Klooriksylenoli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klooriksylenoli
Chloroxylenol.svg
Chloroxylenol-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 88-04-0
IUPAC-nimi 4-kloori-3,5-dimetyylifenoli
SMILES CC1=CC(=CC(=C1Cl)C)O[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C8H9ClO
Moolimassa 156,602 g/mol
Sulamispiste 115,5 °C[2]
Kiehumispiste 246  °C[2]
Liukoisuus Veteen 0,5 g/l[3]

Klooriksylenoli (C8H9ClO) on kloorattuihin fenolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään antiseptisenä ja desinfioivana aineena. Klooriksylenoli kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[4] Yhdisteen anatomis-terapeuttis-kemiallisen lääkeluokituksen (ATC) koodi on D08AE05.


Ominaisuudet, käyttö ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa klooriksylenoli on kiteistä ainetta, joka liukenee hieman veteen.[2] Klooriksylenoli tehoaa useisiin bakteereihin ja sen teho on parempi grampositiivisia kuin gramnegatiivisia bakteereja vastaan. Sen antibakteeriset ominaisuudet perustuvat siihen, että se häiritsee soluseinän normaalia toimintaa ja estää ATP:n biosynteesiä. Klooriksylenolia voidaan käyttää muun muassa antibakteerisissa saippuoissa ja liuoksena lääketieteellisten välineiden desinfiointiin. Sitä käytetään usein yhdessä muiden antibakteeristen fenolijohdannaisten kanssa.[3][5][6] Australiassa klooriksylenolia sisältäviä valmisteita voidaan käyttää agakonnien tappamiseen[7].

Klooriksylenolia valmistetaan klooraamalla 3,5-dimetyylifenolia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chloroxylenol - Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 11.7.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 363. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. a b Jörg Siebert & Hans‐Peter Harke: Disinfectants, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009.
  4. WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  5. Mark C. Stuart, Maria Kouimtzi, Suzanne R. Hill: WHO Model Formulary 2008, s. 324. WHO, 2008. ISBN 9789241547659. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2019). (englanniksi)
  6. Sandra N. Koch, Sheila M. F. Torres, Donald C. Plumb: Canine and Feline Dermatology Drug Handbook, s. 281. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-1-4051-9896-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2019). (englanniksi)
  7. Trudy Sharp, Andrew Lothian, Adam Munn & Glen Saunders: CAN001 Methods for the field euthanasia of cane toads 2011. Australian Government, Department of the Environment and Energy. Viitattu 11.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]