Ketomaruna
| Ketomaruna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Marunat Artemisia |
| Laji: | campestris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ketomaruna (Artemisia campestris) on pujon sukuinen marunakasvi. Lajilla on lukuisia alalajeja, joista Suomessa esiintyy vakiintuneena kaksi, kiiltoketomaruna (Artemisia campestris subsp. campestris) ja harvinainen perämerenketomaruna eli perämerenmaruna (A. campestris subsp. bottnica). Lisäksi on tavattu kolmatta alalajia idänketomarunaa (A. campestris subsp. inodora).[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketomaruna kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi ja kukkii elo–syyskuussa pujon jälkeen. Kasvin hoikka, pysty varsi on punertavanruskea ja kalju, ja lehdet ovat varressa kiinni kierteisesti; perämerenmarunalla varsi on karvainen. Lehdet ovat varren alaosassa ruodilliset ja lavoiltaan kaksi tai kolme kertaa pariliuskaiset ja varren yläosassa ruodittomat ja lavoiltaan yksi tai kaksi kertaa pariliuskaiset. Lehtiliuskat ovat kapeat, paksuhkot ja ohuen nukan peitossa, mutta kaljuuntuvat vanhemmiten. Kukat ovat kellanruskeat tai punertavat ja muodostavat runsaita, puolipallomaisia mykeröitä. Mykeröiden keskellä on kalju kehräkukka ja niitä ympäröi 1,5–2,5 millimetriä leveä kehto. Perämerenmarunalla mykerö on kapeampi, kehto leveämpi (3,0–4,5 mm) ja kehräkukat kärkiosastaan karvaiset.[3][4]
Pujoallergiset voivat herkistyä ketomarunan siitepölylle ja kärsiä allergiaoireista kukinnan aikana.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketomarunaa tavataan merenrannoilla Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Oulun ja Kemin seudulla. Se on levinnyt jonkin verran myös sisämaahan radanvarsia pitkin. Perämerenketomaruna kasvaa nimensä mukaisesti ainoastaan Perämeren rannoilla ja on rauhoitettu ja äärimmäisen uhanalainen[6] Suomessa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blamey, Marjorie & Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 412. 2. painos. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Artemisia campestris (TSN 183748) itis.gov. Viitattu 13.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Idänketomaruna – Artemisia campestris subsp. inodora laji.fi. Viitattu 28.8.2021.
- ↑ a b Blamey, s. 412
- ↑ Ketomaruna (Artemisia campestris) Luontoportti. Viitattu 8.11.2018.
- ↑ Jantunen, Juha & Saarinen, Kimmo: Pujo taajama-alueiden allergiakasvina – Loppuraportti (pdf) Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti. Viitattu 16.8.2009.
- ↑ Perämerenketomaruna – Artemisia campestris subsp. bottnica Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 28.8.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Ketomarunan (Artemisia campestris) levinneisyys Suomessa Viitattu 13.1.2021
- Ketomaruna – Artemisia campestris Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.1.2021.
|