Kertakäyttötuote

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muovista valmistettu kertakäyttöruisku.
Nitriilikumista valmistettu käsine.

Kertakäyttötuote on tuote, joka on suunniteltu joko kierrätettäväksi tai hävitettäväksi jätteenä ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Useimmiten kertakäyttötuotteet ovat hygieniatuotteita, ruokailuvälineitä, kuten kertakäyttöastiat tai suojavälineitä, kuten suojavaatetus ja kertakäyttökäsineet, mutta kertakäyttötuote voi olla myös halpa versio kestokulutustuotteesta kuten kertakäyttögrilli tai kertakäyttökamera. Myös pakkaukset ja painetut sanoma- ja aikakauslehdet ovat usein kertakäyttöisiä, mutta niiden painopaperien kuituja voidaan kierrättää.

Kertakäyttötuoteina pidetään usein myös kulutusosia, kuten paristo, pölynimurin pussi tai valaisimen lamppu, jotka ovat kestokulutustuotteiden vaihdettavia kuluvia osia.

Kertakäyttöisyys ja ekotehokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertakäyttötuote-termiä käytetään yleisesti opastamaan niin kuluttajia kuin tavaroiden tuottajia käyttämään ja suunnittelemaan kestävämpiä tuotteita.[1] Kertakäyttötuotteiden välttäminen on koetaan itsestään selväksi ohjeeksi jätteiden vähentämisessä.[2] Tuotesuunnittelussa tuotteen ekotehokkuutta tarkastellaan elinkaariajattelun kautta. Esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin kumpi tuote on parempi, paperikassi vai muovikassi tai lasipullo vai muovipullo, ovat mielekkään vastauksen antamisen kannalta liian yleisiä.[3]

Kertakäyttötuotteiden etuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertakäyttöinen parranajokone.

Kertakäyttötuotteiden tärkeimpiä etuja ovat hygieninen turvallisuus sekä käytön nopeus, mukavuus ja edullisuus verrattuna toistuvasti käytettäviin tuotteisiin. Liiketoimintana suurin kertakäyttötuotteiden ryhmä ovat hygienisiä käyttöolosuhteita edellyttävät sairaalatarvikkeet[4] ja kuluttajien terveyden- ja kauneudenhoitotuotteet, joita ei ole taloudellisesti järkevää eikä turvallista yrittää puhdistaa ja steriloida uudelleen käyttöön. Tällaiset tuotteet, kuten sidetarvikkeet ja lääkeruiskut on usein yksittäispakattu tuotteen steriilinä pitäviin pakkauksiin. Kuluttajan kertakäyttöisiä hygieniatuotteita ovat muun muassa hammastikut ja -langat, kosteuspyyhkeet, wc- ja talouspaperit, paperinenäliinat, kuukautissuojat, ehkäisyvälineet ja piilolinssit.

Monissa tuoteryhmissä kertakäyttöinen tuote on tuotu markkinoille kilpailemaan jatkuvakäyttöisen tuotteen kanssa käytön helppoudella ja mukavuudella. Esimerkiksi Bic lanseerasi vuonna 1981 parranajovälineet, joissa myös kahvaosa oli kertakäyttöinen, eivät vain vaihdettavat terät kuten siihen asti esimerkiksi Gilletten tuotteissa.[5] Helppous ja mukavuus ovat tärkeimpiä etuja myös kertakäyttöastioiden käytössä kodin ulkopuolella tapahtuvaan tilapäiseen tarjoiluun, tai jatkuvaan käyttöön esimerkiksi työpaikkojen kahvi- ja lounastarjoilussa tai pikaruokaloissa.

Kertakäyttötuotteiden haittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertakäyttösytytin.

