Kevättä ja syksyä -kausi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Departure Herald-Detail.jpg

Kiinan historia

MUINAINEN
Kolme hallitsijaa ja viisi keisaria
Xia-dynastia 2070–1600 eaa.
Shang-dynastia 1600–1046 eaa.
Zhou-dynastia 1122–256 eaa.
  Läntinen Zhou-dynastia
  Itäinen Zhou-dynastia
    Kevättä ja syksyä
    Taistelevat läänitysvaltiot
SUURVALTA
Qin-dynastia 221 eaa.–206 eaa.
Han-dynastia 206 eaa.–220 jaa.
  Läntinen Han-dynastia
  Xin-dynastia
  Itäinen Han-dynastia
Kolme kuningaskuntaa 220–280 jaa.
  Wei, Shu Han & Wu
Jin-dynastia 265–420 jaa.
  Läntinen Jin
  Itäinen Jin 16 kuningaskuntaa
304–439 jaa.
Eteläinen ja pohjoinen dynastia 420–589 jaa.
Sui-dynastia 581–619 jaa.
Tang-dynastia 618–907 jaa.
5 dynastiaa &
10 kuningaskuntaa

907–960 jaa.
Liao-dynastia
907–1125 jaa.
Song-dynastia
960–1279 jaa.
  Pohjoinen Song L. Xia-dyn.
  Eteläinen Song Jin-dynastia
Yuan-dynastia 1271–1368 jaa.
Ming-dynastia 1368–1644 jaa.
Qing-dynastia 1644–1911 jaa.
NYKYAIKA
Kiinan tasavalta 1911–1949
Kiinan
kansantasavalta
1949–nyt

Kiinan tasavalta
(Taiwanissa)


Kiina historian aikajana
Kiinan dynastiat
Kiinan sotilashistoria
Kiinan taidehistoria
Kiinan tekniikan ja tieteen historia
Kiinan koulutuksen historia
malline: näytä  keskustele  muokkaa

Kevättä ja syksyä -kausi (春秋時代 [chūn qiū shí daì] (春秋时代)) vallitsi Kiinassa 770 eaa.476 eaa. Tällöin Zhou-dynastian valta ulottui vain pienelle alueelle, ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka johtivat käytännössä omia valtioitaan, joita olivat muun muassa Qi, Jin ja Chu. Kungfutse ja monia muita ajattelijoita eli tällä kaudella. Virkamiesvaltio alkoi nostaa päätään aikaisemman sukulaisuuteen perustuvien virkapaikkojen sijaan, ja rauta yleistyä. Kevään ja syksyn kaudella vuorottelivat sodat ja diplomatia. Kausi päättyi valtioiden välisten sotien lisääntyessä, ja silloin alkoi taistelevien valtioiden kausi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhou-dynastian otteen herpaantuessa Kiina hajosi Kevään ja syksyn aikakauden alussa lukuisiin valtioihin.

Kevättä ja syksyä -kausi on saanut nimensä Lu-valtion (魯) aikakirjojen mukaan. Kevättä ja syksyä -aikakirjoissa mainitaan aina nämä vuodenajat, ja teos kattaa ajanjakson 722 eaa. – 481 eaa. Kevättä ja syksyä -kauden katsotaan kuitenkin alkaneen jo vuodesta 770 eea., jolloin kuningas Ping perusti itäisen Zhou-dynastian Luoyangiin.[1]

Zhou-dynastian hallitsijoiden oli paettava itään, kun heidän pääkaupunkiinsa Haojingiin hyökättiin. Kuningas You oli vuonna 771 eaa. korvannut vaimonsa jalkavaimolla. Tämän jälkeen Shen-valtiota johtaja, joka oli Youn vaimon isä, hyökkäsi Haojianiin yhdessä quanrongien nomadiheimon kanssa.[2]

Kausi päättyi valtioiden erimielisyyksien lisääntyessä ja melko rauhanomaisen yhdessäelon päättyessä; tällöin Kiina hajosi useaan toisiaan vastaan taistelevaan valtioon. Kevään ja syksyn aikakausi vastaa itäisen Zhou-dynastian ensimmäistä puoliskoa.

Yhteiskuntakehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhou-kuninkaiden feodaalisen järjestelmän kaaduttua paikallisista lääninherroista tuli hallitsijoita. Muutama tällainen lääni otti valtaansa pienempiä läänejä alueelta ja Zhou-kuninkaiden maita. Alueet olivat jatkuvassa sotatilassa, mikä edellytti armeijan ylläpitoa ja keskusjohdettua valtiota.

