Moria
Moria on maan alla sijaitseva kääpiöiden kaupunki kirjassa Taru sormusten herrasta.
Sisäinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungin perusti Durin Kuolematon kauan ennen Auringon Ensimmäistä Aikaa, Valojen Ajan aikana. Durin heräsi Gundabadin vuorella Sumuvuorten pohjoispäässä. Matkatessaan etelään hän tuli järvelle, missä hän näki kruunun kimaltelevan syvällä. Tämä järvi, jota kutsuttiin Kheled-zaramiksi oli myöhemmin kääpiöiden palvoma paikka. Durin alkoi tehdä lähelle ensimmäistä kaupunkiaan, jota kutsuttiin kääpiökielellä nimellä Khazad-dûm, ihmisten kielellä nimellä Kääpiökaivanto, sindariksi Hadhodrond ja quenyaksi Casarrondo. Durin Kuolemattomasta tuli Durin I. Myöhemmin Khazad-dûmin hallitsija saattoi olla Durin, Durin I muistoksi, jonka kääpiöt uskoivat elävän kansansa kanssa. Toisella Ajalla, Khazad-dûmin kääpiöiden ja Eregionissa asuneiden noldorin haltioiden välille syntyi ystävyys - mutta ystävyys loppui katastrofaalisesti, kun Mahtisormukset taottiin, Sauron nousi käyttäessään Suurinta Sormusta ja haltiakansa tuhoutui. Sen jälkeen Khazad-dûm suljettiin eikä Sauron päässyt sinne.
Vuonna 1980 Kolmatta Aikaa, kääpiöt, etsiessä kallista metallia, mithriliä, kaivoivat liian syvälle ja herättivät Durinin turman, pahan tulihengen vanhemmilta päiviltä. Henki taisteli kääpiöitä vastaan ja tappoi Durin VI:n, Khazad-dûmin kuninkaan. Seuraavana vuonna se tappoi Náinin, Durin VI:n pojan, ja kääpiöt pakotettiin jättämään ikivanha kotinsa. Sen jälkeen valtakunta tunnettiin nimellä Moria, (sindaria, "Musta Kuilu").
Sittemmin Sauron alkoi kansoittaa Kuilua seuraajillaan, pääasiassa peikoilla ja örkeillä, ja ne huomasivat että terrorisoija oli ollut Morgothin balrog. Vuonna 2799 Kolmatta Aikaa Morian Itäisellä Portilla tapahtuneessa Azanulbizarin taistelussa kääpiöt onnistuivat ajamaan pois Sauronin joukot, mutta he eivät menneet sisään, koska he pelkäsivät balrogia. Monen kääpiösukupolven jälkeen Balin vei uudet joukot valloittamaan kaupunkia. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta muutaman vuoden päästä örkit tuhosivat heidät.
Kolmannella Ajalla Moriasta oli tullut pimeä ja kirottu paikka. Kun Sormuksen Saattue lähti matkaan Rivendellistä, heidän tarkoituksensa oli mennä Sumuvuorten yli. Heidät kuitenkin pysäytti lumi Caradhraksella (elokuvassa myös Saruman Valkoisen loitsimat salamat) ja örkkien sekä hukkien jahtaamina heidän täytyi mennä Moriaan. Siellä he saivat tietää, mitä Balinille oli käynyt, ja heidän kimppuunsa hyökkäsivät peikot, örkit ja balrog. Gandalf taisteli balrogin kanssa Khazad-dûmin sillalla, jossa he molemmat putosivat kuiluun. Muu Saattue selvisi pois Moriasta ja he pääsivät Lothlórienin saloille vahingoittumattomina.
Saattueen tietämättä sekä Gandalf että balrog selvisivät pudotuksesta ja taistelivat Morian syvänteistä yläpuoliselle vuorelle, kiiveten legendaarisia Dimrillin Portaita. Gandalf heitti balrogin vasten vuorenseinää ja eli tarpeeksi pitkään nähdäkseen sen kuoleman, mutta Gandalfin tarina ei vielä loppunut.
Kerrottiin että Durin VII viimeinen löysi Morian, ja elvytti mitä pystyi niistä rikkauksista joita kääpiöillä kerran oli. Kuitenkin kääpiöt aina rakastivat mithriliä. Niinpä Durin ja hänen kumppaninsa alkoivat taas kaivautua vuorten alle ja Moriasta tuli taas Khazad-dûm. Loput kääpiöiden heimosta elivät siellä viimeiset päivänsä.