Kertakäyttötuotteet aiheuttavat merkittäviä jäteongelmia erityisesti laajamittaisessa ammattikäytössä, kuten sairaaloissa[6] ja pikaruokaketjuissa. Myös kuluttajat ovat yhä tietoisempia kertakäyttötuotteiden, kuten muovikassien, vauvanvaippojen ja kuukautissuojien ympäristövaikutuksista ja haluavat tilalle uudelleenkäytettäviä ja kestävämpiä ratkaisuja. Siksi kertakäyttötuotteiden ympäristövaikutuksiin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota hygienian ja käyttömukavuuden ohella. Suomessa tehdyissä selvityksissä esimerkiksi tietty sairaalan työasu kulutti kertakäyttöisenä 20 kertaa enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja kuin vastaava kestokäyttöinen asu, tietty käsileikkausliina 4,7 kertaa enemmän.[7] Pikaruokabisnes on jo vuosikymmeniä ollut kritiikin kohteena pakkausjätteensä määrästä ja laadusta. Muovipakkauksista on siirrytty puukuitupohjaisiin pakkauksiin, ja uutena tutkimuskohteena ovat erilaiset luonnossa hajoavat biomuovit.[8][9]

Kertakäyttötuote kielikuvana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kertakäyttötuotteiksi” voidaan vähättelevässä mielessä kutsua nopeasti hajoavia vaatteita tai muita heikkolaatuisia tai lyhytikäisiksi suunniteltuja tuotteita (”kertakäyttövaate”, ”kertakäyttökulttuuri”)[10]. Myös kulttuurituotteita, joilla ei nähdä pysyvää taiteellista arvoa, kuten päivänkohtaisiin ilmiöihin perustuvia kirjoja tai elokuvia, voidaan moittia kertakäyttötuotteiksi. Sanalla voidaan viitata myös kirjojen yhä lyhyempään myyntiaikaan kirjakaupoissa ja elokuvien yhä nopeutuviin teatterikierroksiin[11].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salminen, Kristiina: Kerta- ja kestokäyttöisen käsileikkausliinan luonnonvarakulutus, s. 7. Opinnäytetyö.. Hyvinkää: Laurea-ammattikorkeakoulu, 2011. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vastuullinen kuluttaminen YK-liiton verkkosivu. Viitattu 11.11.2017.
  2. Lamberg, Johanna: Suosi, vältä, korjaa, huolla, kierrätä, lainaa (pdf) (Sivu 61) Pro gradu tutkielma. 2005. Helsingin yliopisto. Viitattu 11.11.2017.
  3. Kuisma, Mika: [file:///C:/Users/vkilp/AppData/Local/Temp/21C00700%202016_7A_Tuotesuunnittelu_2016-03-15_MK-1.pdf Tuotesuunnittelu ja vastuullisuus] (pdf) (Kalvo 16 -32) Luentomateriaali, Ympäristö- ja yhteiskuntavastuu liiketoiminnassa. 15.3.2016. Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulu. Viitattu 11.11.2017.
  4. Salminen 2011, s. 7.
  5. Iacobucci, Dawn: Kellogg on Marketing, s. 53–54. John Wiley & Sons, 2001. Teos Google Kirjat -palvelussa.
  6. Salminen 2011, s. 7.
  7. Känkänen, R. 2009. Ympäristövastuu erikoissairaanhoidossa – tapausesimerkkinä pallolaajennustoimenpiteen materiaali- ja energiatehokkuus. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. HUS-tilakeskus, ks. Salminen 2011 s. 9 ja 33.
  8. Pietarinen, Riikka: Ekologinen pakkaussuunnittelu, s. 11. Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2017).
  9. Hiltunen, Jarno: Maatuvat ker­ta­käyt­tö­as­tiat haastavat muoviset Kaleva. 7.3.2006. Viitattu 5.11.2017.
  10. Ailio, Kirsi: Nurja puoli ulospäin = kestävämpi muoti Uusiouutiset. 28.4.2016. Viitattu 5.11.2017.
  11. ”Entisestään kaupallistuneet studiot, lähes olemattomiin kuihtunut elokuvakerhotoiminta ja persoonattomat teatterikompleksit, jotka esittävät vain uusia elokuvia, ovat johtaneet siihen, että elokuvasta on tullut kertakäyttötuote.” Tamminen, Tuomo: Filmihullu (Jörn Donnerin haastattelu.) Aviisi. 16/2006. Viitattu 5.11.2017.

Asiasta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Disposable products