunteiden vertauskuva perustuu alaspäin suuntaavaan liikkeeseen, kun taas järjen vertauskuva perustuu ylöspäin suuntaavaan liikkeeseen: "Keskustelu vajosi tunnetasolle, mutta nostin sen takaisin järkitasolle."[24] Väitetään, ettei kieli ole erillinen osa-alue vaan perustuu ihmisen muihin kognitiivisiin kykyihin, joihin lukeutuvat havaitseminen, huomiokyky, motoriset taidot sekä visuaalinen ja spatiaalinen käsittely.[16] Samaa sanotaan muista kognitiivisista ilmiöistä kuten ajan tajusta:

"Visuaalisissa järjestelmissämme on liiketunnistimia ja esineiden/sijaintien tunnistimia. Ajan tunnistimia meillä ei ole (mitä se sitten mahtaisikaan tarkoittaa). Siksi on biologisessa mielessä järkevää, että aika käsitetään asioiden ja liikkeen muodossa. " – George Lakoff

Kognitiivisessa kielitieteessä järkiperäisen ajattelun katsotaan olevan pääosin automaattista ja tiedostamatonta.[25] Neurolingvistisen ohjelmoinnin tavoin kieltä lähestytään aistien kautta.[26][27][28] Kognitiiviset kielitieteilijät tutkivat tiedon ruumiillistumista etsimällä teksteistä lausekkeita, jotka liittyvät aistiskeemoihin.[29] Esimerkiksi ilmauksessa "Kello on viisitoista yli yksitoista" sana yli edustaa kognitiivista aistiskeemaa, joka ilmenee kielessä visuaalisena tai sensomotorisena ylikulun vertauksena.

Kognitiivinen ja konstruktiokielioppi

Pääartikkeli: Konstruktiokielioppi

Rakennelmat eli konstruktiot ovat sovinnaisia muoto–merkitys-pareja, joita voidaan kielievoluution yksikköinä verrata meemeihin.[30][31][32][33] Niitä pidetään monikerrostumaisina. Esimerkiksi idiomit ovat ylemmän tason rakenteita, jotka sisältävät välitason rakenteinaan sanoja, ja nämä puolestaan voivat sisältää morfeemeja alimman tason rakenteina. Koko ihmiskunnalla on sama ruumiintyyppi, mikä suo yhteisen perustan ruumiillistuneille ilmauksille. Tämän lisäksi kielelliset rakennelmat tarjoavat yhteisen perustan ilmauksille kunkin puheyhteisön kesken.[34] Biologisten eliöiden tavoin rakennelmilla on omat elinkaarensa, joita konstruktiokielitieteilijät tutkivat.[30]

Kognitiivisen ja konstruktionistisen näkemyksen mukaan kielioppia ei sanan perinteisessä merkityksessä ole olemassakaan. Se, mitä yleisesti ajatellaan kielioppina, on joukko erityyppisiä rakennelmia: monisäikeinen adaptiivinen järjestelmä;[35] tai rakennelmien populaatio.[36] Konstruktioita tutkitaan kaikilla kielitutkimuksen aloilla kielipedagogiikasta korpuslingvistiikkaan.[35]

Eheyttävä kognitiivinen kielitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kognitiivisen kielitieteen kenttään sisältyy vielä kolmas lähestymistapa, joka ei suoranaisesti edusta generatiivisen kielitieteen modulaarista eikä Kognitiivisen Kielitieteen modulaarisuuden vastaista katsantotapaa. Eheyttävän näkemyksen kannattajat perustelevat, että aivotutkimuksen mukaan kielenkäsittely on erikoistunutta siitä huolimatta, ettei kysessä ei olekaan autonominen moduuli. Kieltä pidetään yhtenä ihmisen kognitiivisista kyvyistä yhdessä havainnon, huomion, muistin, motoristen taitojen sekä visuaalisen ja spatiaalisen prosessoinnin kanssa sen sijaan, että se olisi niistä riippuvaista. Painopiste on kognitiivisessa semantiikassa, joka tutkii merkityksen kontekstuaalis-käsitteellistä luonnetta.[37]

