Tämä on lupaava artikkeli.

Kim Jong-un

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Pohjois-Korean johtajasta. Täsmennyssivu listaa muut samannimiset.

Kim Jong-un
김정은
Kim Jong-un huhtikuussa 2019.
Kim Jong-un huhtikuussa 2019.
Pohjois-Korean johtaja
29. joulukuuta 2011 –
(epävirallisesti 17.–29. joulukuuta 2011)
Edeltäjä Kim Jong-il
Korean työväenpuolueen pääsihteeri
10. tammikuuta 2021 –
Korean kansanarmeijan ylipäällikkö
30. joulukuuta 2011 –
Korean työväenpuolueen puheenjohtaja
9. toukokuuta 2016 – 10. tammikuuta 2021
Henkilötiedot
Syntynyt8. tammikuuta 1984 (ikä 40)
Pjongjang, Korean demokraattinen kansantasavalta
Puoliso Ri Sol-ju
Lapset vähintään kolme lasta
Sukulaiset Kim Jong-il (isä)
Kim Il-sung (isoisä)
Kim Yo-jong (sisko)
Tiedot
Puolue Korean työväenpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Pohjois-Korea Pohjois-Korea
Palvelusvuodet 2010 –
Sotilasarvo Daejang (2010–)
Wonsu (2012–)

Kim Jong-un (hangul: 김정은; hanja: 金正恩; uudistettu latinisaatio: Gim Jeong-eun; McCune–Reischauer: Kim Chŏngŭn; [kim.dzɔŋ.ɯn]; s. 8. tammikuuta 1984[1][2]) on Pohjois-Korean yksinvaltias. Hän nousi maansa hallitsijaksi isänsä Kim Jong-ilin kuoltua 17. joulukuuta 2011, ja hänet nimitettiin virallisesti suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011.

Kimistä ei tiedetty länsimaissa ennen kuin hän oli 20-vuotias. Hän oli opiskellut nuoruudessaan Sveitsissä.

Valtakautensa alussa Kim kiristi maansa rajojen valvontaa mutta salli kansalaisilleen samalla suurempia taloudellisia vapauksia. Hän on teloituttanut useita poliittisia vastustajiaan Pohjois-Koreassa. Hän on uhkaillut muuta maailmaa ydinaseilla, mutta vuodesta 2018 alkaen hän on esiintynyt sovittelevasti ja neuvotellut ydinaseiden rajoittamisesta.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Jong-un syntyi vuonna 1984, kun hänen isoisänsä Kim Il-sung oli Pohjois-Korean johdossa.[1][2] Pohjoiskorealaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet syntymäajaksi 8. tammikuuta 1984.[3]

Kim Jong-un on Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-ilin (johtajana 1994–2011) kolmesta pojasta nuorin.[4] Hänen äitinsä Ko Yong-hui oli japaninkorealainen entinen tanssija, joka muutti vuonna 1961 vanhempiensa mukana Japanista Pohjois-Koreaan.[5] Ko oli Kim Jong-ilin toinen vaimo. He saivat kolme yhteistä lasta, pojat Jong-chulin (s. 1981) ja Jong-unin (s. 1984) sekä tyttären Yo-jongin (s. 1988).[6]

Kim Jong-unin lapsuudesta on saatu jälkeenpäin tietoa perheen entiseltä kokilta, japanilaiselta Kenji Fujimotolta. Hän seurasi läheltä Kimin lapsuutta ja nuoruutta 15 vuoden ajan vuoteen 2001 saakka ja sai toimia myös pienen Kimin leikkikaverina.[7]

Kim Jong-un ja hänen toinen isoveljensä ja pikkusiskonsa elivät ylellistä ja eristettyä lapsuutta opettajineen ja palvelijoineen perheen palatsissa Pjongjangissa. Veljekset kävivät lapsina joskus ulkomaillakin, esimerkiksi vuonna 1991 äitinsä kanssa muistorikkaalla matkalla Tokion Disneylandissa. Kim oli lapsena erittäin kiinnostunut koripallosta sekä lentokoneiden pienoismalleista ja lelulaivoista. Kiinnostus koneisiin säilyi hänellä aikuisikään saakka, ja hän lentää usein omaa yksityiskonettaan. Ulkomaille myöhemmin loikanneiden Kimin tädin ja sedän mukaan Kimin lähipiiri kohteli poikaa nöyristelevästi ja kunnioittavasti, mikä sai pojan jo pienenä tietoiseksi arvostaan ja tottumaan siihen, että hänen käskyjään toteltiin.[8]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim lähetettiin kesällä 1996 Berniin Sveitsiin käymään yksityistä englanninkielistä Bernin kansainvälistä koulua, samaa kuin isoveljensä Kim Jong-chol. Pojat asuivat tätinsä ja tämän aviomiehen kanssa Liebefeldin esikaupungissa ja elivät tavallisen varakkaan korealaisperheen elämää. Kim käytti Sveitsissä nimeä Pak Un ja matkustellessaan ulkomailla Brasilian passia ja nimeä Josef Pwag. Sveitsin viranomaiset tiesivät poikien henkilöllisyyden mutta päättivät olla vakoilematta heitä.[9]

Kunnallinen koulu, jossa Kim opiskeli Sveitsissä.

