Klassinen vene

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalainen klassikko - A-vene Alien L-19 Viaporin Tuopissa vuonna 2000.

Klassinen vene on huvivene, jonka valmistus on lopetettu ja joka kuvastaa valmistusaikakautensa tyypillistä rakennustapaa ja käyttöarvoa.

Klassikkorekisteri ja K-merkintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassisille huvi- ja kilpaveneille tarkoitetun Klassikkorekisterin sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäville veneille tarkoitetun K-merkinnän toi Suomeen Mahogany Yachting Society eli MYS r.y., joka aloitti hankkeen Ruotsin mukaisesti vuonna 2012.

Vapaaehtoisen rekisteröinnin tarkoitus on herättää kiinnostusta klassisiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviin huvi- ja kilpaveneisiin sekä kerätä ja säilöä niihin liittyvää tietoa, jolloin edellytykset veneiden säilymiselle paranevat.

Käytännön kartoituksesta, sekä rekisterin ylläpidosta vastaa MYS r.y., joka tekee asiassa yhteistyötä Museoviraston ja Forum Marinumin sekä eri venealan asiantuntijoiden kanssa.

Klassikkorekisteri ja K-merkintä ovat vapaaehtoisia. K-merkintä voidaan myöntää vain veneelle, joka on jo aiemmin hyväksytty Klassikorekisteriin.

MYS r.y.:lle tehdyt anomukset käsittelee kerrallaan kahdeksi vuodeksi valittu 12-jäseninen K-raati, johon kuuluu asiantuntijoita Museovirastosta, Forum Marinumista, veneveistämöistä ja veneseuroista.

Klassikkorekisterin kriteerit:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat vaatimukset tulee kaikki täyttyä:

  1. Rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi
  2. Vähintään 50 vuoden ikä
  3. Veneellä on riittävästi dokumentoitu historia (tämä tarkoittaa että hakemuskaavakkeessa pyydetyt tiedot ovat tiedossa ja hakemus on pystytty täyttämään pääosin)

Seuraavista vähintää yhden kriteerin tulee täyttyä:

  • Rakennettu Suomessa
  • Suomalainen suunnittelija
  • Vene edustaa yleistä tyyppiä Suomessa
  • Vene on ollut käytössä Suomessa
  • Vene edustaa harvinaista tyyppiä

Kriteerit K-merkityille veneille:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat vaatimukset tulee kaikki täyttyä:

  1. Rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi
  2. Vähintään 50 vuoden ikä
  3. Veneellä on erittäin kattavasti dokumentoitu historia (erittäin kattava dokumentointi tarkoittaa käytännössä että veneestä on merkittävästi enemmän tietoa olemassa mitä hakemuskaavakkeessa kysytään)
  4. Veneen on oltava hyvässä merikelpoisessa kunnossa (voidaan tehdä myös poikkeus)
  5. Veneen on oltava kulttuurihistoriallisesti merkittävä
  6. Vene arvioidaan yksilönä. K-merkintä ei koske venetyyppiä tai sarjaa
  7. Veneelle voidaan antaa myös lausunto ’K-raati puoltaa mahdollista K-merkintää’

Seuraavista vähintään yhden kriteerin tulee täyttyä:

  • Rakennettu Suomessa
  • Suomalainen suunnittelija
  • Vene edustaa yleistä tyyppiä Suomessa
  • Vene on ollut käytössä Suomessa
  • Vene edustaa harvinaista tyyppiä

Purjeveneiden riki

  • Alkuperäisen puumaston korvaaminen alumiinimastolla / modernilla rikillä:

K-raati arvioi kokonaisuuden tapauskohtaisesti

Moottoriveneiden moottori

  • Moottoriveneen moottorin uusiminen ei ole este K-merkinnälle. Uusi moottori tulee olla entisen kaltainen ja oloinen ja veneen luonne tulee pysyä entisen kaltaisena. Moottoriveneen tekniikka & moottori arvioidaan kokonaisuutena.

