Ketolanperäntie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
846 18637
Ketolanperäntie, Murrontie
Seututie 846, yhdystie 18637
Ketolanperäntie Murron suuntaan Kempeleen Ketolanperällä.
Ketolanperäntie Murron suuntaan Kempeleen Ketolanperällä.
Maa Suomi
Tieluokka seututie, yhdystie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 11 km
Alkupiste Keskusta, Kempele
Reitti Ylikylä
Ketolanperä
Päätepiste Murto, Tyrnävä (11 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku 2

Ketolanperäntie on Kempeleen kunnassa sijaitseva tieyhteys, joka alkaa seututien 816 kiertoliittymästä Kempeleen keskustaajamassa, ja johtaa Ylikylän ja Ketolanperän halki Tyrnävän puolella sijaitsevan Murron kylän länsilaidalle. Tien pituus on noin 11 kilometriä, se on kaksikaistainen, päällystetty ja koko matkaltaan valaistu. Tyrnävän puolella tien nimi muuttuu Murrontieksi, joka johtaa seututie 827:lle.

Tien länsipäässä ensimmäinen noin kilometrin mittainen osuus on yhteistä seututien 847 kanssa. Kilometrin mittainen osuus seututieltä 847 alkaen Ristisuon kiertoliittymästä, ja päättyen valtatien 4 eritasoliittymään on määritelty seututieksi 846, mutta sitä ei ole merkitty maastoon. Tien loppuosa on numeroitu paikallistieksi numero 18637.[1] Tienumeroa 846 ei ole merkitty tieopasteisiin.

Ennen kuin valtatiehen 4 kuuluva Liminka–Kempele-moottoritie valmistui syksyllä 2003, Ketolanperäntie oli osa seututietä 847.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan Tyrnävän Ojakylästä niin sanotulta Patelan torilta lähti Kempeleeseen tie, jota kutsuttiin niin sanottuna Kärrytienä. Alueen torppariasutuksen myötä Ketolanperäntie sai alkunsa vuonna 1927, jolloin saatiin rakennuslupa uuden tien rakentamiseen, joka alkoi samasta paikasta kuin Kärrytie, ja päättyi silloiselle valtatie 4:lle (nykyinen seututie 847) Koskelassa. Sen kunnossapidosta vastasi aluksi tieosuuskunta. Tie jaettiin osiin, ja kukin talo tai tilan omistaja tien varressa vastasi oman osansa kunnossapidosta. Ajoittain tie oli niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut ajaa edes hevosella. Siksi kuljettiin myös Kärrytietä pitkiin. Ketolanperäntie oli ensimmäinen kunnantie, ja kunnallinen tielautakunta otti sen hoidettavakseen vuonna 1946.[2]

Oulun Kiviniemen ja Kempeleen välisen moottoriliikennetien valmistuttua vuonna 1990 siirtyi Ketolanperäntien päättymispiste pohjoisemmaksi, nykyisen Ristisuon kiertoliittymän kohdalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tienumerokartta 1:300 000. Oulun tiepiiri. 12. länsiosa. Tiehallinto, 1.1.2008. Tiel 9000017. Kartan verkkoversio (PDF) (viitattu 23.8.2008)
  2. Paakki, Timo: Lakeuden äärellä, kaupungin naapurina, s. 55. Ketolanperäntie. Oulu: Kaleva Print Oy, 2008. ISBN 978-952-67120-0-0. Julkaisun verkkoversio.