Kliininen status

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirurgi tutkii potilasta 1. maailmansodan aikana.

Kliininen status (myös status, nykytila tai kliininen tutkimus) tarkoittaa potilaan nykytilan tutkimista vastaanotolla (tai vastaavassa) ja tällaista potilaan tilaa kuvaavaa sairauskertomuksen osaa.[1] Statuksen tekee hoitava ammattilainen aistein ja yksinkertaisin apuvälein, kun taas lisätutkimuksiin tehdään yleensä erikseen lähete.

Statuksen menetelmiin kuuluvat

  • haastattelu ja keskustelu
  • tarkastelu (inspektio) ja havainnointi (observointi)
  • tunnustelu (palpaatio), käsittely (manuaalinen tutkiminen) ja koputtelu (ml. perkussio)
  • kuuntelu (auskultaatio)
  • haistaminen (harvoin) ja
  • tutkimusvälineet (esim. stetoskooppi, verenpainemittari ja refleksivasara).

Statuksen sisältö määräytyy yleensä esitietojen mukaan – periaatteena on, että vain hoidon (ml. diagnoosin) kannalta hyödyllinen tieto kerätään. Usein voidaan myös tehdä tietyn tautiryhmän, erikoisalan tai elinjärjestelmän mukainen rutiininomainen status, kuten infektiostatus, verenkiertoelimistön status tai neurologinen status. Lääketieteelliseen tietämykseen kuuluu myös se, että jokaisella sairaudella (diagnoosilla) on oma ohjeellinen status, eli millainen statustutkimus tehdään epäiltäessä kyseistä sairautta (esim. sepsisstatus).

Inspektio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihomuutosten pinta, muoto, koko, koostumus, reunat, väri ja jakautuminen selviävät yleensä ihon inspektiossa. Ihotaudeissa nähtäviä ihomuutoksia ovat muun muassa punoitus, pigmentaatiohäiriöt, makulat, läiskät, papulat, plakki, nodulukset, vesikkelit, bullat, urtikaria, pustulat, telangiektasiat, petekiat, purppura, ekkymoosit, kystat, haavaumat, fissuurat, atrofia, kasvaimet, raapimajäljet, arvet, furunkkelit ja abskessit. Ihon väri on sinertävä (syanoosi) verenkierto- ja hengitysvajauksessa ja kellertävä (ikterus) sappiväriaineiden kertyessä. Sepsiksessä iho voi olla ns. marmoroitunut ja Raynaud'n oireessa sormen iho vaalenee. Imusuonitulehdus ja pinnallisten laskimoiden suonikohjut näkyvät myös helposti ihon läpi.

Observointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havainnointi on jatkuvaa tiedon keräämistä hoitokontaktin aikana, mutta tämän lisäksi osana statusta havainnoidaan, miten potilas suorittaa tiettyjä liikkeitä tai tehtäviä.

Esimerkiksi seuraavat vaikutukset voidaan havainnoida:

  • Kipu rajoittaa liikkumista tietyllä tavalla.
  • Kävelynopeus kertoo ikäihmisen toimintakyvystä.
  • Parkinsonin tauti tekee kävelystä leveäraiteista.
  • Masentunut potilas voi liikkua hidastuneesti.
  • Näköharhat voivat ilmetä erilaisina outoina käytöksinä.
  • Muistisairaalla voi olla vaikeuksia piirtää kellotaulu.

Palpaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palpoimalla voidaan paikantaa kipua ja havaita palpaatioarkuus. Lihaksia palpoimalla voidaan selvittää niiden kokoa, jänteyttä ja liipaisupisteitä. Valtimoiden palpointi antaa tietoa syketaajuudesta, verenpaineesta, valtimoahtaumista ja sydämen rytmistä. Vatsaa palpoimalla voidaan huomata vatsakalvon tulehduksen aiheuttama vatsapeitteen kovuus, appensidiitin aiheuttama McBurney-pisteen aristus, vatsa-aortan aneurysma sykkivänä massana tai suurentunut maksa tai perna. Rintakehää palpoimalla voidaan havaita sydämen kärkisysäys ja ihonalaista ilmaa. Rintoja palpoimalla voidaan havaita niiden kasvaimet. Suurentuneet imusolmukkeet ja kilpirauhanen ovat myös varsin helposti palpoitavissa.

Haistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haistamalla voidaan saada tietoa esim. päihteiden käytöstä, virtsa- tai ulosteinkontinenssista, ketoosista (hengityksen asetoni), hygieniatasosta (esim. mielenterveys) tai suun terveydestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. status Lääketieteen sanasto. 24.1.2022. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 25.5.2022.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.