Vuoden 2015 loppuun mennessä Klassikkorekisteriin oli merkittu 172 venettä, joista 28 oli saanut myös K-merkinnän. Klassikkorekisteriin hyväksytyt veneet sekä K-merkityt veneet ovat nähtävillä MYS:n nettisivuilla http://mys.fi/index.php?filename=f1093966134&lang=fin&fromfile=krekisteri. Klassikkorekisterille sekä K-merkinnälle on suunniteltu omat viirit ja logot, joiden suunnittelusta on vastannut Bange Design/Peter Bange. Rekisteriin hyväksyttyjen veneiden omistajat voivat lunastaa viirinsä MYS r.y.:ltä. Todistukset jaetaan hyväksytyille veneille vuosittain vene­messuilla MYS r.y.:n osastolla.

Ruotsissa K-merkintäkäyntäntö on ollut voimassa vuodesta 2001[1] ja K-merkintää hallinnoi Sjöhistoriska Museet http://www.sjohistoriska.se/sv/Kusten-runt/Fartyg--batar/K-markning-av-fritidsbatar. Ruotsissa oli vuoden 2015 lopussa 118 kappaletta K-merkittyä huvi- ja kilpavenettä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1850–1920 rakennettu purjevenekanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helpoin purjeveneen klassikkomääritelmä perustuu klassisiin purjeveneluokkiin. Tämän mukaan klassikko on automaattisesti vene joka kuuluu ennen 1960-lukua maakohtaisten tai kansainvälisten purjevenejärjestöjen vahvistamiin kilpailu- tai matkapurjehdusluokkiin. Klassikkojen määrästä Suomessa, saati koko maailmassa, ei ole tarkkaa tietoa. Kirjailija ja purjehdushistorioitsija Pekka Bark on tilastoinut Suomen huvikäyttöön rakennetun huvivenekannan 1850-luvulta vuoteen 1920. Tuona aikana rakennettiin Suomessa melkein 3 000 purjevenettä, joista tähän päivään on säilynyt Suomessa vain 14 kappaletta eli n. puoli prosenttia.[3] Vanhimmista suomalaisveneistä löytyy noin saman verran ulkomailla eli kaiken kaikkeaan Suomen purjehdushistorian seitsemänkymmenen ensimmäisen vuoden venekannasta purjehtii edelleen noin prosentti.[4]

1920–1960 rakennettu purjevenekanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös 1920–1960 välisen ajan rakennetusta venekannasta merkittävä osa on tuhoutunut tai myyty ulkomaille. Erityisen kovakouraisesti venekantaa kohtelivat sodat ja lamat. Toisen maailmansodan jälkeen veneiden kato ulkomaille oli erittäin suuri valuttapulan vuoksi. Esimerkiksi Suomen kutoslaivueesta katosi noin kolmannes 1944–1949.[5]. Kutosten määrä Suomessa oli toisen maailmansodan kynnyksellä vajaa 50. Vuonna 1971 saavutettiin aallonpohja. Veneitä oli Suomessa enää vajaa 20 kappaletta. Kutoset ja muutkin aikaisemmin kilpailleiden luokkien rippeet pelasti osittain niiden muokkaaminen matkaveneiksi. Tilanne kääntyi 1970 ja 1980-luvun taitteessa jolloin kutosten niin kuin muidenkin klassikkojen määrä kääntyi uudelleen kasvuun. Veneillä kilpailtiin taas ja vanhat veneet palautettiin asteittaan kilpailukuntoon.[6] Luokkaliiton mukaan Suomessa oli kutosia vuonna 2013 44 kappaletta.[7]

Rekisteröidyt purjeveneet vuonna 1961[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1961 SPL:n rekisterissä oli 1354 venettä.[8]. Pienimmät, juniorikäyttöön tarkoitetut köliveneet eli Göteborgseka (174 kpl) ja Sulka (115 kpl), ja jollat Viklat (180 kpl), Finnjollat (54) ja Lightningit (127) sekä muut jollat muodostivat suurimman n. 700 veneen ryhmän. Määrällisesti suurin köliveneluokka oli tuolloin Hai-vene joita rekisterissä oli 223 kappaletta. Toiseksi suurin oli Kansanvene luokka, joita oli 124 kappaletta. Suurempia, eli yli 10 metrin köliveneitä oli tuolloin SPL:n rekisterissä noin 100 kappaletta.