Kimin holhoojat loikkasivat Yhdysvaltoihin, kun Kim oli kesällä Pohjois-Koreassa. Palattuaan syyslukukaudeksi Berniin Kim jatkoi opintojaan kunnallisessa koulussa ja asui uusien ”vanhempien” kanssa. Hänet oli ilmoitettu kouluun korealaisen lähetystötyöntekijän lapseksi. Hänellä oli aluksi vaikeuksia opinnoissaan, sillä hän ei osannut saksan kieltä kovin hyvin, ja hänet sijoitettiin alempaan tasoryhmään. Koulussa opiskeltiin tavanomaisten aineiden lisäksi paljon myös kansainväliseen politiikkaan liittyviä aiheita, kuten ihmisoikeuksia ja demokratiaa.[10]

Yhden luokkatoverinsa mukaan Kim pysytteli paljon omissa oloissaan, eikä juhlinut muiden oppilaiden kanssa ja karttoi tyttöjä. Luokkatoverit ovat luonnehtineet Kimiä myös aluksi hiukan hyökkääväksi ja kieliongelmiensa johdosta turhautuneeksi. Kim pukeutui aina verryttelyhousuihin ja täytti vapaa-aikansa koripallolla, jossa hän kannatti Chicago Bullsia. Hänen lähin ystävänsä oli portugalilainen luokkatoveri João Micaelo. Opittuaan kielen Kimistä tuli seurallisempi.[11][12]

Kim paljasti lähimmille ystävilleen olevansa Pohjois-Korean johtajan poika, mutta nämä eivät uskoneet häntä. Kim kutsuttiin takaisin Pohjois-Koreaan keväällä 2001 kesken yhdeksännen luokan, eikä hän sen jälkeen enää palannut Sveitsiin.[13]

Kim aloitti Pohjois-Koreassa sotakorkeakoulun vuonna 2002. Hän valmistui sieltä parhain arvosanoin joulukuussa 2006. Hänen lopputyönsä oli nimeltään ”Simulaatio operaatiokartan tarkkuuden parantamisesta GPS-paikannusjärjestelmän avulla”.[14]

Valtaannousun valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il sai elokuussa 2008 aivohalvauksen. Kesäkuussa 2009 Kim Jong-unin kerrottiin saaneen tittelin ”nerokas toveri”[15]. Tämän arveltiin liittyvän häntä koskevan henkilökultin käynnistämiseen.[16] Tuolloin hänen myös väitettiin tehneen salaisen matkan Kiinaan tapaamaan maan johtajia. Kesällä 2010 Kim esiteltiin Pohjois-Korean kansalle, ja hänelle annettiin virkoja Pohjois-Koreassa. Kimille myönnettiin 27. syyskuuta kenraalia vastaava sotilasarvo daejang.[17] Seuraavana päivänä pidettiin harvinainen Korean työväenpuolueen kokous, jossa hänet nimitettiin Kansallisen puolustuskomitean varapuheenjohtajaksi ja työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi.[18] Kim Jong-unin uskotaan näyttäytyneen puolueen kokouksessa.[19]

Ennen vuotta 2010 ainoassa länsimaissa nähdyssä valokuvassa Kim oli 11-vuotias.[20][21] Kim Jong-un oli 10. lokakuuta 2010 yhdessä isänsä kanssa työväenpuolueen 65-vuotisjuhlassa. Ulkomainen lehdistö sai osallistua juhliin ilman etukäteislupaa, mikä Pohjois-Korean kaltaisessa maassa on hyvin poikkeuksellista.[22] Kim Jong-un näyttäytyi tammikuussa 2011 julkisesti karvalakissa, jota Pohjois-Koreassa saa käyttää vain maan johtaja.[23] Nimetön hallituslähde kertoi Chosun Ilbo -lehdelle, että karvalakin käyttäminen on merkki siitä, että Kim Jong-un on saavuttanut lähes saman aseman kuin isänsä.[23]

Pohjois-Korean johtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisen tiedon mukaan Kim Jong-il kuoli 17. joulukuuta 2011 sydänkohtaukseen junassa Pohjois-Koreassa.[24] Pohjois-Korean valtiollinen media alkoi heti kutsua Kim Jong-unia ”Suureksi vallanperijäksi”.[25] Alkujaan isän seuraajaksi oli kaavailtu Kim Jong-unin vanhinta veljeä Kim Jong-namia. Tämä oli kuitenkin uudistusmielinen ja halusi Pohjois-Korean avautuvan lännelle, mitä maan johto ei katsonut suopeasti. Jong-nam oli joutunut isänsä epäsuosioon myös viihdyttyään lännessä opiskellessaan liikaa yöelämässä ja jouduttuaan pidätetyksi Japanissa väärennetyllä passilla matkustamisesta pyrkiessään Tokion Disneylandiin.[26] Kim Jong-ilin entisen kokin Kenji Fujimoton mukaan Kim Jong-unin vanhempi veli Kim Jong-chul puolestaan sivuutettiin vallanperijänä, koska tämä oli liian tyttömäinen, kun taas Kim Jong-un on kuin ilmetty isänsä.[27]

Kim nimettiin virallisesti Kim Jong-ilin seuraajaksi suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011, kun Kim Jong-ilin kuoleman takia pidetty suruaika oli päättynyt.[28]

Kim vastaanotti sotilasparaatin isoisänsä Kim Il-sungin syntymän satavuotisjuhlassa huhtikuussa 2012 ja piti 20 minuutin puheen, jossa hän sitoutui jatkamaan edeltäjänsä aloittamaa ”asevoimat ensin” -politiikkaa. Hän on siitä lähtienkin esiintynyt kansan edessä paljon isäänsä useammin.[29]

