Kieliopillistuminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kieliopillistuminen on kielen kehitykseen liittyvä ilmiö, jossa itsenäinen sana muuttuu kieliopilliseksi muodoksi, kuten artikkeliksi tai sijamuodon päätteeksi. Usein kehitys on ollut samansuuntainen monissa eri kielissä.

Kieliopillistumiselle on tyypillistä mm. seuraavat mekanismit:

  • Sana menettää alkuperäisen merkityksensä.
  • Sanaa aletaan käyttää uudessa kontekstissa.
  • Sana menettää alkuperäiseen kategoriaansa liittyviä morfosyntaktisia piirteitä, kuten taivutuksen.
  • Sanan äänneasu kuluu, se esimerkiksi lyhenee.[1]

Artikkelit ovat yleensä kehittyneet kieliopillistumalla. Esimerkiksi englannin indefiniittinen eli epämääräisyyttä osoittava artikkeli a(n) on kehittynyt lukusanasta one 'yksi'. Vastaava kehitys on tapahtunut albaniassa, baskissa, ewessä, lezgissä, moressa (nigeriläis-kongolainen kieli, puhutaan Burkina Fasossa), ranskassa, rapanuissa, saksassa, tamilissa, turkissa ja unkarissa.[2] Definiittinen eli määräisyyttä ilmaiseva artikkeli on usein kehittynyt demonstratiivipronominista 'se'. Englannissa pronominista that 'se, tuo' on kehittynyt definiittinen artikkeli the, ja unkarin sana az on sekä pronomini 'se, tuo' että definiittinen artikkeli.[3] On myös esitetty ajatus, että suomen puhekielessä se-pronominia käytettäisiin definiittisen artikkelin tavoin, mutta tästä tutkijat eivät ole yksimielisiä.[4]

’Ympyrää’ merkitsevästä sanasta on usein kehittynyt prepositio tai postpositio ’ympärillä’, kuten albaniassa, baskissa, islannissa, kymrissä, latinassa, saksassa ja venäjässä.[5] Myös suomessa sana ympyrä ja postpositio ympäri ovat ilmeisesti samaa alkuperää.[6]

Itsenäisestä sanasta voi kehittyä myös sijamuodon pääte. Baskin komitatiivin pääte -ekin on kehittynyt sanasta kide, joka merkitsee ystävää, paria, seuralaista.[7] Vastaavasti viron komitatiivin sijapääte -ga (esimerkiksi pojaga 'pojan kanssa, poikineen') on kehittynyt sanasta kaasas ’kanssa, mukana’. Vatjassa vastaava pääte on -kaa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heine, Berd & Kuteva, Tania: Word Lexicon of Grammaticalization. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0 521 80339X.

Itkonen, Erkki & Kulonen, Ulla-Maija: Suomen sanojen alkuperä 1. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.

Itkonen, Erkki & Kulonen, Ulla-Maija: Suomen sanojen alkuperä 3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7.

Larjavaara, Matti: Pragmasemantiikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-869-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heine & Kuteva s. 2.
  2. Heine & Kuteva s. 220-221.
  3. Heine & Kuteva s. 109-110.
  4. Larjavaara s. 302-303.
  5. Heine & Kuteva s. 68.
  6. Suomen sanojen alkuperä 3, hakusanat ympyrä ja ympäri.
  7. Heine & Kuteva s. 91-92.
  8. Suomen sanojen alkuperä 1, hakusana kanssa.