Ottaen huomioon sotien jälkeen tapahtuneen kadon voi karkeasti arvioida että 1920–1960 välisenä aikana rakennettiin tai ostettiin Suomeen noin 2500 purjevenettä joista suurin osa ennen toista maailmansotaa. Suuria, yli 40 jalan veneitä rakennettiin harvakseen. 1920-luvun jälkeen rakennetuista veneistä oli arvoilta jäljellä 1970-luvun allonpohjavuosina noin 700 joista suurin osa oli pieniä köliveneitä: Junioriveneinä käytettyjä Göteborgsekoja ja Sulkia sekä pienet kilpa- matkapurjehdus yhdistelmäveneet Haj- ja Kansanveneitä. Vaikka moni klassikkolukka kääntyi kasvuun, kokonaismäärä jatkoi laskuaan sitä myötä kun lyhytikäinen pienvenekalusto poistui. Samoin vuonna 1961 Suomen suurin eli 225 veneen vahvuinen Hai-vene-luokka on kutistunut vuoteen 2010 mennessä SPL:n rekisterissä vajaan kolmannekseen.

Klassiset veneet tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosikymmeninä klassisia veneitä on ostettu Suomeen merkittävästi enemmän veneitä kuin Suomesta on viety.[9] Suuremmat klassikkoveneet on ovat olleet tasaisessa kasvussa aina 1980-luvulta saakka. Suomessa purjehtii tänään arviolta noin 500 klassista purjevenettä joista vajaa puolet edelleen kuuluvat kahteen määrällisesti suurimpiin, mutta venekooltaan pienimpiin klassikkoluokkiin eli Hai- tai Kansanveneisiin.[10][11] Dramaattisin kasvu muutos on tapahtunut suuremmissa klassikkoluokissa kuten 8mR ja 6mR sekä suremmissa Saaristoristeilijä-luokissa. Suomen pursiseuroista suurin laivue klassikoita löytyy Helsingfors Segelsällskapetin satamassa. Purseuralla on yli 80 klassikkoa satamassaan. Myös klassikkotapahtuma Viaporin Tuoppia järjestävällä Suomenlinnan Pursiseuralla on merkittävä klassisten veneiden laivue. Mahogany Yachting Society on pääasiassa klassisiin moottoriveneisiin keskittyvä venekerho.

Veneiden hävikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut pienet luokat, kuten sotien jälkeen suurilukuisin eli 6 metriä pitkät kolmioveneet, ovat miltei kadonneet kokonaan. Kolmioveneitä rakennettiin pääosin Pohjanmaalla rakennettu vuosina 1927-1948 yhteensä 70 kappaletta. Tänään kolmioveneitä on jäljellä 4-5 kappaletta. Sama kato on käynyt toisessa pienessä, eli Sulka-luokassa. C-veneitä, erikoisluokka A-veneen pienempi sisar oli vuonna 1961 rekisterissä 31 kappaletta. Vuonna 2013 rekisteristä ei löytynyt yhtnään jäljellä olevaa venettä. Katkeamaton kilpapurjehduksen perinne on yksi tekijä joka on estänyt luokkien harvenemisen. Miltei kaikki suuremmat luokat kuten Hai, Kansanvene ja Metri-veneet ovat kilpailleet säännöllisesti läpi historiansa. Poikkeuksena oli 60-luku jolloin esimerkiksi kutosilla oli kymmenen vuoden kilpailutauko.[12]