Uudella johtajalla oli heti alusta lähtien ehdoton valta Pohjois-Koreassa. Hän käytti ensimmäisinä kuukausinaan kuitenkin apunaan neuvonantajia ja opastajia. Hänen tätinsä Kim Kyong-hui järjesti Kimin tarvitseman tuen ja koulutuksen. Tädin aviomies Jang Song-taek piti huolta hallinnon päivittäisestä toiminnasta ja toimi portinvartijana Kimille kulkevassa viestinnässä. Choe Hyong-rae johti poliittista yleisvirastoa ja pystyi määräämään armeijaa ja työväenpuoluetta.[30]

Ensimmäiset toimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi töikseen Kim lujitti rajavalvontaa ja vaikeutti näin maasta poistumista. Hän myös suitsi tiedonkulkua ja tehosti luvatta ulkomaista mediaa seuranneiden ihmisten valvontaa. Hän lujitti valtaansa karkottamalla syrjäseuduille sellaiset valtaeliitin edustajat, jotka olivat keränneet itselleen liikaa valtaa.[31] Ulkomaisen median seuraamisen lisäksi Kim sääti ankarasti rangaistavaksi muun muassa epäluotettavan kansantaloudellisen suunnitelman laatimisen ja väärien urheilijoiden valitsemisen tärkeään kilpailuun. Valtionvastaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta tai valtionvastaisesta propagandasta saattoi saada elinkautisen tuomion tai kuolemanrangaistuksen. Kim on pitänyt yllä ja laajentanut edeltäjiensä perustamia poliittisia vankileirejä. Niissä vankeja kidutetaan ja nälkiinnytetään, ja kuolleisuus on hyvin korkea.[32]

Ympärilleen Kim keräsi tukijoita, jotka auttaisivat häntä oman etunsa nimissä.[33] Maan hallinnon ytimessä ollut etuoikeutettu kapitalistiluokka alkoikin nopeasti vaurastua palkinnoksi Kimille antamastaan tuesta.[34]

Kim esitteli vuonna 2013 byungjin-politiikan, joka tarkoittaa ”yhtäaikaista etenemistä”. Sillä viitataan Pohjois-Korean mahdollisuuteen saada samanaikaisesti sekä ydinaseet että vaurastumisen. Politiikkaansa liittyen Kim ryhtyi rakennuttamaan uusia vapaa-ajan keskuksia, kuten hiihto- ja ratsastuskeskuksia, luistelu- ja huvipuistoja, lentoasemia ja delfinaarion sekä ryhtyi edistämään turismia maahansa. Kimin valtakaudella eliitin asuttama pääkaupunki Pjongjang on voimakkaasti nykyaikaistunut, joskin muu maa elää yhä köyhyydessä.[35]

Kim salli kansalaisille uusia taloudellisia vapauksia ja hyväksyi pienimuotoisen yksityisyritteliäisyyden, eikä valtio enää vainonnut pientä yksityistä liiketoimintaa harjoittaneita ihmisiä. Tämän seurauksena maan torikauppa vilkastui ja moni kansalainen pystyi nostamaan elintasoaan. Tiukentunut rajavalvonta kuitenkin vaikeutti salakuljetusta, mikä nosti hintoja.[36]

Vastustajien teloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaan noustuaan Kim Jong-un on teloituttanut kymmeniä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja näiden sukulaisia.[37][38][39] Monesti teloitusten syynä on ollut johtajan käskyjen vastustaminen.[40] Kim teloitutti tätinsä miehen Jang Song-taekin vuoden 2013 lopulla. Jangia syytettiin vallankaappausyrityksestä, vallankahmimisesta ja maan resurssien ryöväämisestä.[41] Hallintoon tyytymätön, kokouksessa torkahtanut puolustusministeri Hyon Yong-chol väitetysti teloitettiin maanpetoksesta,[42] ja metsätalouspolitiikkaa kritisoinut varapääministeri Choe Yong-gon teloitettiin luultavasti toukokuussa 2015.[43][44] Kimin läheinen avustaja Choe Rjong-hae on kadonnut merkkihenkilöiden listalta.[45]

Kimin määräämille likvidoinneille on esitetty useita syitä. Nuoren diktaattorin on arveltu haluavan osoittaa kaikille hänen asemaansa epäileville, kuka maassa määrää. Hänen on myös arveltu haluavan vaihtaa vanhoja johtajia nuorempiin, koska nämä ovat uudelle johtajalle lojaalimpia ja asemastaan kiitollisempia kuin vanhat. Kimin tiedetään aina arvostaneen nuoruutta, ja hän on julkisesti arvostellut maan korkeita virkamiehiä ”ideologisesta rappeutumisesta”.[46]

Vuonna 2013 tapahtunut Jangin teloitus aiheutti suurta pelkoa puolueen johdossa. Monia korkea-arvoisia puolue-eliitin jäseniä loikkasi vuonna 2015.[47] Etelä-Koreassa tämän katsottiin merkitsevän johtajan suosion vähenemistä.[48][49]

Uhkailut ja ydinkokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim ryhtyi valtakautensa alussa modernisoimaan maansa aseistusta. Hän myös käytti etenkin valtakautensa ensimmäisten puolentoista vuoden aikana voimakasta ja uhkaavaa retoriikkaa vihollisiaan Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja kohtaan.[50] Maaliskuussa 2013 Pohjois-Korea uhkaili Yhdysvaltoja ”ennaltaehkäisevällä” ydinasehyökkäyksellä.[51] Kimin fiktiivisestä salamurhahankkeesta kertovan amerikkalaiselokuvan The Interview (2014) julkaisun seurauksena Pohjois-Korea uhkasi Yhdysvaltoja sotatoimilla.[52]

