Kiskonjoki (Polvijärvi)
| Kiskonjoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Karjala |
| Kunnat | Polvijärvi, Juuka |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vuoksen vesistö (04) |
| Valuma-alue | Kiskonjoen valuma-alue (04.84) |
| Pinta-ala | 255 km² [1] |
| Järvisyys | 1,2 % [1] |
| Pääuoman pituus | 70 km [a] |
| Pääuoman osuudet | Höytiäisen kanava ←Höytiäinen ←Kiskonjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Miihkalinjärvi, Juuka [2] |
| Laskupaikka | Huutokoski, Höytiäinen [3] |
| Sivu-uomat | Nisän kanava, Lipasjoki, Multapuro |
| Taajamat | Huutokoski |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 147,7 m |
| Laskukorkeus | 87,3 m |
| Korkeusero | 60,4 m |
| Pituus | 31 km [a] |
| Kaltevuus | 1,95 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kiskonjoki on Pohjois-Karjalan Polvijärvellä ja Juuassa virtaava 31 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Miihkalinjärvestä ja laskee Höytiäiseen. Se muodostaa Höytiäisen valuma-alueen (vesistöaluetunnus 04.8) noin 70 kilometriä pitkästä pääuomasta lähes koko yläjuoksun osuuden.[3][4]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miihkalinjärvi ja Teerijärvi ovat Kiskonjoen valuma-alueen latvajärviä. Joen nimikkouoma alkaa kuitenkin Miihkalinjärvestä, joka on pinta-alaltaan 54 hehtaaria. Teerijärven laskupuro Teeripuro yhtyy Kiskonjokeen alempana. Kiskonjoki alkaa Miihkalinjärven pohjoispäästä ja virtaa ensin vajaa kilometrin verran pohjoiseen. Siellä siihen yhtyy luoteesta tuleva Suolamminpuro. Kiskonjoki kaartaa mutkitelle kohti kaakkoa, joka säilyy joen suuntana loppuun asti. Matokosken jälkeen joki leikkaa lounas-koillis-suuntaisen harjujakson poikki. Samassa kohtaa jokeen yhtyy lounaasta Teeripuro ja pohjoisesta Toivalanpuro. Täältä alkaa Kiskonjoen jyrkin osuus, jossa sijaitsevat Suuri Harjakoski, Pieni Harjakoski, Vääräkoski ja Saarikoski. Suuren Harjakosken ja Saarikosken välimatka on viisi kilometriä. Kohdassa, johon Lipasjoki yhtyy Kiskonjokeen, on sijainnut pieni kulmakunta. Täällä Kiskonjoki tekee myös mutkia, jonka jälkeen joki on perattu yli 10 kilometrin matkalta suoraksi ja sen lähiympäristö on raivattu peltomaaksi. Alajuoksun osuudella Kiskonjokeen yhtyy Nisän kanava uoma. Joki laskee Höytiäiseen Huutokoskella lahteen, joka muistuttaa levenevää jokiuomaa. lahti aukeaa saaristoiseen Rauanlahteen Raassilanniemen kohdalla. Joen alajuoksua reunustavan peltoalueen kulmakuntia ovat Kanava, Latolahti, Ukonniemi, Vihtapuro, Huutokoski ja Haaralanniemi.[2][4][1]
Kiskonjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiskonjoki kuuluu Suomessa Vuoksen vesistöön (04), joka muodostaa noin neljäsosan Itämeren Suomenlahteen laskevasta Nevan vesistöalueesta. Joki sisältyy Höytiäisen valuma-alueessa (04.8) sen Kiskonjoen valuma-alueeseen (04.84) ja on valuma-alueensa pääuoma että osa Höytiäisen valuma-alueen pääuomaa. Kiskonjoen valuma-alue ulottuu Polvijärven, Juuan ja hieman myös Kaavin kuntien alueille. Valuma-alueen pinta-ala on 255 neliökilometriä (256 neliökilometriä [5]) ja sen järvisyys on 1,2 %.[4][1]
Vesistöviranomaisten julkaisema verkkopalvelu VALUE antaa valuma-alueen vesistöjen osuudeksi 0,7 %, kosteikkojen ja avosoiden 2,9 %, metsämaiden 90 %, maatalousmaiden 4,3 % ja asuinalueiden, teollisuusalueiden, tiestön ja muun rakennettujen maiden osuudeksi 1,1 %.[5]
Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuria sivujokia ovat Lipasjoki, Petropuro eli Nisän kanava ja Multapuro. Sivujokia on esitelty alla olevassa taulukossa. Taulukon lähteet on lueteltu taulukon alla ja niitä on eritelty sivujoittain taulukon oikeaan sarakkeeseen.
