Keskustelu luokasta:Sveitsin solat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maantieteellisten nimien suomenkieliset nimet ovat tässäkin tapauksessa aika hankalia. Yritin etsiä kirjallisuutta.

Suomenkielistä kirjallisuutta[muokkaa wikitekstiä]

Berlitzin matkaoppaassa Sveitsi, Saksankielinen alue, vuodelta 1978, solat on kirjoitettu lähes kaikissa tapauksissa genetiivillä (Brünigin sola, Furkan sola, Grimselin sola, San Bernardinon sola), mutta ainakin yksi poikkeus on: Oberalp-sola. Jungfraujoch on niin vakiintunut nimi, että sitä ei kai kukaan käännä.

Isossa tietosanakirjassa ilmaukset olivat tyyppiä: Furka, sola Sveitsissä... Siitä ei paljon apua ole. Ja kirjan kieli on aika vanhaa suomea.

Uutta kielenkirjoitusoppia edustaa vuodelta 2006 oleva Genimapin teos Matkan varrella Euroopassa, 26 kauneinta automatkailureittiä (käännös mm. Katja Jääskeläinen). Siinä on varsin johdonmukaisesti käytetty erikseen kirjoitettua genetiivimuotoa: St. Gotthardin, Grimselin, Furkan ja Oberalpin sola sekä Simpolonin, Furkan ja Grimselin solien (s. 158), mutta toisaalta seuraavalla sivulla on kyllä kirjoitettu ...Grimselsolan ja Furkasolan kautta.... Lisää solia löytyy seuraavasti: Reschenpassin sola, Ofenpassin sola, Albulasola, Berninasola,... (s. 162).

Riittävän pienimittakaavaisia, suomenkielisiä, Sveitsin karttoja en tiedä olevan olemassa.

J Korpela on pohtinut asiaa artikkelissaan Paikannimien erityiskysymyksiä http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html#paikannimet. Tämäkin artikkeli jättää paljon tulkinnan varaa.

Käännetäänkö vai ei?[muokkaa wikitekstiä]

Olen sitä mieltä, että yleisimmistä ja monille suomalaisillekin tutuista solista pitäisi käyttää suomenkielistä nimeä. Ei ole oikein järkevän tuntuista käyttää nimitystä Simplonpasssola tai Furkapass-sola (näissä on vielä 3 ässää lisähaasteena).

Suomentaminen on kyllä omaa tutkimusta. Jos ei ole vakiintunutta suomennosta, ei pitäisi lähteä suomentamaan. --Ulrika 12. helmikuuta 2011 kello 18.28 (EET)

Miten säännöt meneekään?[muokkaa wikitekstiä]

  1. Perussääntö on yhdistää erisnimiosa ja yleissana, esim. Albulasola, Furkasola.
  2. Korpelan em. tekstissä, kohdassa Poikkeuksia: erikseen kirjoitettavia nimiä, taulukon viimeisellä rivillä, todetaan, että usein erikseen kirjoittaminen on tarpeellista/sallittua/tarkoituksenmukaista: Poikkeuksia: ... Monet ilmaisut, joissa jälkiosa kuvaa paikan lajia.

Tällä perusteella, sillä ovathan lähes kaikki solien nimet samalla myös vuoren, kylän, joen tms. nimiä + selvyyden vuoksi, kun paikannimi päättyy konsonanttiin, olisi parempi kirjoittaa genetiivi-muotoinen käännös, erikseen kirjoitettuna:

  • Grimselin sola, ei siis: Grimselsola, joka on vähän vaikea hahmottaa.
  • Simplonin sola, ei siis: Simplonsola.

