Kodisjoen kirkko
| Kodisjoen kirkko | |
|---|---|
 Kirkon vaivaisukko (1838). |
|
| Sijainti | Kodisjoentie 1445, Kodisjoki, Rauma |
| Seurakunta | Rauman seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1907 |
| Suunnittelija | Johan Frederik Lindegren |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 250 |
 |
|
Kodisjoen kirkko on Rauman Kodisjoella sijaitseva puinen, satulakattoinen ja länsitornillinen pitkäkirkko, joka rakennettiin vuonna 1907 raumalaisen urkurin Johan Frederik Lindegrenin piirusten mukaan. Kirkko rakennettiin edellisenä vuonna puretun, vuonna 1779 valmistuneen kirkon hirsistä ja vanhan kirkon muodot pääosin säilyttäen. Kirkon keskellä ovat runkohuoneesta ulkonevat korkeat kylkiäiset. Kolminivelinen suippohuippuinen torni rakennettiin uudelleen 1930-luvun tulipalon jälkeen. Kirkossa on pyörökaari-ikkunat, ulkovuorauksessa vaihtelevat pysty- ja vaakalaudoitukset. Sisäseinät ovat hirsipintaiset ja sisäkatto on kolmitaitteinen lautakatto. Kirkkorakennusta korjattiin vuonna 1966. Kirkossa on istumapaikkoja noin 250 hengelle. Kirkon kellot ovat vuosilta 1798 ja 1865.[1]
Kirkossa on esillä joitakin vanhan kirkon esineitä. Alttarilla on taiteilija Väinö Ylenin Kristus-patsas. Laitilassa syntynyt taiteilija Edwin Lydén lahjoitti kirkkoon öljymaalauksensa Ylösnousseen ilmestyminen Maria Magdalenalle, joka on vuodelta 1949. Kirkon nykyiset 10-äänikertaiset urut ovat vuodelta 1991, ne on valmistanut Urkurakentamo Matti Erola. Kirkon ympärillä on hautausmaa, mukaan lukien sankarihaudat patsaineen. Kirkon vieressä on myös kaksi ruumiskiveä, isompi miehen (1906) ja pienempi naisen (1930) arkkua varten, samoin kuin muualle haudattujen muistokivi vuodelta 2005. Kirkon läheisyydessä on Kodisjoen seurakuntatalo Kodistupa vuodelta 1992, jossa on tilaa noin 120 hengelle ja lisäksi lasten kerhotilat sekä partion tilat.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 168. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1.
- ↑ Kodisjoen kirkko Kodisjoen kyläyhdistys. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 21.3.2015.