Kobolttihydroksidi
| Kobolttihydroksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Co(OH)2 |
| Moolimassa | 92,946 g/mol |
| Ulkomuoto | Punaista tai sinivihreää jauhetta |
| Sulamispiste | 168 °C (hajoaa) [1] |
| Tiheys | 3,597 g/cm3 [1] |
| Liukoisuus veteen | 3,2 g/100 ml[1] |
Kobolttihydroksidi (Co(OH)2) on koboltti- ja hydroksidi-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdiste esiintyy väriltään punaisena ja sinivihreänä jauheena. Näistä punainen muoto on kemiallisesti stabiilimpi. [2]
Valmistus ja reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kobolttihydroksidi liukenee huonosti veteen. Sitä voidaan valmistaa saostamalla koboltti-ionit jostain kobolttisuolaliuoksesta kuten kobolttikloridista tai kobolttinitraatista emäksisellä aineella kuten natriumhydroksidilla. Yhdiste saostuu ensin sinisenä ja muuttuu väriltään punaiseksi. [1][3]
- CoCl2(aq) + 2 NaOH(aq) → Co(OH)2(s) + 2 NaCl(aq)
Kobolttihydroksidi hajoaa kobolttioksidiksi lämmitettäessä yhdistettä 168 °C lämpötilaan. [1]
Ilma hapettaa kobolttihydroksidin koboltti(III)hydroksidiksi. Vesiliuoksissa kobolttihydroksidi käyttäytyy emäksisten hydroksidien tavoin. Happamissa olosuhteissa muodostuu punainen heksa-akvakobolttikompleksi-ioni. [Co(H2O)6]2+[2]
Hapot neutraloivat kobolttihydroksidin, jolloin muodostuu happojen kobolttisuolaa ja vettä.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kobolttihydroksidia käytetään maalien ja vahojen sekä litograafisten musteiden kuivaajina ja katalyyttinä. [1] Lisäksi siitä valmistetaan karboksyylihappojen kobolttisuoloja ja litium-ioniakuissa hyödynnettävää litiumkobolttioksidia. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 751. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.6.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1478. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.6.2009). (englanniksi)
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 118. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Tuotteet OMG Kokkola Chemicals. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.6.2008.