Kennomeriahven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kennomeriahven
203-senttinen Uudesta-Kaledoniasta pyydetty yksilö
203-senttinen Uudesta-Kaledoniasta pyydetty yksilö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Meriahvenet Serranidae
Alaheimo: Meriahvenet Epinephelinae
Tribus: Epinephelini
Suku: Epinephelus
Laji: merra
Kaksiosainen nimi

Epinephelus merra
Bloch, 1793[2]

Synonyymit[3]
  • Serranus confertus auktori tuntematon
  • Anthias atara Curtiss, 1938
  • Anthias faroa Curtiss, 1944
  • Anthias tearlachi Curtiss, 1944
  • Anthias alternatus Curtiss, 1944
  • Anthias tarao Curtiss, 1944
Katso myös

  Kennomeriahven Wikispeciesissä
  Kennomeriahven Commonsissa

Kennomeriahven[4] (Epinephelus merra) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kennomeriahven Malesiassa.

Kennomeriahven on yksi meriahventen heimon pienikokoisimmista lajeista.[5] Se voi parhaimmillaankin saavuttaa vain lähes 30 senttimetrin pituuden (SL). Väritykseltään kala on valkea ja sen ruumiissa ja evissä on tiheään kuusikulmaisia tummanruskeita läikkiä. Kennomeriahvenella on kylkiviivallaan 48–54 suomua. Selkäevässään lajilla on 11 piikkiruotoa ja 15–17 nivelruotoa. Peräevässään kennomeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan nivelruotoa. Rintaevissään sillä on 16–18 ruotoa.[6][7][8]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennomeriahventa tavataan alueella Afrikan itärannikolta ja Intian valtameren saarilta Tuamotulle ja Linesaarille sekä Japanista Uuteen-Etelä-Walesiin ja Lord Howen saarelle.[3] Lajin elinympäristöjä ovat riutat yleensä alle 20 metrin syvyydessä merenpinnasta.[1][2] Kennomeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa ravut ja muut äyriäiset, mutta se syö myös kaloja.[7] Laji on protogyyninen hermafrodiitti; sukupuolenvaihdos tapahtuu 3–5-vuotiaana.[1]

  1. a b c Law, C., Samoilys, M. & Cabanban, A.S.: Epinephelus merra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
  2. a b Epinephelus merra (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
  3. a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 75–76. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
  4. Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  5. Ashraful Alam, Mohammad; Kobayashi, Yasuhisa; Horiguchi, Ryo; Hirai, Toshiaki & Nakamura, Masaru: Molecular cloning and quantitative expression of sexually dimorphic markers Dmrt1 and Foxl2 during female-to-male sex change in Epinephelus merra. General and Comparative Endocrinology, 2008. Artikkelin abstraktin verkkoversio. (englanniksi)
  6. Randall, John E.; Allen, Gerald R. & Steene, Roger C.: Fishes of the Great Barrier Reef and Coral Sea, s. 111. University of Hawaii Press, 1998. ISBN 9780824818951 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021). (englanniksi)
  7. a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 191–192. Rooma: FAO, 1983. ISBN 92-5-l 03125-8 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.10.2021). (englanniksi)
  8. Allen, Gerald R.: Field Guide to Marine Fishes of Tropical Australia, s. 84. Länsi-Australian museo, 2009. ISBN 9781920843892 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021). (englanniksi)