Kimin aikana Pohjois-Korea on jatkanut ydinkokeiden tekemistä ja kehitellyt mannertenvälistä ohjusta.[53] Toukokuussa 2016 Kim kertoi olevansa valmis normalisoimaan maan suhteet sille vihamielisiin valtioihin ja vastaavansa ydinaseilla ainoastaan ydinaseuhkaan.[54] Vuoden 2018 uudenvuodenpuheessaan Kim sanoi, että Pohjois-Korean täytyy massatuottaa ydinkärkiä ja ballistisia ohjuksia. Hän myös uhkaili Yhdysvaltoja toteamalla, että ”ydinasenappi” on aina hänen pöydällään.[55]

Ulkomaisten tiedustelupalvelujen käsityksen mukaan Kim tavoittelee ydinaseillaan pelotevaikutusta ja kansainvälistä statusta pystyäkseen turvaamaan hallintonsa säilymisen.[56]

Alkuvuodesta 2024 Kim on tullut siihen johtopäätökseen, ettei Koreoiden rauhanomainen yhdistyminen ole mahdollista. Tammikuussa 2024 Kim sanoi puheessaan korkeimmalle kansanneuvostolle, että Pohjoinen on määriteltävä erilliseksi alueeksi ja Etelä sen viholliseksi, joka on pyrittävä täydellisesti miehittämään ja jälleenyhdistämään vaikka sodalla.[57]

Huipputapaamiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim teki Pohjois-Korean johtoon nousunsa vuonna 2011 jälkeen ensimmäisen ulkomaanmatkansa maaliskuussa 2018. Hän tapasi epävirallisesti Pekingissä Kiinan johtajan Xi Jinpingin.[58]

Kim teki huhtikuussa 2018 historiallisen vierailun ja astui ensimmäisenä Pohjois-Korean johtajana Etelä-Korean maaperälle sitten 1950-luvulla käydyn Korean sodan. Hän tapasi Etelä-Korean presidentti Moon Jae-inin Rauhantalossa lähellä demilitarisoitua vyöhykettä. He keskustelivat Pohjois-Korean ydinaseohjelmasta ja maidensa suhteista.[59] Myöhemmin samana vuonna maiden päämiehet tapasivat toisensa vielä kaksi kertaa.[60]

Kim ja Donald Trump Singaporen huippukokouksessa kesäkuussa 2018.

Kim tapasi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 12. kesäkuuta 2018 Singaporessa järjestetyssä huippukokouksessa. Tapaaminen oli historiallinen ensitapaaminen maiden päämiesten välillä. Tapaamista oli edeltänyt edellisenä vuonna maiden välien jännittyminen Pohjois-Korean ohjustestien takia. Singaporen huippukokous keskittyi jännitteiden lieventämiseen ja ydinaseista riisuntaan. Tapaamisen päätteeksi Trump ja Kim allekirjoittivat asiakirjan, jonka mukaan Pohjois-Korea sitoutuu Korean niemimaan ydinaseista riisumiseen.[61] Kim ja Trump neuvottelivat uudelleen Hanoissa Vietnamissa helmikuussa 2019.[62] Kolmannen kerran he tapasivat kesäkuussa 2019 Koreoiden välisellä demilitarisoidulla vyöhykkeellä.[63]

Kim tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin Vladivostokissa Venäjällä huhtikuussa 2019.[64]

Ongelmien myöntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2021 Korean työväenpuolueen keskuskomitean kokouksessa Kim myönsi harvinaisena pidetyllä tavalla, että maata uhkasi pakotteiden ja koronapandemian seurauksena ruokapula. Hän viittasi samalla Pohjois-Korean 1990-luvun nälänhätään.[65] Samoihin aikoihin Kimin silminnähtävään laihtumiseen viitattiin epätavallisesti jopa maan valtiollisessa televisiossa. Myöhemmin Kim syytti korkeita virkamiehiä ”vakavan vaaran aiheuttamisesta kansan ja valtion turvallisuudelle” ja ilmoitti siirtäneensä syrjään joitain puolueen jäseniä. Tämä nähtiin mahdollisena viittauksena maan pahenevaan koronavirustilanteeseen.[66]

Kulttuuripolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim on perustanut tyttöbändi Moranbongin.[67]

Asema ja julkisuuskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Jong-unin imagoon kuuluu aurinkoisuus.

Kimin viralliset tittelit:

Kimin asemaa on pönkitetty ylenpalttisella propagandalla. Jo ennen valtaan nousuaan Kimiä oli virallisesti alettu kuvata kunnianimillä ”nerokas toveri”, ”nuori kenraali” ja ”aamutähti joka loistaa koko kansakunnan yllä”. Hänen kerrottiin osuneen kolmivuotiaana aseella hehkulamppuun sadan metrin päästä ja ajaneen kahdeksanvuotiaana kuorma-autoa 130 kilometrin tuntinopeudella.[72] Kimillä ei tiettävästi ole minkäänlaista sotilaallista kokemusta, mutta hänet kuvataan sotilaalliseksi neroksi, joka suunnitteli ensimmäiset sotastrategiansa jo 16-vuotiaana.[73]

Kimin itselleen antamia arvonimiä ovat muun muassa ”työväenpuolueen ensimmäinen sihteeri”, ”puolueen keskussotilaskomission puheenjohtaja” ja ”valtakunnallisen puolustuskomission ensimmäinen puheenjohtaja”. Epämuodollisempia kunnianimiä ovat ”lyömätön ja voittoisa kenraali”, ”totuuden vartija”, ”rakkauden paras ruumiillistuma”, ”päättäväinen ja jalomielinen johtaja”, ”ohjaava auringonsäde”, ”vallankumouksen aurinko”, ”sosialismin aurinko”, ”21. vuosisadan kirkas aurinko” ja ”ihmiskunnan aurinko”.[74]