Mielestäni ei ole lainkaan perustetta kirjoittaa genetiivillä + yhteen, siis: Grimselinsola tai Simploninsola.--Huhdanjo 12. helmikuuta 2011 kello 16.24 (EET)

Minulla ei nyt ole käsillä opasta, mutta luen sitä myöhemmin suurennuslasin kanssa kunhan pääsen siihen käsiksi. Korpela on monesti oikeassa, mutta välillä hänellä on yksityisajattelua, ja voi olla että joskus on vanhaakin. Muistikuvani vain oli, että kirjoitetaan yhteen, oli sitten joki, sola tai salmi. Voin tietysti muistaa väärinkin. Mutta otetaan nyt esimerkiksi Vantaanjoki. --Ulrika 12. helmikuuta 2011 kello 18.25 (EET)
Voisi katsoa jostain kartastosta, jossa on suomenkielisiä nimiä (uudemmissa usein jätetään suomentamatta, mutta vanhemmissa suomennetaan).--Urjanhai 12. helmikuuta 2011 kello 18.37 (EET)
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo, että yhteen kirjoitetaan nimet, joiden alkuosa on genetiivi- tai nominatiivimuotoinen substantiivi ja jälkiosa yksiosainen yleissana. Samoin jos alkuosa on adjetiivi, lukusana tai pronomini ja jälkiosa yhdistämätön yleissana. Esimerkkejä: Biskajanlahti, Kanariansaaret, Keltainenjoki, Kuollutmeri. Jos paikannimi on yksiosainen, esim. Ural, ja siihen kuitenkin tekstissä tarvitaan selittävä lisäosa, ne kirjoitetaan yhteen: Uralvuoristo. Jos aluetta paikkaa vain luonnehditaan maantieteellisellä termillä, se kirjoitetaan erikseen: Suomen rannikko.
Mutta sitten tärkein periaate on, ettei lähdetä itse suomentelemaan nimiä, joista suomennoksia ei ole vakiintuneesti olemassa. Tätä alleviivaa myös se suuntaus että käytetään alkukielisiä nimiä, mutta vanhoja sovinnaisnimiä ei tietenkään lähdetä muuttelemaan.
Toisin sanoen sola-loppuiset kirjoitetaan yhteen, eikä alkukielisiä solia suomenneta, jos ei sellaista ole vakiintuneesti käytössä. (Lähde!) Ne solat joille ei ole suomenkielistä lähdettä, pitäisi siis palauttaa alkukielisiksi. (Lähde: Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas s. 165–166. --Ulrika 13. helmikuuta 2011 kello 10.38 (EET)
Huom.! Berlitzin matkaoppaat eivät ole oikeinkirjoituksen lähteitä. Kääntäjä ei vain ole tullut tarkistaneeksi oikeinkirjoitusohjeita (EDIT: huomasinkin että ne ovat 70-luvulta, eli sitä suuremmalla syyllä). Kielitoimiston ohje on vahvempi kuin Berlitz. --Ulrika 13. helmikuuta 2011 kello 10.48 (EET)
Olen samaa mieltä - ei 30 vuotta vanha teos ole enää luotettava lähde. Mutta toki se on luonut pohjaa tämän päivän kielelle. Tuo Genimapin teos on vuodelta 2006 ja mielestäni hyvää kieltä. Siinä on siis käännetty tunnetuimmat solat. Luulisin muitakin lähteitä löytyvän matkailukirjallisuudesta. Oma kokemukseni on, että suomalaiset käyttävät Alppien kuuluimmista solista suomenkielistä nimeä joko yhteen- tai erikseenkirjoitettuna, kuten Simploninsola (ei: Simplonpasssola), Gotthardinsola (ei Gotthardpasssola), jne. Johtopäätös siis on: lähdeluetteloon pitää löytää suomenkielinen lähde ennen kuin voi käyttää suomenkielistä nimeä? Aika kova ja pyrograattisen tuntuinen vaatimus. Mutta eiköhän noita ajan kanssa löydy :-)--Huhdanjo 13. helmikuuta 2011 kello 11.54 (EET)
Kyllä näissä juuri suomenkielisiin lähteisiin on ollut tapana nojata, ja tuo Genimapin teos varmaan on yksi sellainen.--Urjanhai 13. helmikuuta 2011 kello 12.19 (EET)
No nyt ymmärsin: VAIN nimelle pitää löytää suomenkielinen lähde, ei varsinaiselle asiasisällölle. --Huhdanjo 26. helmikuuta 2011 kello 09.49 (EET)