Kennewickin mies
Kennewickin mies oli Columbiajoen varrelta Washingtonin osavaltiosta Yhdysvalloista vuonna 1998 löytynyt luuranko. Noin 9 000 vuotta sitten kuolleen miehen luuranko kuuluu Amerikkojen vanhimpiin luurankolöydöksiin. Luurangon katsottiin jakavan fyysisiä piirteitä esimerkiksi ainujen ja polynesialaisten kanssa, mutta DNA-tutkimusten mukaan miehen lähimpiä nykysukulaisia ovat intiaanit.
Kennewickin miehen löytymisen jälkeen alkoi pitkä oikeustaistelu luurankoa vaatineiden intiaaniheimojen ja tieteilijöiden välillä. Luuranko luovutettiin lopulta heimojen haudattavaksi vuonna 2017.
Löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kennewickin mies löytyi Columbiajoen varrelta Kennewickistä Washingtonin osavaltiosta 28. heinäkuuta 1998.[1] Kaksi alueella liikkunutta miestä huomasivat veden alla lähellä joen rantaa[2] pääkallon ja he ilmoittivat löydöstään paikalliselle poliisilaitokselle.[1] Bentonin piirikunnan[2] kuolemansyyntutkija Floyd Johnson pyysi apua arkeologi James Chattersilta ja Chatters kaivoi esiin lähes kokonaisena ja hyvässä kunnossa säilyneen luurangon.[1]
Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chattersin mukaan luurangolla oli eurooppalaisia piirteitä ja hän uskoi aluksi luurangon kuuluneen suhteellisen hiljattain kuolleelle eurooppalaistaustaiselle siirtolaiselle. Luuranko saattoi olla esimerkiksi alueen varhainen uudisasuttaja tai turkistenmetsästäjä.[3] Luurangon rodun määrittelemiseksi Chatters käytti esimerkiksi nenän, leuan ja kallon muotoa. Hieman myöhemmin Chatters joutui kyseenalaistamaan omia päätelmiään, kun luurangon ylälonkasta löytyi niin sanottu kaskadikärki, jollaiset olivat tyypillisiä eteläisellä ylänköalueella 8 500–4 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Lisäksi osa luurangon piirteistä ei sopinut täysin ajatukseen eurooppalaisen taustan kanssa. Eroja oli esimerkiksi silmäkuopissa. Eroavat piirteet eivät olleet tyypillisiä niin eurooppalaisille, kuin intiaaneillekaan.[1] Luurangon hampaissa ei ollut reikiä, mutta ne olivat kuluneet lähes juureen asti. Piirre on tyypillinen esihistoriallisille ihmisille, joiden ravinto oli vähäsokerista.[3]
Chattersin tutkimusten jälkeen Floyd Johnson määräsi luurangolle radiohiiliajoituksen ja DNA-tutkimuksen. Radiohiiliajoitus tehtiin luurangon pikkusormesta ja sen tuloksena luurangon iäksi saatiin 8 410 +/– 60 vuotta.[1] Kennewickin mies oli näin yksi vanhimmista koskaan Amerikoista löydetyistä luurangoista.[3] Suoritetun DNA-testin tulosten perusteella ei voitu tehdä johtopäätöksiä.[1] Luurangon perusteella ei voitu myöskään arvioida silmien tai ihonväriä, tai tietoja kuolleen miehen kulttuurista tai kielestä.[4]
Vuonna 2014 julkaistun Smithsonian-instituutin fyysisen antropologian professori Douglas Owsleyn tutkimuksen mukaan Kennewickin miehen luuranko ei ollut tyypillinen intiaanin luuranko, vaan se jakoi piirteitä etenkin ainujen ja polynesialaisten kanssa. Toisaalta vuonna 2015 julkaistun Kööpenhaminan yliopiston genetiikan professori Eske Willerslevin DNA-tutkimuksen mukaan Kennewickin miehen lähimpiä nykysukulaisia ovat intiaanit.[2]
Kiista luurangosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kennewickin miehen luuranko oli löytynyt Yhdysvaltain liittovaltion mailta, joista vastasivat Yhdysvaltain armeijan pioneerijoukot. Neljä päivää luurangon radiohiiliajoituksen jälkeen pioneerijoukot pysäyttivät luurangon tutkimukset.[1] Luuranko aiottiin luovuttaa yakima-, nez percé-, wanapum-, colville- ja umatilla-heimoille haudattavaksi heimojen esi-isänä.[4] Suunnitelma luovutuksesta julkaistiin paikallisessa Tri-City Herald-lehdessä ja se perustui[1] alkuperäisten amerikkalaisten hautojen suojelu- ja kotiuttamislakiin (Native American Graves Protection and Repatriation Act, NAGPRA).[5] Luurankoa lain nojalla vaatineet heimot halusivat haudata jäännökset julkaisemattomaan paikkaan.[1] Intiaaniheimot antoivat myös luurangolle oman nimensä Muinainen (The Ancient One).[4]