Lännessä Kim on usein kuvattu pelottavana ja itsevaltaisena diktaattorina, joka uhkailee ydinsodalla. Pohjois-Korean mediassa Kim sen sijaan on perinteisesti kuvattu edeltäjiensä tapaan jumalallisena hahmona, joka tekee urotekoja. Vuoden 2015 tienoilla Kimin julkista kuvaa on kuitenkin alettu painottaa Pohjois-Koreassa sotilasjohtajasta, ”kenraalista” ja ”marsalkasta”, poliittisen johtajan suuntaan, ja häntä alettiin nimittää työväenpuolueen johtajaksi.[75] Kim alkoi pukeutumisessaan ja hiustyylissään tietoisesti jäljitellä isoisäänsä Kim Il-sungia, jonka valtakautta pohjoiskorealaiset muistelivat yhä lämmöllä. Hän alkoi esiintyä mediassa hymyilevänä kansanmiehenä ja vieraili kaikkialla ylistysten saattelemana. Loikkarit ovat kuitenkin kertoneet, että kukaan pohjoiskorealainen aikuinen ei uskonut uutisten propagandaan.[76]

Vuonna 2019 Kim alkoi pitää television uudenvuodentervehdyksensä nojatuolista aiemman puhujanpöntön sijaan. Koronaviruspandemian aikaan Kim alettiin esittää mediassa kansakunnan isähahmona. Häntä on sen jälkeen kutsuttu mediassa toistuvasti ”kunnioitetuksi toveriksi”, millä häntä on lähennetty tavalliseen kansaan. Samalla Kimin on myös paljastettu itsekin kärsineen taudista.[75]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe, suku ja ystävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Jong-un vaimonsa Ri Sol-jun (vas.) kanssa Etelä-Korean presidentin kanssa vuonna 2018.

Kimin puoliso on entinen laulaja Ri Sol-ju, jonka kanssa Kim meni naimisiin vuonna 2009. Ri on edustanut miehensä rinnalla vuodesta 2012 lähtien.[77] Pariskunnalle syntyi tytär joulukuussa 2012,[78] ja heillä on arveltu olevan yhteensä kolme lasta.[77][79]

Kim on hyvin läheinen pikkusiskonsa Kim Yo-jongin kanssa.[79] Tämä on myös noussut Pohjois-Koreassa korkeaan asemaan, Korean työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi sekä lokakuusta 2017 politbyroon varajäseneksi. Yo-jong toimi mahdollisesti veljensä sijaisena vuonna 2014 tämän sairastaessa.[80]

Kimin isoveli Kim Jong-chul elää Pjongjangissa, soittaa kitaraa yhtyeessä eikä osallistu politiikkaan.[81] Kimin velipuoli Kim Jong-nam salamurhattiin Malesiassa vuonna 2017.[79] Kim Jong-Unia on syytetty lännessä murhan tilaamisesta.[82]

Koripallosta pitävä Kim ystävystyi vuonna 2013 yhdysvaltalaisen NBA-koripalloilija Dennis Rodmanin kanssa, joka oli Pohjois-Koreassa pelaamassa näytösottelua. Matkansa jälkeen Rodman palasi Pohjois-Koreaan vielä kolme kertaa juhlimaan Kimin kanssa tämän huvilalla, ja miesten tapaamisista julkaistiin mediassa paljon kuvia. Kimin toinen ulkomaalainen ystävä oli Kimin perheen kokki, japanilainen Kenji Fujimoto, jolle Kim antoi anteeksi jopa loikkauksen.[83]

Omaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimin omaisuudeksi arvioitiin yli 5 miljardia dollaria vuonna 2019. Hänen omaisuuttaan säilytetään ulkomaisilla pankkitileillä muunmuassa Venäjällä, Itävallassa ja Kiinassa. Hän omistaa 30-metrisen jahdin ja yli 100 urheiluautoa. Hänen suosikkiautonsa on 2 miljoonan dollarin arvoinen panssaroitu Mercedes-Benz S600.[84]

Kim asuu Koillis-Pjongjangissa ylellisessä pääasumuksessaan, josta käytetään nimitystä Virka-asunto nro 15 tai Ylellinen keskuskartano. Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kimillä on ainakin 33 asuntoa eri puolilla Pohjois-Koreaa.[85]

Kim matkustaa usein yksityiskoneellaan, neuvostoaikaisella Iljušin Il-62:lla, jonka virallinen nimi on Chammae-1, ’Kanahaukka-1’. Hän lentää myös itse pienlentokoneillaan.[86] Lisäksi Kimillä on 1,5 miljoonan dollarin arvoinen lentokone, jonka nimi on Air Force Un.[84]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea ei kerro julkisuuteen Kimin oletetuista terveysongelmista. Vuonna 2014 Kim oli poissa julkisuudesta yli kuukauden ajan, minkä jälkeen hänen huomattiin ontuvan jalkaansa.[87] Huhtikuussa 2020 Kim oli tuntemattomasta syystä kolme viikkoa pois julkisuudesta.[88] Kimin on väitetty kärsivän diabeteksesta ja kohonneesta verenpaineesta.[89][90] Hän on myös tupakoitsija, vaikka onkin käynnistänyt tupakoinnin vastaisen kampanjan.[91][92] Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kim kärsii unettomuudesta ja on vainoharhainen henkilökohtaisesta turvallisuudestaan.[93]

