Koch Industries
| Koch Industries | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1940 |
| Perustaja | Fred Koch |
| Toimitusjohtaja | Charles Koch |
| Puheenjohtaja | Charles Koch |
| Kotipaikka | Wichita, Kansas |
| Liikevaihto | 115 mrd USD (2012) |
| Henkilöstö | 60 000 |
| Tytäryhtiöt | Georgia-Pacific Invista Flint Hills Resources |
| Kotisivu | |
Koch Industries [koʊk] on alun perin petrokemian alaan keskittynyt monialainen yritysryväs, jonka kotipaikka on Wichita Kansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Se omistaa myös yhtiöt Georgia-Pacific, Flint Hills Resources, Koch Pipeline, Koch Fertilizer, Koch Minerals ja Matador Cattle Company. Vuonna 2013 yhtiöllä oli noin 60 000 työntekijää. Sen liikevaihto vuonna 2012 oli 115 miljardia Yhdysvaltojen dollaria, millä se oli Yhdysvaltojen toiseksi suurin yksityinen yritys. Georgia-Pacific toimii metsäteollisuudessa ja Flint Hillsillä on öljynjalostamoita Alaskassa, Minnesotassa ja Texasissa. Koch Industries omisti myös elastaanin kehittäjänä tunnetun Invistan, kunnes myi sen kiinalaiselle Shandong Ruyille 2017.[1][2]
Yhtiön pääomistajat ovat Charles Koch ja vuonna 2019 kuolleen David Kochin perikunta. Kummankin omaisuudeksi on arvioitu yli 50 miljardia dollaria. [3]
Charlesin ja Davidin isä, hollantilais-saksalaisten vanhempien poika MIT:ssä huippuypetrokemian insinööri Fred Koch perusti yhtiön vuonna 1940. Jo sitä ennen hän kehitteli bensiinintuotantoa tehostavia menetelmiä, mutta joutui hankauksiin amerikkalaisten öljyjättien kanssa ja lähti 1930-luvun taitteessa konsultoimaan Neuvostoliittoon krakkauslaitoksen rakentamista. Vasta 2000-luvulla on paljastunut, että hän auttoi myös natsi-Saksaa rakentamaan Europäische Tanklager- und Transport AG:n suurta öljynjalostamoa Hampuriin. Yhdysvaltoihin palattuaan Fred Koch oli yksi antikommunistisen John Birch Societyn varhaisista tukijoista.[2][4]
Fred Koch kuoli 1967, ja hänen tiukasti kasvattamat neljä poikaansa taistelivat pitkään yhtiön johtajuudesta. Isänsä tavoin MIT:ssä kemianinsinööriksi opiskelleet Charles ja David liittoutuivat 1980-luvun alussa kahta muuta humanistisemmin suuntautunutta veljeä vastaan ja saivat yrityksen hallintaansa. He ostivat 1960-luvun lopulla osake-enemmistön Pine Bend -öljynjalostamosta Minnesotassa sekä 2000-vuosikymmenen puolivälissä metsäteollisuusjätti Georgia-Pacificin ja kemianyritys Invistan. 2010-luvulla Koch Industries osti elektroniikkayritys Molexin, sitten Guardian-lasitehtaan ja lannoiteyrityksen. Jo varhain veljekset alkoivat vaikuttaa myös konservatiivisten poliitikkojen taustalla. David Koch pyrki myös presidentiksi, mutta sai vain prosentin verran äänistä kun heidän liian liberaalina pitämä Ronald Reagan valittiin virkaan 1980.[2]
Ernst & Youngin ja St. Gallenin yliopiston pitämässä listauksessa Koch Industries oli vuonna 2025 maailman kahdeksanneksi suurin perheyritys[5].
Koch Industries on tärkeä osa Wichitan talouselämää, mutta muualla veljeksiä arvostellaan poliittisesta painostuksesta.[3] Yhtiötä lähellä olevat tahot ovat rahoittaneet konservatiivista Teekutsuliikettä, kongresiin pyrkiviä republikaaniehdokkaita ja kampanjaa, jolla vastustetaan Kalifornian ilmastonmuutoslakia.[6][2]
J. Howard Marshall teki yhteistyötä Koch Industriesin kanssa öljyalalla 1950-luvulta asti ja omisti kuollessaan 1995 yhtiöstä 14,6 prosenttia.[7][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koch Industries Forbes. Viitattu 17.8.2014.
- ↑ a b c d Raeste, Jukka-Pekka & Sokala, Hannu: ”15. Koch Industries: Vallankumouksen rahoittaja”, Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä, s. 239–. Nemo, 2021. ISBN 978-951-1-38589-9
- ↑ a b In Wichita, Koch Influence Is Revered and Reviled 17.6.2014. NY Times. Viitattu 17.8.2014.
- ↑ a b The Koch Brothers – The Invisible Empire Behind American Politics The Sleep Room / YouTube. Viitattu 23.1.2026.
- ↑ 2025 EY and University of St.Gallen Global 500 Family Business Index familybusinessindex.com. Viitattu 20.1.2026.
- ↑ Tea Party movement: Billionaire Koch brothers who helped it grow 2010. The Guardian. Viitattu 17.8.2014.
- ↑ The Oilman, The Playmate, And The Tangled Affairs Of The Billionaire Marshall Family 2013. Forbes. Viitattu 17.8.2014.