Kennewickin miehen luurangon kohtalosta tuli yksi tunnetuimmista NAGPRA-lakiin liittyneistä kiistoista.[5] 17. lokakuuta 1996 kahdeksan tieteilijää nostivat kanteen pioneerijoukkojen suunnitelmista luurangon tieteellisen tutkimuksen jatkamiseksi. 26. lokakuuta kanteen nosti myös kalifornialainen uuspakanallinen Asatru Folk Assembly, koska ryhmän mukaan luuranko edusti heidän esi-isäänsä eurooppalaisine piirteineen.[1]
Luurankoa säilytti kanteiden käsittelyn aikana siitä vastuussa olleiden pioneerijoukkojen puolesta ensin Battelle Memorial Institute ja sittemmin Burken museo. Tieteilijöiden mukaan luurankoa säilytettiin pioneerijoukkojen vastuulla sille sopimattomissa oloissa. Lisäksi suuria osia luurangon reisiluusta oli kadonnut kun luuranko siirrettiin Battellen haltuun. FBI kuulusteli katoamiseen liittyen James Chattersia ja Floyd Johnsonia. Myöhemmin kadonneet osat löytyivät selittämättömästä syystä kuolinsyyntutkijan toimistolta. Tieteilijät olivat lisäksi pyytäneet tutkimuslupaa luurangon löytöpaikalle, mutta pioneerijoukot täyttivät paikan kivillä ja maalla virallisesti eroosion estämiseksi. Samalla paikan uusista tutkimuksista tuli mahdotonta.[3]
Luurankoon liittyneistä kanteista päätti tuomari John Jelderks. Hänen 3. syyskuuta 1998 antamalla päätöksellä luuranko siirrettiin Burken museoon Batellen laboratoriosta, jossa luurangolle tehtiin Yhdysvaltain sisäministeriön tutkimuksia sen kulttuuritaustan päättelemiseksi. Syyskuussa 2000 sisäministeriö päätti, että luuranko tulee luovuttaa heimoille. Oikeustaistelu jatkui vielä päätöksestä huolimatta. 30. elokuuta 2002 Jelderks päätti kanteen tieteilijöiden hyväksi. Asian käsittely ei päättynyt vielä tähänkään. Nez percét, umatillat, colvillet ja yakimat valittivat tuomarin päätöksestä. Toisen valituksen teki Yhdysvaltain oikeusministeriö. 4. huhtikuuta 2004 9. piirin vetoomustuomioistuin päätti Jelderksin tuomion puolesta. Vetoomustuomioistuimen mukaan kulttuuritaustan selvittämiselle ei ollut riittäviä todisteita. Heimot ilmoittivat jatkavansa oikeustaisteluja päätöksen jälkeen, mutta lopulta 22. heinäkuuta 2004 tieteilijöiden oli viimein mahdollista aloittaa luurangon uudet tutkimukset.[1]
Vuonna 2015 julkaistun DNA-tutkimuksen mukaan Kennewickin miehen lähimpiä sukulaisia olivat nykyiset intiaanit. Tutkimuksen tulos mahdollisti heimojen aloittaa uudestaan luurangon luovutus NAGPRA-lain pohjalta. Lisäksi senaattori Patty Murray ja kongressin jäsen Denny Heck toivat lakialoitteet S. 1979 ja H.R. 4131 luurangon luovuttamisesta heimoille. Lakialoitteiden tekstiä lisättiin presidentti Barack Obaman 16. joulukuuta 2016 allekirjoittamaan Water Infrastructure Improvements Act for the Nation -lakiin (WIIN). WIIN-lain perusteella luuranko siirrettiin pioneerijoukkojen vastuulta Washingtonin osavaltion arkeologian ja historiallisen säilönnän laitokselle, jonka tuli luovuttaa luuranko edelleen heimoille. Luuranko luovutettiin 17. helmikuuta 2017 ja se haudattiin yksityisissä seremoniallisissa menoissa julkisuudelta salattuun paikkaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 414–416. ABC-CLIO, 2008. ISBN ISBN 978-1-85109-818-7. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kennewick Man, The Ancient One Burke Museum. Viitattu 19.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Douglas Preston: The Kennewick Man Finally Freed to Share His Secrets Smithsonian Magazine. Simthsonian Institution. Viitattu 19.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 30–31. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
- ↑ a b Rani-Henrik Andersson, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki: Intiaanikulttuurien käsikirja : Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa, s. 12–13. Gaudeamus Helsinki University Press, 2013. ISBN 978-952-495-284-2.