Kim lihoi vuoteen 2020 mennessä noin 140-kiloiseksi.[94] Vuonna 2021 hän laihtui huomattavasti.[95] Sen jälkeen hän on palannut entisiin mittoihinsa.[96]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maankäytössä on saatava aikaan menestyvän sosialistisen valtion rakennustyön edellyttämä vallankumouksellinen käänne: Puhe puolueen ja valtion taloudesta vastaaville elimille sekä työläisten organisaatioille 27. huhtikuuta 2012. Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2013. ISBN 978-952-67938-1-8. Teoksen verkkoversio.
  • Rakentakaamme kukoistava maa soveltamalla Kim Jong Ilin isänmaallisuutta: Puhe Korean Työväenpuolueen keskuskomitean johtaville virkamiehille 26. heinäkuuta Juche 101 (2012). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2014. ISBN 978-952-67938-3-2. Teoksen verkkoversio.
  • Tulkoon teistä Korean vauraan tulevaisuuden takaajia: Tervehdyspuhe Korean lasten liiton 66-vuotisjuhlan kunniaksi pidetyssä yhteistapaamisessa 6. kesäkuuta Juche 101 (2012). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2015. ISBN 978-952-67938-5-6. Teoksen verkkoversio.
  • Valjastakaamme puolue, armeija ja koko kansa voimakkaaseen metsien ennallistamiskampanjaan peittääksemme maamme vuoristot vihreillä puilla: Puhe puolueen, armeijan ja valtion taloudellisten organisaatioiden virkamiehille 26. helmikuuta Juche 104 (2015). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2017. ISBN 978-952-67938-8-7. Teoksen verkkoversio.
  • Nopeuttakaamme vallankumouksen lopullista voittoa ideologisella hyökkäyksellä: Puhe Korean työväenpuolueen ideologisten työntekijöiden kahdeksannessa konferenssissa 25. helmikuuta Juche 103 (2014). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2017. ISBN 978-952-67938-9-4. Teoksen verkkoversio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fifield, Anna: Loistava toveri Kim Jong Un. (alkuteos The Great Successor: The Divinely Perfect Destiny of Brilliant Comrade Kim Jong Un, 2019). Suomentanut Raudaskoski, Seppo. Bazar, 2019. ISBN 978-952-279-747-6.
  • Pak, Jung H.: Kim Jong Un: Pohjois-Korean nuoren diktaattorin sisäpiirissä. (alkuteos Becoming Kim Jong Un. A Former CIA Officer's Insights into North Korea's Enigmatic Young Dictator, 2020). Suomentanut Luoma, Kirsi. Otava, 2020. ISBN 978-951-1-33631-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b David Choi: We finally know the age of North Korean dictator Kim Jong Un Business Insider Australia. 7.7.2016. MSN. Viitattu 27.12.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Anna Fifield: The secret life of Kim Jong Un’s aunt, who has lived in the U.S. since 1998 The Washington Post. 27.4.2016. The Washington Post. Viitattu 27.12.2016. (englanniksi)
  3. ↑ North Korean leader Kim Jong-il 'names youngest son as successor' The Guardian. 2.6.2009. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Kim Jong-il nimitti nuorimman poikansa seuraajakseen Helsingin Sanomat
  5. ↑ Ko Tae Mun, Ko Chung Hee, and the Osaka Family Origins of North Korean Successor Kim Jong Un The Asia-Pacific Journal. 3.1.2011. Viitattu 23.10.2019.
  6. ↑ Fifield 2019, s. 45.
  7. ↑ Fifield 2019, s. 52–53.
  8. ↑ Fifield 2019, s. 55–68.
  9. ↑ Fifield 2019, s. 69–75.
  10. ↑ Fifield 2019, s. 76–85.
  11. ↑ Fifield 2019, s. 82–88.
  12. ↑ Anna Fifield: Kim Jong Un’s Undercover Adolescent Years in Switzerland Politico Magazine. 12.6.2019. Viitattu 10.9.2022.
  13. ↑ Fifield 2019, s. 88.
  14. ↑ Fifield 2019, s. 89–93.
  15. ↑ Koreankielinen ilmaisu 영명한 kääntyy suomeksi paremmin ilmeisesti ”nerokas” kuin usein nähty ”loistava”, joka on käännetty epätarkasti englannin kielen sanasta ”brilliant”.
  16. ↑ Loistava toveri seuraavaksi johtajaksi (Arkistoitu – Internet Archive) Yle uutiset 6/2009
  17. ↑ Joohee Cho: North Korea's Kim Jong Il Promotes Son to the Rank of General ABC News. 27.9.2010. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  18. ↑ North Korea leader's son given key party posts BBC News. 28.9.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Tässä on Kim Jong-un Iltalehti 30.9.2010
  20. ↑ Kim Jong-un: a profile of North Korea's next leader The Telegraph. 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Profile: Kim Jong-un BBC News 4.6.2010
