Kliper

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys Kliper-sukkulasta

Kliper oli Venäjän avaruusjärjestön kehitteillä oleva nostavan rungon avaruusalus. Englannin kielessä käytetään usein joskus kieliasua Clipper.

Sen oli tarkoitus korvata yli 40 vuotta vanha ja tilavuudeltaan varsin rajallinen Sojuz-avaruuskapseli sekä Progress-rahtialus. Vuonna 2004 Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti aluksen korvaavan Sojuzin vuonna 2011.[1] Projekti jäädytettiin vuonna 2006. Kliperin jälkeen Venäjä suunnitteli ESA:n kanssa CSTS/ACTS-alusta, joka kariutui keväällä 2008. Vuodesta 2009 Sojuzin korvaajaksi on suunniteltu PPTS-PTKNP "Rus" -alusta.

Kliper suunniteltiin Burania ja Yhdysvaltain sukkuloita halvemmaksi ja kevyemmäksi. Alusta oli suunniteltu käytettäväksi 25 kertaa, jonka jälkeen se voidaan romuttaa.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Massa: 13000 kg
  • Kapasiteetti
    • 6 henkilöä ISS-avaruusasemalle, joista 2 aluksen lentäjiä, 4 matkustajia.
    • Rahti: 400 kg
  • Ratakorkeus: 200–500 km
  • Laskeutuminen: vuoden 2004 suunnitelmassa 5–10 km:n korkeudesta laskuvarjojen varassa ja vuoden 2005 suunnitelmassa siipien varassa

Kliper laukaistaisiin kertakäyttöisellä kantoraketilla, tai myöhemmin ehkä monikertakäyttöisellä kantoraketilla, jollaisia ei vielä ole kehitetty. Sen G-kuormat ovat puolet pienemmät kuin NASAn sukkulan, jos ennakkotiedot pitävät aikanaan paikkaansa.

Miehistön ja rahdin turvallisuus olisi arvioiden mukaan parempi kuin Yhdysvaltojen NASAn avaruussukkulalla, koska toisin kuin sukkula, Kliper voitaisiin varustaa pelastustornilla.

Alus pystyy kuljettamaan avaruuteen seitsemän hengen miehistön. Sen käyttötarkoitus voi olla esimerkiksi Kansainvälisen avaruusaseman miehistön kuljettaminen.

Nostava runko (engl. lifting body) merkitsee sitä, että aluksen nostovoima paluulennolla aikaansaadaan rungon eikä siipien avulla. Myös Yhdysvaltain ilmavoimien 1950-luvun lopun DynaSoar-sukkulakaavailuissa pyrittiin minimoimaan siipi.

Kliper voi nousta ainoastaan matalalle satelliittiradalle ja suorittaa sieltä maahanpaluun: avaruusaseman radalle nousemiseen se tarvitsee avaruushinaaja Paromia.

Kliper on suunniteltu käytettäväksi noin 25 kertaa, joiden jälkeen se voidaan romuttaa.

Kehitystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kliperin pienoismalli

Elokuussa 2005 on ilmoitettu, että Venäjä toteuttaa Kliper-sukkulan miehittämättömän koelennon vuonna 2011 ja miehitetty lento seuraa vuonna 2012. Kliper oli esillä MAKS-ilmailunäyttelyssä Moskovassa elokuussa 2005.

14.3.2006 julkaistun tiedonannon mukaan Kliperin suunnittelu on valmistunut ja aluksen tekninen malli esiteltiin medialle. Energija-yhtiön johtajan Nikolai Sevastjanovin mukaan Kliper olisi käytössä vuonna 2015. Sittemmin kehitystyö on lopetettu.

Yhteistyö ESAn kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA on neuvotellut Venäjän avaruusjärjestön kanssa 2000-luvulla Kliperin toteuttamisesta yhdessä, mutta 6.12.2005 ESAn rahoituksesta päättäneet ministerit eivät antaneet kyseiseen ohjelmaan riittävää rahoitusta.

Kliperin mahdollisia ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kliperin suurin rasite on se, että itse se ei kykene kuin nousemaan matalalle, 200 km korkealle, kiertoradalle ja palaamaan sieltä takaisin. Kun Kliper laukaistaan avaruuteen, on avaruudessa oltava avaruushinaaja Parom, joka nostaa sen korkeammalle radalle ISS-avaruusasemelle (noin 400 km:n korkeudessa).

Kahden aluksen telakoitumisen - NASAn kohdalla miehistön ohjaamien telakoitumisten ja Neuvostoliiton aikana automaattisen telakoitijärjestelmän yrityksiä - epäonnistumisesta tiedetään 45 vuoden ajalta muutamia tapauksia, joissa mieistön siirtyminen aluksesta toiseen on estynyt ja varsinainen missio on jäänyt toteuttamatta. Vakavimmissa vikaskenaarioissa on arveltu, että Parom saattaa törmätä Kliperiin vaurioittaen sen lämpösuojaa, joka estää paluun maahan, tai tuhoten sen täysin tappaen miehistön (voimakas törmäys tai räjähdys). Jos Kliper vaurioituu lievästi eikä pelastusalus ehdi paikalle kolmen päivän sisään, Kliperin on hapen, ajoaineen jne. resurssien loppumisen takia palattava takaisin maahan ja miehistön lentotehtävä epäonnistuu. Jos Parom ei onnistu telakoitumaan uudelleen Kliperiin, miehistöltä saattaa loppua happi. Näin Kliper vaatisi varojärjestelmiä kuten Sukkula on vaatinut ISS-lennoilleen varajärjestelmäkseen Sojuz-avaruuskapselin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.