Kiinankyhmylisko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiinankyhmylisko
Shinisaurus crocodilurus (4).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Osalahko: Vaskitsamaiset Anguimorpha
Heimo: Shinisauridae
Ahl, 1930
Suku: Shinisaurus
Ahl, 1930
Laji: crocodilurus
Kaksiosainen nimi

Shinisaurus crocodilurus
Ahl, 1930

Alalajit[2]
  • S. c. crocodilurus Ahl, 1930
  • S. c. vietnamensis Schingen et al. 2016
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kiinankyhmylisko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiinankyhmylisko Commonsissa

Kiinankyhmylisko[3] eli kiinankrokotiililisko[4] (Shinisaurus crocodilurus) on osittain vedessä elävä liskolaji, jota tavataan vain Kaakkois-Kiinasta ja Koillis-Vietnamista. Laji on erittäin uhanalainen. Se on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krokodilschwanz-Höckerechse (Shinisaurus crocodilurus).JPG
Shinisaurus crocodilurus.jpg
Kiinankyhmylisko Malmö Reptilcenter -matelijakeskuskessa, Ruotsissa.

Kiinankyhmylisko vaihtelee pohjaväriltään harmaasta ruskeaan ja alapuolelta keltaisesta kellanruskeaan. Sen kaulassa ja kyljissä on punaista tai oranssia kuviointia, joka vähitellen muuttuu vaaleiksi ja tummiksi raidoiksi, jotka jatkuvat hännänpäähän. Koiraat ovat yleensä suurempia ja värikkäämpiä kuin naaraat. Niiden väri kirkastuu paritteluaikaan. Vastasyntyneet poikaset ovat tummanruskeita ja niillä on vaaleamman kellanruskea kuono ja otsa. Kiinankyhmyliskolla on kaksi riviä selkää ja häntää pitkin kulkevia suurentuneita, luisevia suomuja. Ne antavat liskolle krokotiilimaisen ulkonäön.[5][6] Kiinankyhmylisko kasvaa 40–46 senttiä pitkäksi[7] ja 150 gramman painoiseksi[2].

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankyhmyliskon elinalueen on viime aikoihin asti katsottu rajoittuneen kahteen Kiinan hallinnolliseen alueeseen, Guangxiin ja Guangdongiin. Nämä jaetaan kahdeksaan erilliseen alapopulaatioon, jotka elävät ainakin 10 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Laji on mahdollisesti kuollut sukupuuttoon Hunanista.[1] Vuonna 2003 löydettiin toinen populaatio Vietnamista. Se tunnetaan siellä vain Bắc Gianguin ja Quảng Ninhin maakunnista Yên Tử -vuoren länsi- ja itärinteiltä, yli 500 kilometriä lähimmästä kiinalaisesta sijainnista.[1]

Kiinankyhmylisko elää lähellä hitaasti virtaavia puroja ja lampia ikivihreissä metsissä ja bambumetsissä.[5][6] Kiinankyhmyliskoja esiintyy Kiinassa 200–1 500 metrin korkeudessa ja Vietnamissa 400–800 metrin korkeudessa.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankyhmylisko on territoriaalinen ja valtaa useimmiten tietyn lammen tai puron, jossa se elää yksin. Lisko suosii tiheää kasvillisuutta ja veden yllä roikkuvia puunoksia, jotka antavat sille varjoa ja nukkumapaikkoja. Kiinankyhmylisko on aktiivisimmillaan päivällä, ja viettää pitkiä aikoja poissa vedestä. Se pysyy usein liikkumattomana useita tunteja putkeen, reagoimatta mihinkään ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Tämä tila saattaa auttaa sitä energian säilyttämisessä, etenkin kun lämpötila laskee. Havainnot liikkumattomista kiinankyhmyliskoista ovat johtaneet uskomukseen siitä, että lisko voi parantaa unettomuutta. Niitä on kerätty ja käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä todennäköisesti satoja vuosia.[5][6][8]

