Keskustelu:Merkantilismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Merkantilismi oli erinomainen talousoppi, jonka avulla saatiin valtioista täysin itsenäisiä. Riippumattomuus muista valtioista, loppulaskuissa jopa merestä vahvisti maata. Merkantilismin mukaiset valtiot eivät ostaneet satamakaupunkeja toisista valtioista sotien ajaksi, vaan he tekivät pitkiä retkiä suurilla laivastoilla jotka olivat pitkälti Voittamattoman Armadan tapaisia. Seurue teki kierroksen kiertänen rannikkoja pitkin yhden valtion palaten sitten omaan satamaan. Näitä kutsuttiin vakoomusmatkoiksi, sillä seurue saattoi rantautua autiolle aavikolle, käydä jalkaisin tiedustelemassa kaupungin toimintaa ja palata sitten salaiseen satamaan jatkaen matkaa. Näiden vakomuusmatkojen ansiosta merkantilismin mukaan kehittyvä valtio saattoi olla myös nykyaikainen ja muita edellä. Sotiminen ei kuulunut kyseiseen talousoppiin, sillä lisää maata ei yksinkertaisesti tarvittu. Merkantilismi oli nerokas talousoppi niille, jotka tahtoivat tehdä kaikesta yksinkertaista ja toimivaa.

Tietenkin oli vaikeaa saavuttaa täydellinen merkantilismi tuontien suhteen. Tuloksia tarvittiin nopeasti ja näkyvästi. Useat lastit olivat ylihinnoiteltuja, mutta kun myös laatua saatiin nostettua korkeammaksi, alkoi kaupankäyntikin sujua. Työn, vaivan ja tuskan jälkeen pidettiin Saavutuksen juhlat, kunnioittaen kuningasta jonka avulla merkantilismi oli myös heidän valtionsa tärkein talousoppi.

Merkantilismi ja kvantiteettiteoria[muokkaa wikitekstiä]

Kvantiteettiteoria ei väitä, että "rahamäärän kasvu yhteiskunnassa ei johda tuotannon lisääntymiseen vaan ainoastaan inflaatioon." Teksti siis muotoilee kvantiteettiteorian täysin uusiksi siten, että kvantiteettiteorian kaava olisi M=P. Oikeasti kaava on MV=PY eli rahan määrän kasvu voi nostaa tuotantoa hintojen sijaan. Tällä perusteella Adam Smith (David Humen oppilas) vaati elinkeinovapautta, tuotantokapasiteetin vapauttamiseksi. Artikkelin teksti on paradoksi. Sen mukaan kvantiteettiteoria pyrkii todistamaan tuotannon sääntelyn tarpeellisuutta elinkeinovapauteen nähden. Eli juuri päinvastaista, mitä Hume ja Smith pyrkivät osoittamaan.