Kilpukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kilpukka
Hydrocharis.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae
Suku: Kilpukat Hydrocharis
Laji: morsus-ranae
Kaksiosainen nimi

Hydrocharis morsus-ranae
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kilpukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kilpukka Commonsissa

Kilpukka eli sammakonkilpukka (Hydrocharis morsus-ranae)[2] on kilpukkakasvien heimoon kuuluva monivuotinen vesikasvilaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpukka on irtokelluja tai löyhästi juurtuva. Juuret ovat pitkiä ja haaraisia. Varsi on lyhyt, kalju, rönsyllinen. Rönsyjen kärjessä syksyllä 5–8 mm pitkä talvehtimissilmu. Ruusukkeessa kasvavat lehdet, pitkäruotisia, korvakkeellisia, korvakkeet ovat isot, pinnalla kelluvia ja lumpeenlehden muotoisia, mutta selvästi pienempiä. Lapa on pyöreä ja munuaismainen, herttatyvinen, ehytlaitainen, 2–5 cm yleensä pituuttaan hieman leveämpi. Päältä lehdet ovat vihreitä, kiiltäviä ja alta rusehtavan punertavia.[3][2]

Kilpukka kukkii melko harvoin, yleensä lämpiminä kesinä, mutta jos kukkii, niin heinä-syyskuussa. Kukat suomumaisten ylälehtien hangoissa, ne ovat pienehköt ja valkoiset, teriö on säteittäinen, terälehtiä 3, vastapuikeita, tyveltä keltatyvisiä[4], 10–13 mm pitkiä. Verholehtiä 3. Kilpukka on yksineuvoinen, eli heteet ja emit sijaitsevat eri kukissa. Hedekukkia 1–4 perällisessä, 2 ylälehden suojaamassa kukinnoissa, kukkaperät 0,7–5 cm, heteitä 12–18. Emikukka yksittäinen, perä 3–9 cm, perän tyvellä 1 ylälehti, emejä 6, ne ovat yhdislehtisiä 6-vartaloisia, 6 luottia, luotit 2-jakoisia. Hedelmä on kota.[3][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa kilpukka esiintyy lähes kaikissa maissa paitsi Islannissa.[5] Suomessa se kasvaa maan etelä- ja keskiosissa, pohjoisimmat kasvupaikat ovat Kemissä saakka. Laji on etelässä jokseenkin yleinen, runsain Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä.[6]

Kanadassa sitä istutettiin Ottawaan eräälle 1932 koetilalle ja se on levinnyt nykyään ainakin Montrealiin, Ontarioon, Lake Erieen sekä muutamalle paikkakunnalle New Yorkiin.[7]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpukka viihtyy rehevöityneissä vesistöissä, rehevissä järvenlahdissa ja lammissa, joissa ja ojissa. Luontaisia kasvupaikkoja ovat umpeen kasvavat vesistöt, joissa se viihtyy lähinnä ruovikoissa ja lahdelmissa suojassa tuulelta ja aalloilta. Se on monien muiden vaateliaiden vesikasvien tavoin yleistynyt Suomessa vesistöjen rehevöityessä.[3][2] Se monistuu kasvullisesti, kun rönsyihin syntyneet lehtiruusukkeet irtoavat emokasvista. Keväällä pintaan nousevat talvehtimissilmut saattavat kevättulvan mukana ja tarttuessaan vesilintujen jalkoihin levitä pidempiäkin matkoja.[3]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Björn Ursing, Hans-Erik Wanntorp, Arto Kurtto, Leena Helynranta: Otavan värikasvio, s. 194. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9511196634.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hydrocharis morsus-ranae IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d Kilpukka (sammakonkilpukka) – Hydrocharis morsus-ranae Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 19.9.2021.
  3. a b c d Luontoportti: Kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae) luontoportti.com. Viitattu 21.10.2017.
  4. Björn Ursing, Hans-Erik Wanntorp, Arto Kurtto, Leena Helynranta: Otavan värikasvio, s. 194. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9511196634.
  5. Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity: Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi) Viitattu 23.10.2021.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kilpukan eli sammakonkilpukan (Hydrocharis morsus-ranae) levinneisyys. Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.10.2021.
  7. Flora of North America: Hydrocharis morsus-ranae efloras.org. Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]