King’s Cross St. Pancrasin tulipalo
| King’s Cross St. Pancrasin tulipalo | |
|---|---|
 Savua tupruava King’s Cross St. Pancrasin metroaseman sisäänkäynti tulipalon päivänä |
|
| Päivämäärä | 18. marraskuuta 1987 |
| Kellonaika | noin 19:30 |
| Tapahtumapaikka | King’s Cross St. Pancrasin metroasema, Lontoo, Englanti |
| Syy | liukuportaikon koneistoon pudotettu tulitikku ja äkillisesti levinnyt palo |
| Kuolleita | 31 |
| Loukkaantuneita | noin 100 |
King’s Cross St. Pancrasin metroaseman tulipalo sattui 18. marraskuuta 1987 Lontoossa ja vaati 31 kuolonuhria.
Tulipalo sai alkunsa Lontoon metron tärkeän solmukohdan King’s Cross St. Pancrasin metroaseman puisesta liukuportaikosta, jonka koneistoon oli pudonnut yhä kytenyt tulitikku. Tuntematon matkustaja oli tiettävästi sytyttänyt sillä savukkeen ja pudottanut sen sitten liukuportaissa.[1] Vaikka Lontoon metrossa oli jo tupakointikielto aiempien tulipalojen takia, sitä ei tarkkaan valvottu. Tulitikku kyti koneistossa ja sytytti siellä olleen kerroksen voiteluainetta ja roskaa.[1] Palo oli aluksi vain pienimuotoinen, eikä siihen kiinnitetty paljoa huomiota.[1] Tulipalo levisi vähitellen ylös liukuportaita, ja noin kello 19:45 se leimahti äkillisesti porraskuilua ylös maanalaiseen asemahalliin, jossa oli tapahtumahetkellä runsaasti ihmisiä.[1]
Leimahduksen syy osoittautui tutkimuksissa vasta, kun tulipalo mallinnettiin matemaattisesti. Syyksi osoittautui kaksi tekijää; ensimmäinen niistä oli Coandă-ilmiö, jonka takia tulipalon kuumentama ilmavirtaus painui puisen liukuportaikon askelmia vasten, ja toinen se, että puiset portaat lopulta lieskahtivat (engl. flashover) kuumentumisen seurauksena.[1] Näiden kahden tekijän yhteisvaikutusta, jota ei ollut aiemmin todettu, kutsutaan nykyään uomailmiöksi (engl. trench effect).[2]
Tulipalon johdosta Lontoon metron puiset liukuportaat korvattiin metallisilla, ja paloturvallisuussäädöksiä uusittiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Fennell, Desmond. Investigation into the King's Cross Underground Fire (1988). Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriö (Department for Transport). ISBN 0-10-104992-7.
- ↑ Mangs, Johan & Keski-Rahkonen, Olavi: Palonsyyn selvittäminen 2: Oppikirja, osa 2, s. 71-74. VTT, 1997. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)