Kinapriili

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kinapriili
Kinapriili
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(3S)-2-[(2S)-2-[[(2S)-1-etoksi-1-okso-4-fenyylibutan-2-yyli]amino]propanoyyli]-3,4-dihydro-1H-isokinoliini-3-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 85441-61-8
ATC-koodi C09AA06
PubChem 54892
DrugBank DB00881
Kemialliset tiedot
Kaava C25H30N2O5 
Moolimassa 438,51
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 120–130 °C (248–266 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60 %[2]
Proteiinisitoutuminen 97%[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika Kinapriili 2 h[3]
Kinaprilaatti 3 h[4]
Ekskreetio Renaalinen[2]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Kinapriili (C25H30N2O5) on peptidomimeetti eli peptidejä matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin ja sitä käytetään lääkkenä korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kinapriili on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee metanoliin. Kinapriili on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky metanoliliuoksessa on + 14,5°[1].

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinapriilin kehittivät vuonna 1986 Warner-Lambert Companyn tutkijat ja sitä markkinoi Pfizer[5]. Yhdiste itsessään on fysiologisesti lähes tehoton aihiolääke[3]. Ihmisen elimistössä se metaboloituu nopeasti maksan esteraasientsyymien vaikutuksesta aktiiviseksi dihappometaboliitiksi kinaprilaatiksi[4]. Kinapriilia käytetään, koska aktiivinen metaboliitti kinaprilaatti on huonosti elimistöön imeytyvä aine, kun taas kinapriilin biosaatavuus ja imeytyvyys on hyvä. Kinaprilaatti sitoutuu angiotensiinikonvertaasiin ja estää sen toiminnan. Angiotensiinikonvertaasin inhibitoituessa angiotensiinin pilkkoutuminen pienemmiksi peptideiksi, jotka kohottavat verenpainetta supistamalla verisuonia, vähenee ja myös verisuonia laajentavan peptidin bradykiniinin hajoaminen vähenee ja tämä myös alentaa verenpainetta.[3][6]

Kinapriilia voidaan käyttää korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitamiseen. Tyypillisesti kinapriilia käytetään hydrokloridisuolana. Yhdistettä voidaan käyttää yhdessä esimerkiksi diureettien kuten hydroklooritiatsidin kanssa.[3][6]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimpiä kinapriilin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat pääkipu, kuiva yskä ja väsyneisyyden tunne.[7]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinapriilin synteesin lähtöaine on alaniinin tert-butyyliesteri, joka reagoi etyyli-2-bromi-4-fenyylibutanoaatin kanssa muodostaen alkyloidun alaniinijohdannaisen. Seuraavassa vaiheessa alaniinin karboksyyliryhmän suojaryhmänä toiminut tert-butyyliesteri hydrolysoidaan happamissa olosuhteissa ja vapautuneen karboksyyliryhmän ja (S)-1,2,3,4-tetrahydroisokinoliini-3-karboksyylihapon tert-butyyliesterin aminoryhmän välille muodostetaan peptidisidos disykloheksyylikarbodi-imidin ja hydroksibentsotriatsolin katalysoimana. Viimeinen vaihe on isokinoliinikarboksyylihapporyhmään liittyneen esterin hydrolyysi suolahapon avulla ja tuotteeksi saadaan kinapriilin hydrokloridisuola.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1384. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 757. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.9.2014). (englanniksi)
  3. a b c d Quinapril DrugBank. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  4. a b Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 7.9.2014.
  5. a b Douglas Scott Johnson, Jie Jack Li: The art of drug synthesis, s. 15-17. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-75215-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.9.2014). (englanniksi)
  6. a b Manuchair Ebadi: Desk Reference of Clinical Pharmacology, s. 608. CRC Press, 2007. ISBN 9781420047431. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.9.2014). (englanniksi)
  7. Quinapril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)