  22. ↑ McDonald, Mark: Kim Jong-il’s Heir Attends Parade New York Times. 9.10.2010. (englanniksi)
  23. ↑ a b Karvahattu paljastaa: P-Korean Kimin poika nyt maan johdossa HS.fi. 1.2.2011. Sanoma News. Arkistoitu 2.2.2011. Viitattu 1.2.2011.
  24. ↑ Pohjois-Korea suree kuollutta johtajaansa Kim Jong-iliä HS.fi. 19.12.2011. Sanoma News. Viitattu 19.12.2011.
  25. ↑ David Chance, Jack Kim: North Korea mourns dead leader, son is "Great Successor" 19.12.2011. Reuters. Viitattu 25.10.2019.
  26. ↑ Pak 2020, s. 65–66.
  27. ↑ Sang-hun, Choe ja Fackler, Martin: North Korea's Heir Apparent Remains a Mystery The New York Times. 14. kesäkuuta 2009. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
  28. ↑ a b Pohjois-Korea: Mikään ei tule muuttumaan YLE Uutiset. 30.12.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 30.12.2011.
  29. ↑ Pak 2020, s. 94–95.
  30. ↑ Fifield 2019, s. 123–124.
  31. ↑ Fifield 2019, s. 124.
  32. ↑ Fifield 2019, s. 162–165.
  33. ↑ Fifield 2019, s. 125.
  34. ↑ Fifield 2019, s. 183–184.
  35. ↑ Pak 2020, s. 110–114.
  36. ↑ Fifield 2019, s. 125–127, 130–135.
  37. ↑ Summanen, Kasperi: Kim Jong-un surmauttaa lähipiiriään ja virkamiehiään – ”vienyt pelolla hallitsemisen uudelle tasolle” Verkkouutiset. 14.5.2015.
  38. ↑ Huusko, Jukka: Pohjois-Korean väitetään teloittaneen puolustusministerin ilmatorjunta-aseella Helsingin Sanomat. 13.5.2015.
  39. ↑ Huusko, Jukka: Epäily: P-Korea teloitti taas Helsingin Sanomat. 14.5.2015.
  40. ↑ Tuohinen, Petteri: Etelä-Korea: Kim Jong-un teloittanut 15 vastustajaansa – joukossa viranomaisia ja orkesterinjohtajia Helsingin Sanomat. 29.4.2015.
  41. ↑ Pak 2020, s. 128–132.
  42. ↑ Pohjois-Korea teloitti kokouksessa torkahtaneen ministerin maanpetoksesta Mtv Uutiset. 13.5.2015. Arkistoitu 15.7.2015.
  43. ↑ Yonhap: Pohjois-Korean varapääministeri teloitettu Yle uutiset, 12.8.2015
  44. ↑ North Korea vice-premier Choe Yong-gon 'executed' BBC News, 12.8.2015
  45. ↑ Kasper Summanen: Kim Jong-unin kakkosmies hävisi – huhu uudesta puhdistuksesta (html) Verkkouutiset. 9.11.2011. Verkkouutiset. Viitattu 9.11.2015. suomi
  46. ↑ Pak 2020, s. 131–137.
  47. ↑ "He hylkäävät perheensä" – Pohjois-Korean eliitti pakenee ennätysvauhtia verkkouutiset.fi. Viitattu 24.10.2015.
  48. ↑ Kim Jong-unin hallinnossa käy kato, nyt loikkasi ministeri Verkkouutiset. 23.10.2015. Viitattu 24.10.2015.
  49. ↑ Tiedustelutiedon mukaan Kim Jong-unin suosio murenee - "hän tunnusti, kuinka vaikeaa on johtaa" Verkkouutiset. 21.10.2015. Viitattu 24.10.2015.
  50. ↑ Pak 2020, s. 98–102.
  51. ↑ UN passes sanctions despite North Korea threat of 'pre-emptive nuclear attack' NBC News 7.3.2013 (englanniksi)
  52. ↑ North Korea threatens war on US over Kim Jong-un movie BBC News. 25.6.2014. Viitattu 24.6.2023. (englanniksi)
  53. ↑ Pohjois-Korean 12 vuotta kuvina: Näin Kim Jong-un kehitti ydinaseen, joka voisi iskeä Yhdysvaltoihin asti 27.4.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.10.2019.
  54. ↑ Kim Jong-un: Pohjois-Korea vastaa ydinasein ainoastaan ydinaseuhkaan (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat 8.5.2016
  55. ↑ Pohjois-Korean Kim Jong-Unin uudenvuodenpuhe täynnä uhoa: ”Ydinasenappi on aina pöydälläni” Iltalehti 1.1.2018
  56. ↑ Pak 2020, s. 261–263.
  57. ↑ https://www.reuters.com/world/asia-pacific/north-koreas-kim-calls-change-status-south-warns-war-2024-01-15/
  58. ↑ Kiina vahvisti vihdoin huhut: Pohjois-Korean johtaja vieraili maassa Yle Uutiset. 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.
  59. ↑ Video: Historiallinen hetki – Kim Jong-un astuu Koreoiden rajan yli Ilta-Sanomat. 27.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  60. ↑ Hirvonen, Saara & Mikkonen, Mikael: Etelä-Korean ja Pohjois-Korean päämiehet tapaavat tämän vuoden kolmannessa huippukokouksessa Yle uutiset. 18.9.2018. Viitattu 24.10.2019.
  61. ↑ Trump Kim summit: US president hails deal after historic talks BBC News. BBC. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
  62. ↑ Analyysi: Kim lähti huipputapaamisesta voittajana, koska Trump kutsui häntä suureksi johtajaksi – ja Koreassa sillä on iso merkitys Yle uutiset. 1.3.2019. Viitattu 24.10.2019.
  63. ↑ Katso video: "Tämä on upea päivä maailmalle" – Trump teki historiaa ja astui Kim Jong-unin kanssa Pohjois-Koreaan Yle Uutiset. Viitattu 29.2.2020.