Kiinankyhmylisko on semiakvaattinen ja viihtyy matalassa vedessä tai roikkuvilla oksilla, jossa se vaanii saalistaan. Se pystyy sukeltamaan pinnan alle ja pysyä siellä yli puoli tuntia joko liikkumattomana tai liikkuen, laskien hengitystaajuuttansa huomattavasti. Tästä on hyötyä saalistajia paetessa, mutta myös saalistamisessa. Se syö pieniä makean veden eläimiä, kuten kotiloita, nuijapäitä, perhosen ja sudenkorennon toukkia, matoja, hyönteisiä sekä äyriäisiä ja kaloja.[2][5][6][8] Kiinankyhmylisko on vahva uimari, joka käyttää voimakasta häntää apunaan. Jos lisko jää kiinni, se taistelee rajusti päästäkseen vapaaksi ulostaen, sihisten ja purren.[5][6][8]

Kiinankyhmyliskot selviytyvät talvesta horrostamalla. Vaikka liskot yleensä ovat yksineläjiä, ne saattavat kokoontua kallionhalkeamiin ja puunkoloihin ennen talvehtimista. Talvehtiminen alkaa marraskuussa, jolloin veden lämpötila laskee alle 15,5 asteen, ja loppuu maaliskuussa, kun lampien vesi lämpenee.[1][5][6][8]

Laji voi elää kymmenvuotiaaksi vankeudessa, mutta sen elinikää luonnossa ei tunneta.[5][6]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankyhmyliskot parittelevat heinäkuussa ja elokuussa. 8–12 kuukauden[8] jälkeen naaras synnyttää 2–12 elävää poikasta[1][5][6]. Ne ovat syntyessään 10–15 senttiä pitkiä ja painavat noin neljä grammaa.[2] Poikaset ovat välittömästi hyvin aktiivisia ja alkavat hankkia ravintoa ja uida pian syntymän jälkeen. Vanhemmat eivät huolehdi niistä. Poikaset pysyttelevät syntymälampensa lähellä muutaman viikon ajan, kunnes ne alkavat etsiä omaa lampea tai puroa suojeltavakseen. Ne saavuttavat sukukypsyyden kahden tai kolmen vuoden ikäisinä.[5][6][8]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokittelee kiinankyhmyliskon erittäin uhanalaiseksi.[1] Sen suurin uhka on elinympäristön katoaminen. Puiden kaataminen Kiinassa johtaa sekä lampien ja purojen kuivumiseen että aluskavillisuuden ja lepopaikkojen katoamiseen, jolloin lisko tulee alttiimaksi linnuille, nisäkkäille ja ihmisille. Kiinankyhmyliskon värikäs ja ainutlaatuinen olemus sekä sen säyseä luonne ovat tehneet siitä keräilijöiden suosikin. 1980-luvulla vietiin suuria määriä liskoja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, harventaen pientä kantaa entisestään. Laji lisättiin vuonna 1990 uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa säätelevän kansainvälisen CITES-sopimuksen liitteeseen II, jonka jälkeen luonnosta pyydystettyjä yksilöitä ei käytännössä ole enää tuotu Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin.[1][5][6][8]

Eteläisessä Kiinassa käytetään usein sähkökalastusta ja myrkyttämistä kalojen pyydystämiseen, joka tappaa myös kiinankyhmyliskoja, erityisesti poikasia. Lisäksi painetta aiheuttavat peltometsätalous, pienimuotoinen padonrakentaminen ja kaivannaistoiminta. Kiinalaisista sijainneista vain kolme on suojelualuetta. Vaikka elinympäristö on alueilla hyvin suojattu, laitonta metsästystä tapahtuu silloin tällöin. Suojelualueiden ulkopuolella elinympäristö on vakavasti heikentynyt ja laiton kotimaankauppa on yleistä kaupungeissa lähellä tunnettuja sijainteja.[1]