Klassikon ja modernin raja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassikko voi olla sekä purjevene että moottorivene, joka on alun perin suunniteltu joko huvi- tai hyötykäyttöön. Klassinen veneily on 1980-luvulta lähtien kokenut vahvaa kansainvälisen suosion nousua, ja monessa maassa, kuten Suomessa, harrastetaan ja kilpaillaan klassisilla veneillä esimerkiksi purjeveneiden Saaristoristeilijä- ja metri-veneluokissa aktiivisemmin kuin niinä aikoina, jolloin veneet olivat nuoria. Klassikon määritelmä vaihtelee vene- ja luokkaliitoittain. Purjeveneissa raja kulkee usein 60-luvun puolivälissä, jolloin siirtymä puurakenteisista lasikuiturakenteisiin tapahtui. Nykyään tunnettujen suunnittelijoiden kuten Sparkman & Stephensin varhaiset lasikuituiset konstruktiot lasketaan veneilypiireissä klassikoiksi[13]. Myös Suomen kansainvälisesti tunnetuimman purjevenesuunnittelijan Hans Groopin menestynein konstruktio eli 1966 alun perin suunniteltu ja yli 5000 kappaleena maailmalla prjehtiva H-vene täyttänee monen mielestä klassikon tunnusmerkit.

Klassikkoiden määrä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPV:n venerekisteri ja MYS r.y.:n ylläpitämä Klassikkorekisteri ovat ainoat lähteet, joiden perusteella voidaani arvoida vanhempien veneiden määrää Suomessa. SPV:n rekisteri[14] on klassisten veneiden niin kuin muidenkin purjeveneiden osalta puutteellinen. Rekisteri kattaa ainoastaan SPV:n jäsenseurojen rekisteröidyt eli katsastetut veneet. Puuvene joka on maissa remontin vuoksi ei löydy rekisteristä koska kesän telakalla olevaa venettä ei katsasteta. Samoin rekisteristä puuttuvat kaikki ne klassikot joiden omistajat eivät ole ole SPV:n kuuluvien pursiseurojen jäsen. Lisäksi moni pelkässä kilpailukäytössä oleva vene ei vaadi katsastusta eikä välttämättä löydy rekisteristä. Suomen klassikkorekisterin perustaminen parantaa tilannetta lähivuosina.[15]

Luokka Veneitä kpl SPV 2012 Veneitä kpl Luokkaliitto 2013 Tyyppi
12mR 1 1 konstruktioluokka
10mR 1 1 konstruktioluokka
8mR 13 13 konstruktioluokka
6mR 21 46 konstruktioluokka
5.5m 15 18 konstruktioluokka
5m 16 28 konstruktioluokka
A-vene 12 12 erikosluokka
C-vene NA NA erikosluokka
Saaristoristeilijä 21 21 erikosluokka
Itämeren 6 1 NA konstruktioluokka
Itämeren 8[16] 6 NA konstruktioluokka
Itämeren 10 5 NA konstruktioluokka
Utökryssare[17][18] 2 9 yksityyppiluokka
Gullkronakryssare[19] NA NA yksityyppiluokka
Kustkryssare 1 NA yksityyppiluokka
Havsörn I, II 5 NA yksityyppiluokka
Merikarhut 7 NA konstruktioluokka
Viking 6 NA konstruktioluokka
Weekend 2 13[20] yksityyppiluokka
Hai 74 NA yksityyppiluokka
Kansanvene 103 263 yksityyppiluokka
Louhi 21 NA yksityyppiluokka
Star 16 NA yksityyppiluokka
Göteborgseka 3 NA yksityyppiluokka
Sulka 7 NA yksityyppiluokka
Erstabåt[21][22] NA NA yksityyppiluokka]
Yhteensä 349 NA

Lisäksi rekisteröityjä, ennen 1968 rakennettuija erityyppisiä avomeri- ja matkaveneitä on Suomessa yhteensä 49 kaappaletta. Niihin kuuluvat sellaiset tunnetut klassikot kuten Sparkman & Stephensin suunnittelemat Kuohuneiti ja Lygaia sekä moni Jarl Lindblomin suunnittelema vene kuten Vanora ja Aura.

Klassisia nostoköliveneitä tai jollia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokka Veneitä kpl 2010
Finnjolla 5 yksityyppiluokka
Kolmiovene 3 konstruktioluokka
Lightning 39 yksityyppiluokka
Vikla 41 yksityyppiluokka
Windmill 14 yksityyppiluokka
Yhteensä 102

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]