Kevättädyke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevättädyke
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku: Tädykkeet Veronica
Laji: verna
Kaksiosainen nimi

Veronica verna
L.

Katso myös

  Kevättädyke Wikispeciesissä
  Kevättädyke Commonsissa

Kevättädyke (Veronica verna) on ratamokasvien (Plantaginaceae) heimoon, tädykkeiden (Veronica) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on pienikokoinen ja yksivuotinen ruohovartinen kasvilaji, joka muistuttaa muista tädykelajeista eniten ketotädykettä (Veronica arvensis). Lajit ovat erotettavissa toisistaan lehtien ulkonäön perusteella. Kevättädyke muistuttaa jonkin verran myös alvaritädykettä (Veronica praecox) sekä tahmatädykettä (Veronica triphyllos), joista kevättädyke eroaa kukkiensa sekä siemenaiheidensa ulkonäön perusteella.[1]

Kevättädykkeen varret voivat kasvaa reilut 10 cm korkeiksi ja ne ovat kasvutavaltaan pystyjä sekä jokseenkin siirottavia. Lehdet ovat yleensä liuskoittuneita; ylimmissä lehdissä on kolmesta seitsemään liuskaa, kun taas alimmat lehdet ovat pariliuskaisia tai syvään hammaslaitaisia. Kevättädykkeen kukintona on harsu latvaterttu, jonka kukat ovat pieniä sekä lyhytperäisiä. Kukkien verhiö on karvainen ja teriö on vain 2–3 mm leveä. Kevättädykkeen hedelmä on myös karvainen. Kevättädyke kukkii huhti–toukokuussa.[1]

Kevättädyke kasvaa tyypillisesti kuivilla mäenrinteillä[1]. Suomessa kevättädykettä tavataan eri puolilla maata Oulun eteläpuolella, joskaan se ei ole Suomessa kovin yleinen[2]. Ruotsissa kevättädyke on melko yleinen Etelä- ja Keski-Ruotsissa, mutta sitä tavataan harvinaisena pohjoisempanakin[1].

Kevättädykkeen tieteellisen nimen lajinimi (verna) tulee latinan sanasta ver (suom. kevät) ja viittaa lajin kukinnan ajankohtaan[1].

  1. a b c d e Den virtuella floran: Vårveronika (Veronica verna) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 9.4.2020.
  2. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Kevättädyke (Veronica verna) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 9.4.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]