Kertalämmitteinen kiuas
Kertalämmitteinen kiuas on saunan kiuas, jota ei lämmitetä saunomisen aikana, vaan jonka toiminta perustuu lämmityksen aikana kiuaskiviin varautuneeseen lämpöön. Kertalämmitteisen kiukaan ominaisuuksiin kuuluu suuri ja mahdollisesti eristetty kivitila, jonka ansiosta kiuas pysyy käyttövalmiina useita tunteja, jopa illasta aamuun.[1] Useimmissa puulla lämmitettävissä kertalämmitteisissä kiukaissa savu kulkee kivipesän läpi. Eroavaisuuksia sen sijaan on siinä, johdetaanko savukaasut ulos saunasta löylyhuoneen läpi, kuten perinteisessä savusaunan kiukaassa, vai umpinaisesta pönttökiuaskiuasrakenteesta savuhormiin.[2]
Rakenne
muokkaaKertalämmitteinen kiuas poikkeaa tavallisesta jatkuvalämmitteisestä kiukaasta siinä, ettei saunomisen aikana pesässä pidetä tulta. Kivet pysyvät saunomisajan riittävän kuumina tavanomaista suuremman massansa sekä suuremman kivimäärän vuoksi. Kiuas poikkeaa jatkuvalämmitteisestä kiukaasta myös siten, ettei sen tulipesää ole erotettu kivipesästä, vaan lämmityksen aikana savu menee kivien lomasta ennen poistumistaan savuhormiin. Kiukaassa voi olla myös lämmön tehokkaammin säilyttävä eristetty kivipesä, kuten suomalaisessa Aitokiukaassa.
Lämmityksen päätyttyä ja tulen ja hiilloksen sammuttua voidaan ryhtyä saunomaan. Tarvittaessa hiillos voidaan myös siirtää sopivilla apuvälineillä pois tulipesästä esimerkiksi kuumavesipadan tulipesään, josta hiilloksen palaessa syntyvä häkä siirtyy suoraan hormiin. Hehkuvaa hiillosta ei tulisi kertalämmitteisen kiukaan tulipesässä saunomisen alkaessa enää olla, ettei hiilloksesta tulisi häkää löylyhuoneeseen. Saunomisen ajaksi kivipesän yläosassa sijaitseva luukku avataan, jotta löylyvesi voidaan heittää luukun kautta kiville.
Lämmittäminen
muokkaaKertalämmitteisen kiukaan lämmittäminen vie jatkuvalämmitteistä kiuasta runsaammin aikaa suuren kivimäärän vuoksi, sillä niiden kuumiksi saaminen suuren kivimassan vuoksi vaatii myös suuremman polttopuumäärän polttamista. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, liekkien sijasta tulipesässä on hiilloskerros, jonka paksuus riippuu poltetun puun määrästä. Hormin alapelti suljetaan, jottei lämpö karkaisi. Savusaunaa lämmitettäessä pidetään saunan ovi sekä räppänä tai lakeinen auki ilman vaihtumiseksi.
Puiden palaminen hiillokselle, ja tasaisemman hiilloksen aikaansaamiseksi viimeiseen pesälliseen kannattaa käyttää pienemmäksi pilkottua puuta. Häkävaaran vuoksi hormin suojapelti jätetään kuitenkin auki. Yläpelti tai katon tuuletusritilä jätetään auki löylyhuoneen paremman ilmanvaihdon takaamiseksi. Hiilien annetaan palaa loppuun, minkä jälkeen poistetaan tuhkat ja heitetään niin sanotut häkälöylyt, joita kutsutaan myös nokilöylyiksi.
Häkälöylyt
muokkaaHäkälöylyjen tarkoitus on puhdistaa kivet niiden pinnalta irtoavasta puutuhkasta, jottei sitä pääsisi kulkeutumaan löylyn mukana löylyhuoneeseen, ja näin myös hengitysilmaan. Häkälöylyn tarkoitus ei nimestään huolimatta ole kuitenkaan tarkoitus poistaa häkää kiukaasta tai löylyhuoneesta, tilaan lämmityksen jälkeen jäänyt häkä poistuu tuuletuksen mukana ulkoilmaan.
Häkälöylyt heitetään kiville hormipeltien ollessa auki, ja kiukaan luukku suljetaan nopeasti veden heiton jälkeen, jotta höyryn paine irrottaisi tuhkat kivistä ja tuulettaisi ne piipun kautta ulos. Kiville ei saa heittää suuria määriä vettä kerralla, koska löyly ei ehdi pakenemaan kokonaan piipun kautta ulos vaan pöllähtää osittain kiukaan saumoista ja tuhkaluukun kautta tuhkapölyn kera löylyhuoneeseen. Varsinkin savusaunassa häkälöylyä on heitettävä maltillisesti, sillä kiukaan avoin rakenne ei juuri estä tuhkan leviämistä löylyhuoneeseen. Häkälöylyn heitto toistetaan pari kertaa, minkä jälkeen pellit suljetaan. Häkälöylyjä heitettäessä, kuten myös saunottaessa, on syytä käyttää mahdollisimman kuumaa vettä. Tällä estetään kivien jäähtyminen ennenaikaisesti, ja kiuas pysyy lämpimänä pidempään.
Peltien sulkemisen jälkeen on suositeltavaa tuulettaa löylyhuone, mikäli tila on ikkunalla varustettu, tai tarvittaessa voidaan avata myös löylyhuoneen ovi, jos ovi johtaa suoraan ulkoilmaan, eikä esimerkiksi kylpyhuoneeseen. Tämä parantaa ilman laatua ja laskee aloituslämpötilan myös miellyttävämmäksi. Nyt kiukaan kansiluukku voidaan avata ja sauna on käyttövalmis. Käytön aikana löylyhuoneen lämpötilaa voidaan löylynheiton ohella säädellä avaamalla ja sulkemalla luukkua.[1]
Kertalämmitteisiä kiukaita
muokkaa- Savusaunan kiuas
- Lämpöeristämätön pönttökiuas
- Aitokiuas
Lähteet
muokkaa- Kiiski, Hannu & Juurikkala, Eero: Vanhan kansan löylynlähteet : Tulikivi ja Aito. Tekniikan maailma, 1982, 38. vsk, nro 13, s. 56-59.
- Palomäki, Pekka: Aito-kiukaan viritys : lämmitysaika puolittui. TM Rakennusmaailma, 2008, nro 3, s. 50-51. ISSN 1459-1839
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Liikkanen, Lassi A.: Aitokiuas osa 2 – käyttäjäkokemuksia ja hankintaopas Saunologia.fi. 11.12.2018. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ Liikkanen, Lassi A.: Aitokiuas osa 1 – legendan synty ja selviytyminen Saunologia.fi. 05.12.2018. Viitattu 11.7.2020.
| Saunakylpy eri kulttuureissa | |
|---|---|
| Kiuas | |
| Saunominen | |
| Saunarakennus | |
| Saunakulttuuri | |
| Valmistajat | |
| Sauna kansanperinteessä | |
| Sauna kulttuurissa ja taiteessa | |