| Sivujoen nimi |
Etäisyys Höytiäisestä (km) |
Uoman kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Joki laskee Häytiäiseen Rauanlahdella. | |||||||
| Nisän kanava | 8 | Kanava | 2 | 48 | 2,2,2,2,–,3 | ||
| Multapuro | 10 | Kanava | 51 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Lipasjoki | 13 | keskijuoksu | 15 | 35 | 2,2,2,2,–,3 | ||
| Keltapuro | 22 | keskijuoksu | 2,2,2,–,–,– | ||||
| Toivalanpuro | 23 | keskijuoksu | 18 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Teeripuro | 24 | keskijuoksu | 15 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Moskuunpuro | 28 | yläjuoksu | 12 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Suolamminpuro | 30 | yläjuoksu | 2,2,2,–,–,– | ||||
| Joki alkaa Miihkalinjärvestä. | |||||||
Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu tai mitattu Karttapaikka- verkkopalvelusta, 3 = määritetty VALUE- verkkopalvelun avulla [5]
Järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen järviä on vähän. Suurimpia ovat edellä mainitut latvajärvet Miihkalinjärvi ja Teerijärvi. Petripuron eli Nisän kanavan pääuomassa sijaitsee matala Nisäjärvi ja Lipasjoen yläjuoksulla on Lipaslampi. Muut järvet ovat lampia tai pieniä järviä.
Järvenlaskuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höytiäisen järvenlasku toteutettiin vuosina 1858–1860 ja lopputuloksena järven vedenpinta aleni 9,6 metriä. Rantaviiva pakeni Veihtisuon kohdalta noin viisi kilometriä kaakkoon päin ja Kiskonjoki piteni samalla saman verran. Samalla paljastui järvenpohjaa, joka otettiin karjatalouden käyttöön ja joka raivattiin myöhemmin jokea seuraavaksi peltomaaksi. Kiskonjoki on kuluttanut pehmeään järvenpohjaan suistoa kohti levenemän uoman, joka muistuttaa viimeisellä kilometrillä kapenevaa lahtea.[6]
Kiskonjoen uoman lähellä sijaitseva Nisäjärvi on laskettu 1850-luvulla ja sitä on laskettu lisää vuonna 1893. Järven tai pikemminkin kosteikkoalueen lasku-uoma on Nisän kanava.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Valuma-alueen pääuoma ja sen pituuden arviointi on esitetty artikkelissa Höytiäisen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoma”.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Mononen, Paula: Höytiäisen reitin valuma-alueen vesistöreitin tila ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1978–1990, s. 7–9. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja (nro 296). Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991. ISBN 951-47-4117-X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2022).
- ↑ a b Kiskonjoki, lähdejärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ a b Kiskonjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ a b c Kiskonjoen valuma-alue (04.84) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ a b c Kiskonjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 5.5.2022
- ↑ a b Mononen, Paula: ”LIITE: Valuma-alueen toteutetut järvenlaskut”, Höytiäisen reitin valuma-alueen vesistöreitin tila ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1978–1990, s. 119 (liite 20). Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja (nro 296). Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991. ISBN 951-47-4117-X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2022).