Kira Muratova

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kira Muratova
Кіра Мура́това
Kira Muratova.
Kira Muratova.
Henkilötiedot
Syntynyt 5. marraskuuta 1934
Soroca, Romanian kuningaskunta, nyk. Moldova
Kuollut 6. kesäkuuta 2018 (83 vuotta)
Odessa
Kansalaisuus Romanian kuningaskunta, Neuvostoliitto ja Ukraina
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kira Heorhijivna Muratova (ukr. Кіра Георгіївна Мура́това; o.s. Korotkova, 5. marraskuuta 1934 Soroca, Romanian kuningaskunta, nyk. Moldova6. kesäkuuta 2018[1] Odessa) oli ukrainalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä, joka on yksi maansa tunnetuimmista Neuvostoliiton aikana uransa aloittaneista elokuvantekijöistä.[2] [3][4] Hänen elokuvansa joutuivat usein sensuurin kohteiksi Neuvostoliitossa,[5] mutta länsimaissa hänen elokuviaan palkittiin. Muratova on työskennellyt etupäässä Odessassa.

Kira Korotkovan vanhemmat olivat kommunisteja, jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen toisen maailmansodan aikana. Hänen isänsä vangittiin ja teloitettiin. Hänen äitinsä oli gynegologi. Kira asui äitinsä kanssa Bukarestissa sodan jälkeen ja kävi koulua. Korotkova pääsi opiskelemaan maineekkaaseen Moskovan elokuvainstituuttiin (VGIK), josta hän valmistui 1959. [2] VGIK:ssa opiskelivat liki saman ikäpolven elokuva-ohjaajista myös esimerkiksi Mikko Niskanen (1929–1990), Andrei Tarkovski (1932-1986) ja Elem Klimov (1933–2003).

Korotkova sai Odessan elokuvastudiolta ohjaajan tehtävän. Hän nai Odessassa ohjaajakollegansa Aleksandr Muratovin, ja teki kaksi ensimmäistä elokuvaana yhteistyönä aviomiehen kanssa.[2]

Hänen yksin ohjaamansa esikoiselokuva oli vuonna 1967 ensi-iltansa saanut kolmiodraama Lyhyitä kohtaamisia (Korotkie vstretši), jonka pääosia näyttelivät Muratova itse ja myöhemmin suursuosioon laulajana noussut Vladimir Vysotski. Seuraava elokuva, Pitkiä jäähyväisiä (Dolgie provody, 1971) kertoo yksinhuoltajaäidin ja teinipojan hankalasta suhteesta. Se kiellettiin Neuvostoliitossa kokonaan, ja Muratovan ura keskeytyi moneksi vuodeksi. Uransa alun pienimuotoisista kamarielokuvista Muratova on myöhemmin suuntautunut persoonallisen surrealistiseen ja huumoria käyttävään elokuvailmaisuun.[6] Hän pääsi draaman pariin ohjaajaksi vasta Leningradiin muutettuaan, jossa valmistui rakennustyöläisistä kertova Poznavaja belyi svet (1978).[2] Vuonna 1990 valmistunut Asteeninen oire (Astenitšeski sindrom[7]) sai tuomariston erikoispalkinnon Berliinin elokuvajuhlilla 1990.[8]

Peter von Bagh totesi teoksessaan Elokuvan historia (1998) Muratovan tehneen ”ohjaajan elokuvia” ja käyttäneen ”kaikkien sääntöjen ulkopuolelle etenevää kuvakieltä, jossa dokumentin ja sepitteen rajat ovat suhteelliset, otokset ovat avoimia...” Elokuvista jäävät von Baghin mukaan mieleen ”kriisit ja tuskatilat, jotka usein liittyvät miehen ja naisen suhteisiin”.[5]

Vuonna 1994 Muratova sai elämäntyöpalkinnon Locarnon elokuvajuhlilla, ja vuonna 2000 hän sai Andrzej Wajdan mukaan nimetyn palkinnon. Vuonna 2010 Kira Muratova vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla[9].

Filmografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(osittaislähteenä, lista ei aivan kattava):[10]

  • 1960: Kuilun partaalla (U krutogo jara, yhdessä Aleksandr Muratovin kanssa)
  • 1964: Naš tšestnyi hleb (Aleksandr Muratovin kanssa)
  • 1967: Lyhyitä kohtaamisia (Korotkije vstretši) nimellä Valentina Ivanovna
  • 1971: Pitkiä jäähyväisiä (Dolgije provody)
  • 1972: Rossija (dokumentti, yhdessä Theodore Holcombin kanssa)
  • 1978: Poznavaja belyi svet
  • 1983: Sredi seryh kamnei
  • 1987: Peremena utšasti
  • 1990: Asteeninen oire (Astenitšeski sindrom)
  • 1992: Tšuvstvitelnyi militsioner
  • 1993: Uvletšenija
  • 2002: Tshehovilaistunnelmissa (Tšehovskije motivy)
  • 2004: Nastroištšik
  • 2005: Spravka
  • 2006: Kukla
  • 2007: Dva v odnom
  • 2009: Melodija dlia šarmanki
  • 2012: Vetšnoje vozvraštšenije. Kasting

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Umerla Kira Muratova TASS, tass.ru. (venäjäksi)
  2. a b c d Kira Muratova 1936–2018. Elokuvaohjaaja 9.6.2018. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 13.1.2018.
  3. Muratova Kira Heorhijivna МУРАТОВА Кіра Георгіївна history.org.ua. Instytut istorji Ukrajiny, NAN Ukrajiny. Viitattu 13.1.2018. (ukrainaksi)
  4. Kino lokakuu V Koulukino-blogi. 11.10.2010.
  5. a b Peter von Bagh: Elokuvan historia, s. 501, 611, 613. Maininta Muratovan joutumisesta kieltojen ja rajoitusten kohteeksi s. 501; merkittävästä urasta s. 611; kuulumisesta "ohjaajien elokuvan" tekijöihin ja kuvakielestä s. 613. Helsinki: Otava, 1993 (3. painos). ISBN 951-1-19811-4.
  6. Lauri Piispa: Lyhyt katsaus Neuvostoelokuvan kuusikymmenlukuun Widescreen. 28.02.2005. Viitattu 2.5.2018.
  7. Astenitsheski sindrom Elonetissä
  8. Prizes & Honours 1990 Berlinale. Viitattu 2.5.2018.
  9. Mia Welling: Filmfestivalen i Sodankylä börjar Svenska Yle. 16.6.2010. Viitattu 2.5.2018.
  10. Kira Muratova Elonetissä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kira Muratova