  64. ↑ Haukka, Inka: Kim haukkui Yhdysvaltojen asenteen Hanoin huippukokouksessa ja kutsui Putinin vierailulle Pohjois-Koreaan Yle uutiset. 26.4.2019. Viitattu 24.10.2019.
  65. ↑ Kim Jong-un admits North Korea facing a 'tense' food shortage BBC News. BBC. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  66. ↑ Kim Jong-un: North Korea sees 'grave incident’ after Covid lapses BBC News. BBC. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  67. ↑ Jane Perlez: Mystery Cloaks a North Korean Pop Band’s Canceled Beijing Dates The New York Times. 21.12.2015. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)
  68. ↑ a b c d e f Jenna Fisher: Kim Jong-un's 6 super-duper titles The Christian Science Monitor. 18.7.2012. Viitattu 28.10.2020.
  69. ↑ North Korea's Kim Jong-un elected to assembly without single vote against The Guardian. 10.3.2014. Viitattu 28.10.2020.
  70. ↑ Työväenpuolueen puheenjohtaja – Pohjois-Korean diktaattori sai uuden tittelin Yle uutiset. 9.5.2016. Viitattu 28.10.2020.
  71. ↑ Kimien dynastian valta­suhteet heilahtivat: Puolue nimesi diktaattorin viimein pää­sihteeriksi, sisko putosi vallan ytimestä ainakin virallisesti Helsingin Sanomat. 11.1.2021. Viitattu 11.1.2021.
  72. ↑ Fifield 2019, s. 99.
  73. ↑ Pohjois-Korean uusi johtaja onkin sotilasnero 8.1.2012. MTV3. Viitattu 9.1.2012.
  74. ↑ Fifield 2019, s. 118–119. (nimitykset käännetty kirjassa suomeksi englannin kielen kautta)
  75. ↑ a b Emma Nymoen: Kim Jong Un’s Changing Public Persona The Diplomat. 18.8.2022. Viitattu 26.6.2023.
  76. ↑ Fifield 2019, s. 126–128.
  77. ↑ a b Juhola, Teemu: Pohjois-Korean harvoin nähty ensimmäinen nainen asteli huippukokouksen juhlaillallisella maailman silmien eteen 27.4.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.10.2019.
  78. ↑ Lee Yong-soo: Kim Jong-un 'Has a Little Daughter' Chosunilbo. 20.3.2013. Viitattu 24.10.2019.
  79. ↑ a b c Keeping up with the Kims: North Korea's elusive first family 7.2.2018. BBC News. Viitattu 25.10.2019.
  80. ↑ Tuohinen, Petteri: Diktaattorin pikkusisko nousi Pohjois-Korean vallan ytimeen Helsingin Sanomat. 9.10.2017.
  81. ↑ Hyonhee Shin, Soyoung Kim: North Korea's 'princess' now one of the secretive state's top policy makers 9.10.2017. Reuters. Viitattu 25.10.2019.
  82. ↑ Hannah Ellis-Petersen, Benjamin Haas: How North Korea got away with the assassination of Kim Jong-nam The Guardian. 1.4.2019. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)
  83. ↑ Pak 2020, s. 141–143.
  84. ↑ a b Arthur Villasanta: Kim Jong Un Net Worth: How Is He Spending His Billions? International Business Times. 23.5.2019. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)
  85. ↑ Fifield 2019, s. 185.
  86. ↑ Fifield 2019, s. 186.
  87. ↑ Takkunen, Juho: Pohjois-Korean johtajan kunnosta liikkuu villejä huhuja – Tämän tiedämme nyt Kim Jong-unin terveydentilasta ja seuraajaehdokkaasta Yle uutiset. 26.4.2020. Viitattu 6.5.2020.
  88. ↑ Takkunen, Juho: Etelä-Korean tiedustelupalvelu: Huhut Kim Jong-unille tehdystä leikkauksesta eivät pidä paikkaansa Yle uutiset. 6.5.2020. Viitattu 6.5.2020.
  89. ↑ Kim Jong-un: North Korea's Kim Anoints Youngest Son As Heir Huffingtonpost. 7.2.2009. Arkistoitu 4.3.2016.
  90. ↑ Kim Jong-un (Kim Jong Woon) "The Great Successor" GlobalSecurity.org (englanniksi)
  91. ↑ North Korean leader Kim Jong Un caught smoking during anti-smoking drive CNN 9.6.2016 (englanniksi)
  92. ↑ Tupakoinnin vastaisen kampanjan käynnistänyt Kim Jong-un kuvattiin palava savuke kädessään Ilta-Sanomat. 10.6.2016. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 25.7.2016.
  93. ↑ Harmanen, Jenni: Pohjois-Korean Kim Jong-un lihonnut jokaisena vallassaolon vuonna 10 kiloa www.iltalehti.fi. 1.7.2016.
  94. ↑ Katriina Mäkelä: Kim Jong-un laihtui rajusti – huoli terveydentilasta heräsi Iltalehti. .6.2021. Viitattu 21.6.2023.
  95. ↑ Lehtonen, Joonas: Selvästi laihtunut Kim Jong-un astui kameroiden eteen keskellä yötä – tältä hän näyttää nyt Iltalehti. Viitattu 20.6.2023.
  96. ↑ Jari Himanen: Kim Jong-un on nyt Pang, eikä se ole mairittelevaa Iltalehti. 10.7.2023. Viitattu 12.7.2023.
Pohjois-Korean lippu
Korean demokraattisen kansantasavallan johtajat
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kim_Jong-un&oldid=22194554”