Tieteellistä kiistelyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kognitiivisen kielitieteen tarkka merkitys, nimen oikea haltijuus ja tutkimusalan tieteellinen asema on kyseenalaistettu. Väitetään, että suuri osa niin kutsutusta kognitiivisesta kielitieteestä ei kunnolla vastaa nimeään.[6]

"Minusta [kognitiivinen lingvistiikka] on sellaista kielitiedettä, joka hyödyntää kognitiivisen psykologian, neurobiologian ja vastaavien alojen tuloksia tutkiakseen, miten ihmisen aivot tuottavat ja tulkitsevat kieltä. Toisin sanoen kognitiivinen kielitiede on kognitiivista tiedettä, kun taas Kognitiivinen Kielitiede ei sitä ole. Suurin osa generatiivisesta kielitieteestä ei niinikään ole mielestäni oikeasti kognitiivista."
– Bert Peeters[2]

On väitetty, että yllämainitut viitekehykset, jotka väittävät tutkivansa kognitiota, ovat pseudotieteitä, koska niiden mieltä ja aivoja koskevat näkemykset ovat perin pohjin nykyisen neurotieteen vastaisia, ja että ne perustuvat tieteellisesti perättömiin guruoppeihin. Näiden viitekehysten jäsenten kerrotaan myös omineen muiden tutkijoiden tuloksia väittäen niitä omaksi työkseen.[3] Vaikka kritiikin on myönnetty olevan osittain perusteltua, siihen on vastattu huomauttamalla, että jotkin kognitiivisen kielitieteen tutkimukset ovat kuitenkin tuottanut hyödyllistä tietoa.[38]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robinson, Peter (2008). Handbook of Cognitive Linguistics and Second Language Acquisition. Routledge, 3–8. ISBN 978-0-805-85352-0. 
  2. a b Peeters, Bert (1998). "Cognitive musings". Word 49 (2): 225–237. doi:10.1080/00437956.1998.11673884. 
  3. a b c Schwarz-Friesel, Monika (2012). "On the status of external evidence in the theories of cognitive linguistics". Language Sciences 34 (6): 656–664. doi:10.1016/j.langsci.2012.04.007. 
  4. Greenwood, John D (1999). "Understanding the 'cognitive revolution' in psychology". Journal of the History of the Behavioral Sciences 35 (1): 1–22. doi:10.1002/(SICI)1520-6696(199924)35:1<1::AID-JHBS1>3.0.CO;2-4. 
  5. Harris, Randy Allen (1995). The Linguistics Wars. Oxford: OUP. ISBN 978-0-19-983906-3. 
  6. a b Peeters, Bert (2001). "Does cognitive linguistics live up to its name?", Language and Ideology, Vol.1: Theoretical Cognitive Approaches. John Benjamins, 83–106. ISBN 978-90-272-9954-3. 
  7. Marantz, Alec (2005). "Generative linguistics within the cognitive neuroscience of language". The Linguistic Review 22 (2–4): 492–445. doi:10.1515/tlir.2005.22.2-4.429. 
  8. Boeckx, Cedric (2005). "Generative Grammar and modern cognitive science". Journal of Cognitive Science 6: 45–54. 
  9. "The mystery of language evolution" (2014). Frontiers in Psychology 5. doi:10.3389/fpsyg.2014.00401. PMID 24847300. 
  10. (2015) Why Only Us: Language and Evolution. MIT Press. ISBN 978-0-262-03424-1. 
  11. "Empirical assessment of stimulus poverty arguments" (2002). The Linguistic Review 18 (1–2): 9–50. doi:10.1515/tlir.19.1-2.9. 
  12. "Poverty of the stimulus? A rational approach" (2006). Proceedings of the Annual Meeting of the Cognitive Science Society 28. ISSN 1069-7977. 
  13. Smith, Neil (2002). Chomsky: Ideas and Ideals., 2nd, Cambridge University Press. ISBN 0-521-47517-1. 
  14. (1997) Languages and machines: an Introduction to the Theory of Computer Science. Addison-Wesley Longman, 569. ISBN 978-0-201-82136-9. 
  15. (2004) Cognitive Linguistics. Cambridge University Press. ISBN 978-0-511-80386-4. 
  16. a b (2004) Cognitive Linguistics. Cambridge University Press. ISBN 978-0-511-80386-4. 
