Keurusselkä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keurusselkä
Landsat 7 -kuva Keurusselän alueesta. Punaisella ympäröidyltä alueelta on löydetty pirstekiviä. Valkoisella ympäröity järvi on Ukonselkä.
Landsat 7 -kuva Keurusselän alueesta. Punaisella ympäröidyltä alueelta on löydetty pirstekiviä. Valkoisella ympäröity järvi on Ukonselkä.
Koordinaatit 62°10′18″N, 24°40′26″E
Pinta-ala 117,3 km²
Pinnankorkeus 105,4 m
Keskisyvyys 6,4 m

Keurusselkä on järvi keskisessä Suomessa Kokemäenjoen valuma-alueella Keuruun ja Mänttä-Vilppulan kuntien alueilla. Pinta-alaltaan Keurusselkä on Suomen 40. suurin järvi. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti se lasketaan luokkaan hyvä.[1]

Profiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keurusselkää käytetään vedenhankintaan, loma-asutukseen ja kalatalouteen. Noin 86 % Keurusselän vesistöalueesta on Keski-Suomen maakunnassa ja 14 % Pirkanmaan puolella. 27 kilometriä pitkän järven etelärannalla sijaitsee Mäntän keskustaajama ja pohjoisrannalla vastaavasti Keuruun keskustaajama. Järven keskisyvyys - 6,4 metriä - on lähellä Suomen järvien kokonaiskeskisyvyyttä. Keurusselän syvimmät kohdat sijaitsevat Korpisensaaren pohjoispuolella. Mäntän suunnassa järvi on matalampaa ja saaria on tiheämmässä.[2] Syvin kohta on 40 metriä. [3][4][5] Keurusselkä sai kansainvälistä huomiota vuonna 2004, kun kaksi harrastajageologia löysivät törmäyskraatterin järven länsirannalta. Kraatteri on niin vanha, ettei sen törmäyskuoppaa ole enää tunnistettavissa.[6]

Vuonna 1986 rakennettu 31,3 metriä pitkä siipiratasalus M/S Elias Lönnrot harjoittaa kesäisin säännöllistä matkustajaliikennettä Keurusselällä. Järven itärannalla sijaitsee vuorineuvos Gösta Serlachiuksen vuonna 1927 rakennuttama Liukon metsästysmaja. Hyvin säilyneen metsästysmajan rakennushistoriallista arvoa on luonnehdittu huomattavaksi.[7] Populaarikultturissa järvi tunnetaan muun muassa Juha Vainion sävelmästä Keurusselän sini.

Veden laatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen 1986 Keurusselän alueella mitattiin erittäin korkea radioaktiivinen cesium (137Cs) -laskeuma: 70 kBq/m². Vielä 2003 Mäntän läheisyydessä mitattiin kaloilta cesium-pitoisuuksia, jotka ylittivät moninkertaisesti Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden läheisyydessä mitatut arvot. Tämä johtuu siitä, että cesium imeytyy makeaan veteen eri tavalla kuin murtoveteen tai suolaiseen veteen.[4]

Radioaktiivisuuden lisäksi Keurusselän veden laatua alentavat humukset ja maalta tuleva valuma. Tästä huolimatta veden laatu on verrattain hyvä, järven keskiosassa jopa erittäin hyvä. Pintaveden lopputalven kokonaisfosforipitoisuudeksi vuosina 19662005 mitattiin 5–27 mg/l ja kokonaistyppipitoisuudeksi vastaavasti 400–590 mg/l. Keurusselkää pidetään oivallisena kalastusvetenä, erityisesti sen hauki- ja ahvenkannat ovat poikkeuksellisen suuria. Myös muikkujärvenä Keurusselkä on otollinen.[8]

Törmäyskraatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keurusselän törmäyskraatterin olemassaolo paljastui, kun harrastajageologit Satu Hietala ja Jarmo Moilanen löysivät Harmaaniemen rannalta pirstekartioita 16. marraskuuta 2003. Kraatterin keskusta on paikannettu Valkeaniemeen Keuruun ja Vilppulan rajaseudulle. Pirstekartioita on löytynyt alueelta, jonka läpimitta on noin 11,8 x 9,0 km. Professori Lauri Pesonen on esittänyt kraatterin tosiasiallisen koon olevan jopa 30–40 km. Kraatterin iäksi on arvioitu 1 000–1 880 miljoonaa vuotta.[6]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuruun varuskunta sijaitsee järven luoteisrannalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kinnunen, Kari & Hietala, Satu: Keurusselän pirstekartioiden tarkastelua. Geologi, 2009, nro 3, s. 68-85. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.
  • Öhman, Teemu: Pirstekartioista Keurusselällä ja maailmalla. Geologi, 2009, nro 6, s. 190-197. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]