Kettukankaan muinaisjäännösalue
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Kettukankaan muinaisjäännösalue | |
|---|---|
 Kiviröykkiö Kettukankaan alueella |
|
| Sijainti | |
  Kettukankaan muinaisjäännösalue |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Historia | |
| Tyyppi | Muinaisjäännösalue |
| Huippukausi | Kivikausi |
| Alue | Pohjois-Pohjanmaa |
| Kaupunki | Raahe |
| Merkitys | Laaja muinaisjäännösalue jolla on sijainnut kivikautinen asuinpaikka |
Kettukankaan muinaisjäännösalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Mattilanperällä entisen Saloisen kunnan alueella. Jylhänharjuun kuuluvalla Kettukankaalla on satakunta muinaisjäännöstä, jotka edustavat viittä muinaisjäännöslajia: röykkiö, asumuspainanne, jätinkirkko, palokivikumpu ja kuopparakennelma.
Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun yliopisto on tehnyt Kettukankaalla kaivauksia vuonna 1996 Aulis Forssin johdolla. Avatusta palokivikummusta tehdyn radiohiiliajoituksen mukaan alue on ollut käytössä noin 3200 eaa., eli tyypillisen kampakeramiikan aikana. Myös maankohoaminen tukee tätä ajoitusta. Alue on ollut siihen aikaan vasta merestä noussut niemi, joka on ollut osa suurempaa Vihannista Saloisia kohti työntyvää niemeä. Myös vuonna 1999 tehdyt lisäkaivaukset tukevat tätä ajoitusta.
Kettukankaan muinaisjäännöstyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueelta tavataan viittä eri muinaisjäännöslajia, eniten röykkiöitä ja painanteita.
Röykkiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueelta on löydetty yli 30 kivistä tehtyä röykkiötä. Ne sijaitsevat enimmäkseen kankaan 57,5–55 m merenpinnasta korkeudella. röykkiöt on koottu 10−30 cm:n suuruisista kivistä. Iso osa röykkiöstä on matalia, noin puolen metrin korkuisia kehämäisiä muodostelmia. Alueella on myös kasamaisia röykkiötä, joista korkeimmat ovat yli metrin korkuisia. Useiden röykkiöiden keskellä on painanne tai syvä keskuskuoppa. Röykkiöt on tulkittu muinaisiksi "kivikellareiksi", purnuiksi joihin saalis kätkettiin ja joiden viileydessä se säilyi pitkiäkin aikoja, ollen samalla suojassa pedoilta. Vuonna 1999 tutkitusta röykkiöstä otettu radiohiilinäytteen ajoitus antoi tulokseksi 550-300 vuotta sitten. Todennäköisesti kivikautiset rakennelmat on otettu silloin uusiokäyttöön.
Painanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen noin 30 painannetta on tulkittu asumuksen pohjiksi. Ne ryhmittyvät harjanteen pituussuuntaa noudattaen samalle korkeudelle kuin röykkiöt. Liki toisiaan sijaitsevat painanteet muodostavat muinaisen rantaviivan suuntaisia jonomaisia, pitkänomaisten tai soikeiden kuopanteiden muodostamia ketjuja. Painanteiden syvyys on 0,3–0,8 m. Useita kuopanteita reunustaa joko yhdeltä tai useammalta puolelta kivistä, sorasta tai näiden yhdistelmästä tehty valli. Vuonna 1999 tehdyissä kaivauksissa yhdestä asuinpainanteesta löydettiin norpan palanut sormiluu.
Jätinkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kettukankaan jätinkirkko sijaitsee harjanteen eteläpäässä, lähellä sen lakikohtaa. Jätinkirkko on osittain tuhoutunut soranoton yhteydessä, mutta ilmeisesti se on alun perin ollut muodoltaan suorakaide jonka kulmat ovat olleet pyöristyneet, ja mitoiltaan noin 30×20 metriä. Säilyneiden vallien korkeus on noin 30 senttimetriä, ja leveys 3–4 metriä. Lounaisessa päätyvallissa on havaittavissa noin neljä metriä leveä porttiaukoksi tulkittu notkelma.[1]
Kehävallin sisäpuolinen ala on verraten tasainen ja kivetön. Ilmeisesti keskustasanteen alueella on ihmisen toiminnan tuottama kulttuurikerros, sillä sorakuopan reunasta, itäpuolisen vallin luota on löydetty kvartsi-iskos ja palaneen luun kappale.[1][2]
Palokivikummut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kettukankaalta tunnetaan yhteensä 16 palokivikumpua. Kummut on kasattu nyrkinkokoisista, voimakkaasti rapautuneista kivistä. Ne rajautuvat muinaiseen rantaviivaan jonomaiseksi vyöhykkeeksi, pari metriä muiden muinaisjäännösten alapuolelle. Kummut ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita, kooltaan 2,5−8 metriä ja korkeudeltaan 0,3−1,1 metriä.[2]
Yksi palokivikummuista tutkittiin vuonna 1996 suoritetuissa kaivauksissa. Kummun havaittiin koostuvan pääosin soraan sekoittuneista voimakkaan kuumentamisen yhteydessä rikkoutuneista kivistä. Tämän kerroksen paksuus oli suurimmillaan noin 70 cm. Kiviä kummussa oli kaiken kaikkiaan vajaat seitsemän tonnia. Tutkimuksen yhteydessä kummun alueelta löytyi liki 300 kvartsi- ja kvartsiitti-iskosta. Kummun alimmasta kerroksesta löytyi lisäksi hiiltä ja nokea.[3]
Ainakin kaksi kummuista tukeutuu rinteenpuoleiseen suurehkoon maakiveen. Palokivikumpujen käyttötarkoituksesta ei ole varmuutta, mutta niiden on tulkittu liittyvän hylkeenrasvan eli traanin prosessointiin. lähde?
Kuopparakennelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen kymmenkunta kuopparakennelmaa ovat sidoksissa kankaan muinaisrantoja myötäileviin rantavoimien synnyttämiin kivipalteisiin. Muodoltaan ne ovat kraatterimaisia. Halkaisija on 1−3 metriä ja syvyys 0,3−0,5 metriä.
Elämää kivikauden Kettukankaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kettukangas on ollut viitisentuhatta vuotta sitten hylkeenpyytäjien käsittely- ja varastointipaikka sekä asuinleiri. Hylkeen pyynti on tuohon aikaan ollut hyvin suurisuuntaista. Pyynti tapahtui ilmeisesti kevättalvella jäillä, jolloin hylkeet tulivat laumoittain poikimaan Perämeren jäille. Etelämpänä hylkeiden tarvitsemaa jäätä oli ilmaston lämpimyyden takia vain vähän. Saaliin pyyntimiehet säilöivät alueella oleviin röykkiöihin. Traanin he sulattivat käyttäen kuumennettuja kiviä. Halkeilleet ja huonot kivet hylättiin palaneen kiven kumpuihin. Ilmasto oli kivikaudella hieman nykyistä lämpimämpi. Kivikauden loppupuolella ilmasto kuitenkin muuttui kylmemmäksi ja hyljesaaliit pienenivät. Tällöin loppui myös alueen jätinkirkkojen ja niihin liittyvien rakennelmien käyttö.
Lähitienoon muinaisjäännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kettukankaan lähistöllä on myös muita saman aikakauden jäännöksiä, joista osalla, kuten myös itse Kettukankaalla, on opastustaulut. Tärkeimmät kohteet ovat:
- Pikku Jakenaro: jätinkirkko, röykkiö. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pirttivaara: jätinkirkko, kivirakenteita. [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pirttihaudankangas: jätinkirkko, röykkiötä 15 kpl. [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laivavaara: kivikehiä/asuinvalleja, kuoppia yms.
- Ukkovaara: kivikehä/-valli ja -kuoppia.
- Hautakangas: röykkiöitä.
- Huitunen: asuinpainanteita.
- Jylhänkallio: kivikehiä/-valleja ja -kuoppia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aulis Forssin juttu sanomalehti Raahelaisessa 4.9.1999.
- Kettukankaan muinaisalue esite.
- Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset, Mika Sarkkinen, Markku Torvinen 2000.
- Raahen tienoon historia I, Aulis Forss, Pekka Toivanen 1990.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aulis Forss: Pohjois-Pohjanmaan jätinkirkot, s. 62-63. Lisensiaattityö. Oulu: Oulun yliopisto, Historian laitos, 1995.
- ↑ a b Pentti Koivunen & Jari Okkonen: Raahen Kettukankaan muinaisjäännösalue. Oulu: Oulun yliopisto, Historian laitos, 1992. ISBN 951-42-3315-8. Kaivauskertomus kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa (pdf) (viitattu 20.4.2019).
- ↑ Aulis Forss: Raahe Kettukangas - Kaivauskertomus (pdf) kulttuuriymparisto.nba.fi. 1996. Arkistoitu 13.9.2014. Viitattu 13.9.2014.