Kimmo Hakasalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kimmo Ilmari Hakasalo (16. tammikuuta 1934 Multia4. toukokuuta 2016 Vantaa) oli suomalainen pianisti, cembalisti ja pianopedagogi.[1][2] Hän esiintyi solistina, kamarimuusikkona sekä laulajien ja kuorojen konserttisäestäjänä.[1]

Hakasalo valmistui alun perin opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta ja työskenteli tässä ammatissa Keski-Suomessa.[1] Pianonsoiton opintonsa hän aloitti Dmitry Hintzen johdolla.[3] Hän piti ensikonserttinsa Jyväskylässä Hintzen johdolla vuonna 1958. Hakasalo päätti opettamisen sijaan keskittyä musiikkiin ja jatkoi opiskelua Sibelius-Akatemiassa. Hän suoritti siellä ensin musiikinopettajan tutkinnon vuonna 1964 ja sitten pianodiplomin Kauko Kuosman johdolla[2] vuonna 1967. Helsingissä Hakasalo konsertoi ensimmäisen kerran vuonna 1968. Tuolloin hän esitti Maurice Ravelin Pianokonserton vasemmalle kädelle. Yleisön joukossa oli kapellimestari Paavo Berglund, joka kutsui Hakasalon esittämään konserton Radion sinfoniaorkesterin kanssa.[1]

Hakasalo työskenteli Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton tuntiopettajana vuosina 1971–1977. Sitten hän sai nimityksen Musiikkikasvatuksen osaston pianomusiikin ja vapaan säestyksen lehtoriksi, jona hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä saakka. Samalla Hakasalo opetti Vantaan musiikkiopistossa ja kesäisin eri musiikkileireillä sekä -kursseilla. Hän toimi vuodesta 1967[2] Sonores Antiqui -yhtyeen cembalistina.[1] Vuodesta 1974 hän kuului myös Vantaa-trioon.[2] Hakasalo soitti Sonores Antiquissa cembalon ohella muitakin soittimia, joita olivat krumhorn, nokkahuilu ja lyömäsoittimet. Hän piti konsertteja Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Singaporessa ja Australiassa. Hakasalo teki lukuisia nauhoituksia Yleisradiolle vuosina 1974–1989. Vuonna 2004 näitä julkaistiin CD-levyllä Yö merenrannalla.[1]

Hakasalo oli Teuvo Hakasalon poika ja Ilpo Hakasalon serkku. Hän teki sovituksia isänsä lauluista.[3] Hakasalo teki yhteistyötä monien kuorojen kanssa[1], esimerkiksi Mieskuoro Sirkkojen kanssa Einari Kropsun johdolla.[3] Hän kuoli 82-vuotiaana sairaskohtaukseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Kuolleet: Monipuolinen muusikko Helsingin Sanomat 19.6.2016, viitattu 26.12.2022
  2. a b c d Otavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-14518-5
  3. a b c Hakasalo Mieskuoro Sirkat, viitattu 26.12.2022