Klomifeeni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klomifeeni
Klomifeeni
Klomifeeni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[4-(2-kloori-1,2-difenyylietenyyli)fenoksi]-N,N-dietyylietanamiini
Tunnisteet
CAS-numero 911-45-5
ATC-koodi G03GB02
PubChem 2800
DrugBank DB00882
Kemialliset tiedot
Kaava C26H28NClO 
Moolimassa 405,944
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika noin 5 vuorokautta[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa oraalinen

Klomifeeni (C26H28NClO) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä aikaansaamaan ovulaatiota naisilla, jotka ovat hedelmättömiä esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymän vuoksi. Klomifeeni kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[2]

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klomifeeniä on seos kahdesta E- ja Z-isomeerista. Klomifeenin E-isomeeri on antiestrogeeninen ja Z-isomeerilla on estrogeenisia vaikutuksia. Klomifeeni sitoutuu estrogeenireseptoreihin ja on niiden selektiivinen muuntelija. Sitoutumisen seurauksena follikkelia stimuloivan hormonin ja luteinisoivan hormonin tuotanto lisääntyy. Tämä johtaa munarakkuloiden kehittymiseen ja ovulaatioon. Klomifeeniä voidaan käyttää yhdessä metformiinin kanssa. Lääkeainetta annostellaan tablettina ja useimmiten sitraattisuolanaan. Suomessa klomifeeniä ei enää käytetä munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä johtuvan hedelmättömyyden hoitoon vaan sen on korvannut letrotsoli. Klomifeeni lisää monikkoraskauksien todennäköisyyttä.[1][3][4][5][6][7]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klomifeeni voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan munasarjojen suurentumista, rintojen suurentumista ja rintakipua, huonovointisuutta, kuumia aaltoja ja pääkipua. Se voi aiheuttaa myös näköhäiriöitä ja nämä voivat johtaa lääkityksen keskeyttämiseen.[4][6][8]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klomifeenin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa p-hydroksibentsofenoni kondensoituu emäksisissä olosuhteissa 2-(dietyyliamino)etyylikloridin kanssa. Seuraavassa vaiheessa tapahtuu Grignard-reaktio bentsyylimagnesiumkloridin kanssa ja muodostuneesta tertiäärisestä alkoholista eliminoituu vettä, jolloin muodostuu kaksoissidos. Viimeinen vaihe on klooraus ja tuotteena muodostuu klomifeenia.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1414-1415. Lippincott Williams & Wilkins, 2013. ISBN 99781609133450. (englanniksi)
  2. WHO Model List of Essential Medicines 2019. WHO. Viitattu 31.10.2019. (englanniksi)
  3. Adam Balen, Stephen Franks, Roy Homburg, Sean Kehoe: Current Management of Polycystic Ovary Syndrome, s. 143-145. Cambridge University Press, 2010. ISBN 978-1-906985-41-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)
  4. a b Kevin Coward, Dagan Wells: Textbook of Clinical Embryology, s. 162. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-16640-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)
  5. Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 605. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)
  6. a b Derek G. Waller, Tony Sampson: Medical Pharmacology and Therapeutics, s. 494. Elsevier, 2014. ISBN 9780702051807. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)
  7. Aila Tiitinen: Lapsettomuushoito Terveyskirjasto. 1.10.2018. Duodecim. Viitattu 31.10.2019.
  8. a b David B. Troy, Paul Beringer: Remington, s. 1465. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-4673-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)