Kim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Kim
Nimipäivä  
– suomenkielinen 20. maaliskuuta
– ruotsinkielinen 20. maaliskuuta
– ortodoksinen 31. heinäkuuta[1]
Muunnelmia Kimi
Vastineita eri kielissä Chimm, Kimm
Nimen alkuperä Suomessa Kim on lyhentymä heprealaisperäisestä nimestä Joakim; englantilainen nimi lienee muodostettu sukunimestä Kimball tai etunimestä Kimberley, mutta voi olla myös kelttiläistä perua

Kim on monissa maissa yleinen etunimi. Muun muassa Suomessa, Virossa ja Tanskassa Kim on pääasiassa miehennimi ja sen katsotaan tulevan Joakimista (hepr. Jehoiachim, ’Jahve herättää’‎).[2]

Suomessa nimi Kim on vuoden 2019 loppuun mennessä annettu noin 6 380 miehelle ja noin 550 naiselle.[3] Suomenkielisissä perheissä nimeä on alettu käyttää 1960-luvulla, jolloin muotiin tulivat rakenteeltaan yksinkertaiset, lyhyet nimet. Almanakan suomalaiseen nimipäiväkalenteriin Kim lisättiin vuonna 1995. Kimin päivä on 20. maaliskuuta, joka on myös Joakimin ja Akin nimipäivä.[4]

Englanninkielisissä maissa Kim on käytössä sekä miehen- että naisennimenä. Kim saattaa tällöin olla kelttiläistä alkuperää. Nimen yleistymiseen on vaikuttanut paljon Rudyard Kiplingin romaani Kim, jossa päähenkilön nimi on muodostettu vanhasta englantilaisesta sukunimestä Kimball (’kuninkaallinen kukkula’).[5][6] Naisennimi Kim voi olla myös lyhentymä nimestä Kimberley.[7]

Tunnettuja Kimejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim miehen etunimenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim naisen etunimenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Kimejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ortodoksinen kalenteri. Nimi ja siihen liittyvän pyhän muistopäivä Ortodoksi.net. Viitattu 9.7.2015.
  2. Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 116, 130. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  3. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 17.2.2020.
  4. Vilkuna 2007, s. 35, 116, 130.
  5. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 377. 3. tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  6. Vilkuna 2007, s. 116.
  7. Saarelma-Paukkala, Minna: Etunimikirja. Suomalaiset nimitrendit 2000-luvulla, s. 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISBN 978-952-222-831-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]