  17. (2014) "Introduction", Cognitive Grammar in Literature. John Benjamins, 1–16. ISBN 978-90-272-7056-6. 
  18. "Conceptual metaphor in physics education: roots of analogy, visual metaphors, and a primary physics course for student teachers" (2019). Journal of Physics: Conference Series 1286 (GIREP-ICPE-EPEC 2017 Conference 3–7 July 2017). doi:10.1088/1742-6596/1286/1/012059. 
  19. Cerulo, Karen A. (2019). "Embodied cognition: sociologgy's role in bridging mind, brain, and body", The Oxford Handbook of Cognitive Sociology. Oxford University Press, 81–100. DOI:10.1093/oxfordhb/9780190273385.013.5. 
  20. Spitzer, Michael (2004). Metaphor and Musical Thought. University of Chicago Press Press. ISBN 0-226-769720. 
  21. Mondal, Prakash (2009). "How language processing constrains (computational) natural language processing: a cognitive perspective". 23rd Pacific Asia Conference on Language, Information and Computation: 365–374. 
  22. (2018) "Religious metaphors at the crossroads between apophatical theology and Cognitive Linguistics: an interdisciplinary study", Religion, Language, and the Human Mind. Oxford University Press Press. ISBN 978-0-19-063664-7. 
  23. Lakoff, George (1990). "Invariance hypothesis: is abstract reasoning based on image-schemas?". Cognitive Linguistics 1 (1): 39–74. doi:10.1515/cogl.1990.1.1.39. 
  24. (1980) Metaphors We Live By. University of Chicago Press. ISBN 978-0-226-46801-3. 
  25. (1999) Philosophy in the flesh : the embodied mind and its challenge to Western thought. Basic Books. ISBN 0-465-05673-3. 
  26. del Carmen Guarddon Anelo, María (2010). "Metaphors and neuro-linguistic programming". The International Journal of Interdisciplinary Social Sciences 5 (7): 151–162. doi:10.18848/1833-1882/CGP/v05i07/51812. 
  27. Ibarretxe-Antuñano, Iraide (2002). "MIND-AS-BODY as a Cross-linguistic Conceptual Metaphor". Miscelánea 25 (1): 93–119. 
  28. "The cognitive psychological reality of image schemas and their transformations" (1995). Cognitive Linguistics 6 (4): 347–378. doi:10.1515/cogl.1995.6.4.347. 
  29. (2017) "Introduction", Empirical Approaches to Cognitive Linguistics: Aalyzing Real-Life Data. Cambridge University Press. ISBN 978-1-4438-7325-3. 
  30. a b Dahl, Östen (2001). "Grammaticalization and the life cycles of constructions". RASK – Internationalt Tidsskrift for Sprog og Kommunikation 14: 91–134. 
  31. Kirby, Simon (2013). "Transitions: the evolution of linguistic replicators", The Language Phenomenon, The Frontiers Collection. Springer, 121–138. DOI:10.1007/978-3-642-36086-2_6. ISBN 978-3-642-36085-5. 
  32. Zehentner, Eva (2019). Competition in Language Change: the Rise of the English Dative Alternation. De Gruyter Mouton. ISBN 978-3-11-063385-6. 
  33. MacWhinney, Brian (2015). "Introduction – language emergence", Handbook of Language Emergence. Wiley, 1–31. ISBN 978-1-118-34613-6. 
  34. Clark, Eve (2015). "Common ground", Handbook of Language Emergence. Wiley, 1–31. ISBN 978-1-118-34613-6. 
  35. a b Ellis, Nick C. (2011). "The emergence of language as a Complex Adaptive System", Routledge Handbook of Applied Linguistics, 666–679. ISBN 978-0-203-83565-4. 
  36. Arbib, Michael A. (2008). "Holophrasis and the protolanguage spectrum", The Emergence of Protolanguage, 666–679. ISBN 978-90-272-8782-3. 
  37. Schwarz-Friesel, Monika (2008). Einführung in die Kognitive Linguistik. Dritte, aktualisierte und erweiterte Auflage. Francke. ISBN 978-3-8252-1636-8. 
  38. Gibbs, Raymond W. Jr. (2013). "The real complexities of psycholinguistic research on metaphor". Language Sciences 40: 45–52. doi:10.1016/j.langsci.2013.03.001.