Vuonna 2008 luonnossa elävien yksilöiden määräksi arvioitiin 1 000–2 500, mutta lajin karun elinympäristön ja eristäytyneen luonteen takia tarkkaa määrää ei tiedetä.[5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankyhmylisko luokiteltiin aiemmin kyhmyliskojen kanssa heimoon Xenosauridae. Kuitenkin sekä morfologia että molekyylitutkimukset osoittavat niiden olevan kaukaista sukua toisilleen, jonka takia se nykyään luetaan omaan Shinisauridae-heimoonsa.[9][10]

Kiinankyhmylisko on saanut tieteellisen nimensä Sun Yat-senin yliopiston professori Shu-szi Sinin mukaan. Hän johti retkikuntaa, joka keräsi matelijoita ja sammakkoeläimiä Guangxin vuoristoseuduilla, ja löysi kiinankyhmyliskon sekä sammakkolajin Quasipaa shini. Retkikunnan jäsenet olivat saksalaisia, ja lausuivat Sinin nimen jatkuvasti virheellisesti ”Shin”.[11][12]

Kiinalaisten ja vietnamilaisten populaatioiden todettiin vuonna 2016 edustavan eri alalajeja molekyylisten, morfologisten ja ekologisten eroavaisuuksien perusteella.[13]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Nguyen, T.Q., Hamilton, P. & Ziegler, T.: Shinisaurus crocodilurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Shinisaurus crocodilurus The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 26.5.2018. (englanniksi)
  3. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 158. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  4. O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 95. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
  5. a b c d e f g h i j k Chinese Crocodile Lizard Utah's Hogle Zoo. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k Chinese crocodile lizard Smithsonian's National Zoo. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  7. Burnie, David (päätoim.): Animal: The Definitive Visual Guide, 3rd Edition, s. 430. London: Dorling Kindersley, 2017. ISBN 978-0-2412-9884-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.5.2018). (englanniksi)
  8. a b c d e f g Chinese crocodile lizard Arkive. Wildscreen. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  9. Conrad, Jack L.: Phylogeny And Systematics Of Squamata (Reptilia) Based On Morphology. Bulletin of the American Museum of Natural History, 3.6.2008, nro 310, s. 1–182. American Museum of Natural History. doi:10.1206/310.1. ISSN 0003-0090. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 26.5.2018. (englanniksi)
  10. Macey, Judith & Schulte, Janin & Larson, Andrew C. & Tuniyev, Boris S. & Orlov, N. Ya. & Papenfuss, Theodore J.: Molecular phylogenetics, tRNA evolution, and historical biogeography in anguid lizards and related taxonomic families. Molecular Phylogenetics and Evolution, elokuu 1999, 12. vsk, nro 3, s. 250–272. PubMed:10413621. doi:10.1006/mpev.1999.0615. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 26.5.2018. (englanniksi)
  11. Beolens, Bo & Watkins, Michael & Grayson, Michael: The Eponym Dictionary of Reptiles, s. 242. Baltimore, Maryland: Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1-4214-0135-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2018). (englanniksi)
  12. Beolens, Bo & Watkins, Michael & Grayson, Michael: The Eponym Dictionary of Amphibians, s. 196. Baltimore, Exeter: Pelagic Publishing, 2013. ISBN 978-1-907807-41-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2018). (englanniksi)
  13. van Schingen, Mona & Duc Le, Minh & Thi Ngo, Hanh & The Pham, Cuong & Quy Ha, Quynh & Quang Nguyen, Truong & Ziegler, Thomas: Is there more than one Crocodile Lizard? An Integrative Taxonomic Approach Reveals Vietnamese and Chinese Shinisaurus crocodilurus Represent Separate Conservation and Taxonomic Units. Der Zoologische Garten, , 85. vsk, nro 5, s. 240–260. doi:10.1016/j.zoolgart.2016.06.001. ISSN 0044-5169. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)