Khumarawaih
| Khumarawaih | |
|---|---|
 Khumarawaihin lyöttämä kultadinaari. |
|
| Tulunidien valtakunnan hallitsija | |
| Edeltäjä | Ahmad ibn Tulun |
| Seuraaja | Džaiš ibn Khumarawaih |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 864 Samarra, nykyien Irak |
| Kuollut | 896 |
Khumarawaih ibn Ahmad (864 – 896) oli tulunidien valtakunnan hallitsija vuosina 884–896. Khumarawaih oli tulunidien dynastian perustaja Ahmad ibn Tulunin poika. Valtakaudellaan Khumarawaih kävi sodan abbasideja vastaan varmistaen käytännössä itsenäisen, mutta muodollisesti abbasidien alaisen aseman Egyptin ja Syyrian kuvernöörinä. Hänen valtakauttaan leimasivat kuitenkin myös taloudelliset ongelmat ja korkea inflaatio. Tulunidit heikkenivät hänen seuraajiensa valtakausilla.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Khumarawaih syntyi Samarrassa nykyisessä Irakissa vuonna 864.[1] Khumarawaih oli toinen tulunidien dynastian perustaja Ahmad ibn Tulunin pojista. Hänen äitinsä oli abbasidi-kalifin aikanaan hänen isälleen lahjoittama orjatar. Vanhempi veli Abbas oli tehnyt epäonnistuneen kapinan isäänsä vastaan ja Ahmad ibn Tulun määräsi hänet vangittavaksi loppuelämäkseen. Vanhemman veljen sijaan vallanperijäksi nousi Khumarawaih.[2] Hallitsijaksi hän nousi isänsä kuoltua 10. toukokuuta 884. Khumarawaihsta tuli samalla Egyptin ensimmäinen valtansa perinyt hallitsija.[1]
Sota abbasideja vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egyptistä oli Ahmad ibn Tulunin kaudella tullut hyvin vakaa ja rikas. Valtion kassan sanottiin tarinoissa olleen 10 miljoonaa dinaaria. Kuitenkin koska Khumarawaih oli perinyt vallan, Bagdadin kalifi piti häntä periaatteessa vallananastajana.[1] Tulunidit olivat muodollisesti, joskaan eivät käytännössä, kalifi al-Muwaffaqin alaisia hallitsijoita.[2] Isänsä kaudella tulunidit hallitsivat de facto Egyptiä ja Syyriaa itsenäisesti. Kalifi aikoi hyödyntää uuden hallitsijan kokemattomuutta tilanteen muuttamiseksi.[1] Kalifi kokosi talvella 885 yhteen armeijan, jonka hänen poikansa Abu al-Abbas ibn Muwaffaq johti tulunidien hallitsemaan Syyriaan.[2] Khumarawaih johti tulunidiarmeijan abbasideja vastaan ja 27. helmikuuta – 1. maaliskuuta käytiin niin sanottu myllyjen taistelu.[1] Taistelu oli nolo kummankin komentajan kannalta molempien paetessa taistelukentältä.[2] Lopulta kuitenkin taistelun ratkaisi tulunidien eduksi kenraali Sa'd al-Aysar.[1] Tulunidien asema Syyriassa vakiintui ja he liittivät valtakuntaansa jopa joitakin uusia alueita. Khumarawaihin sotilaallinen uskottavuus oli joka tapauksessa kuitenkin kärsinyt kolauksen.[2] Esimerkiksi voiton varmistanut kenraali kapinoi Damaskoksessa nöyryytettyä hallitsijaansa vastaan tässä tosin epäonnistuen.[1]
Hallitsijana ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonkin aikaa käydyn sodan jälkeen tulunidit ja abbasidit alkoivat normalisoida suhteitaan. Osapuolet sopivat joulukuussa 886. Khumarawaih tunnusti muodollisesti abbasidien herruuden ja lupasi lopettaa al-Muwaffaqin herjaamisen pitämissään puheissa. Vastaavasti kalifi tunnusti hänet Egyptin ja Syyrian kuvernöörinä de jure.[1] Rauhan viimeisteli uuden abbasidikalifi al-Mutadidin kanssa tehty avioliittosopimus vuonna 892. Kalifi otti vaimokseen Khumarawaihin tyttären Qatr al-Nadan ja maksoi morsiusrahana miljoona dinaaria. Summaa pidettiin tuolloin poikkeuksellisen suurena. Khumarawaih tuli muutenkin tunnetuksi rahasta ja etenkin sen tuhlaamisesta. Tunnettujen tarinoiden mukaan hän ei esimerkiksi koskaan käyttänyt samaa hevosta kahdesti ja rakensi palatseja päivämatkan välein al-Fustatista Bagdadiin. Monet tarinat lienevät fantasiaa, mutta Khumarawaih heikensi kuitenkin valtion taloudellista pohjaa. Valtakunta kärsi inflaatiosta. Joidenkin arvioiden mukaan uusia dinaareja laskettiin kiertoon niin paljon, että dinaari menetti arvostaan kolmanneksen. Taloutta rasitti myös sotaväen kallistuva ylläpito.[2]
Khumarawahin hovin eunukit murhasivat hänet vuonna 896. Hänen seuraajaansa vanhinta poikaa Džaiš ibn Khumarawaihia odotti valtaan noustessaan tyhjä valtion kassa. Lyhyeksi jäänyttä valtakautta seurasi nuoremman pojan Harun ibn Khumarawaihin asettaminen valtaistuimelle. Kokonaisuutena tulunidien dynastia oli alkanut vaipua alennustilaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis ja Ch. Pellat: Encyclopaedia of Islam, Volume V (Khe-Mahi), s. 49-50. Brill, 1998. ISBN 9789004078192. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Andrei Sergejeff: ”Ahmad ibn Tulun” ja ”Tulunideista Kafuriin”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3.