Poliittisen rakenteensa sai parhaiten järjesteltyä Qi-valtio Guan Zhongin (kuoli 645 eaa.) ohjeistuksella. Guang Zhong eli "Mestari Guanzi" jakoi alueen hallinnollisiin yksiköihin, järjesti kauppiaat, käsityöläiset, sotilaat, maanviljelijät ja muut kansalaiset virkamiesten hallinnoimiin yksiköihin. Näitä virkamiehiä palkittiin tai rangaistiin heidän toimiensa onnistumisen perusteella. Tällainen keskittynyt valtio toimi paremmin tilanteissa, joissa tarvittiin järjestäytymistä, esimerkiksi sodassa ja julkisissa töissä. Guanzi oli ensimmäinen legalisti. Tämä oli ajatussuunta, josta myöhemmin tuli keskeinen kiinalaisessa keisarikunnassa. Muut valtiot kopioivat tätä järjestelmää yksi kerrallaan, luopuen sukulaisuuksiin pohjautuvasta virkamiesjärjestelmästä. Lääninherralle sukua olevien ministerien (qing 卿) ja sihteerien (dafu 大夫) sijaan palveluun astuivat ammattilaisvirkamiehet nimikkeellä shi 士. Heillä oli myös erityistietoa sotilaallisesta ja siviilitoiminnasta.

Kun merkittävien valtioiden herttuat (gong 公) olivat päässeet Zhoun kuninkaan vallan alta ja itsenäistyneet, he lähettivät uusille alueille omia kannattajiaan. Tällaiset perheet saattoivat itsenäistyä lääninherransa alta, ja näin kävi esimerkiksi Jin-valtiossa perheille Zhao, Wei ja Han.

Viljelykasvien kierrolla saatiin yhä suurempia maa-alueita viljelykelpoisiksi ja ruoantuotanto siten lisääntyi. Myös rautaiset aurat yleistyivät 400-luvulla eaa. Maanviljelijöillä, joiden tuli työskennellä lähes orjamaisesti lääninherran siviili- ja sotilaspalveluksessa, oli niin kutsuttuja kaivopeltoja (kaivon merkin jing 井 mukaan) joissa oli yhdeksän osaa. Keskimmäisen pellon tuotto tuli luovuttaa lääninherralle. Teoriassa kaikki pellot kuuluivat kuninkaalle, mutta kaikissa valtioissa noin kymmenyksen kokoinen viljavero otettiin hiljalleen käyttöön.

Pronssinen Zhong-kello, jota käytettiin rituaalitarkoituksiin. Siinä ei ole kieltä, vaan ääni tulee kun sitä kumautetaan kylkeen.

Rautaa pidettiin alempiarvoisena metallina, minkä vuoksi sitä käytettiin auroissa muttei juurikaan aseissa. Keramiikan ja pronssisten työkalujen teollinen tuotanto yleistyi Kevättä ja syksyä -kaudella. Valtioiden välillä käytiin sotien ja rauhanneuvottelujen lisäksi myös laajamittaista kauppaa, minkä vuoksi oli alettava tuottaa ja yhdenmukaistaa kolikoita.

Kungfutselaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kungfutse (551 eaa.479 eaa.) kaipasi kovasti vanhaa eliittiä riitteineen, jotka nyt osin hylättiin. Pääministerit (xiang 相) saattoivat hallita koko valtiota, niin että varsinainen hallitsija jäi vain nimelliseksi keulakuvaksi. Hänestä hallitsijoiden piti olla hallitsijoita ja alaisten alaisia. Hänen ajatuksistaan kehittyi kungfutselaisuus.

Suurimmat valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qi
Chu
Qin
Jin
Lu
Chen
Cai
Cao
Song
Wei
Wu
Yue
Hua
Zheng
Yan

Hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhou-kuninkaista oli vanhasta pääkaupungista pakenemisen yhteydessä tullut vain nimellisiä valtion päämiehiä; käytännön valtaa pitivät paikalliset lääninherrat. Kauden Zhou-kuninkaat olivat:

  • Zhou Pingwang 周平王, 770 eaa.–720 eaa.
  • Zhou Huanwang 周桓王, 719 eaa.–697 eaa.
  • Zhou Zhuangwang 周莊王, 696 eaa.–682 eaa.
  • Zhou Xiwang 周釐王, 681 eaa.–677 eaa.
  • Zhou Huiwang 周惠王, 676 eaa.–652 eaa.
  • Zhou Xiangwang 周襄王, 651 eaa.–619 eaa.
  • Zhou Qingwang 周頃王, 618 eaa.–611 eaa.
  • Zhou Kuangwang 周匡王, 612 eaa.–607 eaa.
  • Zhou Dingwang 周定王, 606 eaa.–586 eaa.
  • Zhou Jianwang 周簡王, 585 eaa.–572 eaa.
  • Zhou Lingwang 周靈王, 571 eaa.–545 eaa.
  • Zhou Jingwang 周景王, 544 eaa.–521 eaa.
  • Zhou Daowang 周悼王, 520 eaa.
  • Zhou Jingwang 周敬王, 519 eaa.–476 eaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zhou Dynasty – The Spring and Autumn Period ChinaKnowledge.de. Ulrich Theobald. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  2. Kelly Pang: The Spring and Autumn Period (770-476 BC) China Highlights. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)