Keltasiilikäs
| Keltasiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Rhyparia |
| Laji: | purpurata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhyparia purpurata |
|
| Katso myös | |
Keltasiilikäs (Rhyparia purpurata) on siilikkäisiin kuuluva, kirkkaanvärinen perhoslaji. Se on suvun Rhyparia ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melko kookas perhoslaji, jonka siipiväli vaihtelee 36–52 mm. Etusiivet ovat likaisenkeltaiset ja niissä on viisi siiven poikki kulkevaa riviä epäsäännöllisen muotoisia, harmaita tai rusehtavia täpliä. Takasiivet ovat pohjaväriltään purppuranpunaiset ja niissä on laajoja, tummia laikkuja. Takasiiven reuna on koiraalla keltainen ja naaraalla punainen.[1][2]
Toukka on tummanharmaa ja sen kylvissä on vaalita laikkuja. Karvoitus on selkäpuolella tummanruskeaa, kyljissä kellanvalkoista.[3][4] Täysikasvuinen toukka on 45–50 mm pitkä.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasiilikkään levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan poikki Turkkiin ja edelleen Keski-Aasian ja Etelä-Siperian läpi Japaniin asti. Pohjoismaissa keltasiilikästä tavataan vakituisesti vain Suomessa. Suomessa levinneisyysalue kattaa etelärannikon. Aikuiset perhoset lentävät kesä-heinäkuun vaihteessa.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasiilikäs elää avoimilla ja lämpimillä paikoilla. Aikuiset perhoset ovat aktiivisia ympäri vuorokauden. Ne lepäävät korkealla kasvillisuuden joukossa ja lähtevät herkästi lentoon. Etenkin koiraat voivat lentää hämärässä valolle.[6]
Naaras munii useita satoja munia, jotka se asettaa pieninä ryhminä kasvin alaosan lehtien alapinnoille. Toukka talvehtii ja koteloituu alkukesästä heinikon joukkoon tekemänsä vaalean kotelokehdon sisään.
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[7].
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka on polyfagi ja kelpuuttaa ravinnokseen monet eri kasvilajit.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/r/rhyparia_purpurata.html
- ↑ http://www.leps.it/indexjs.htm?SpeciesPages/RhypPurpur.htm
- ↑ http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/a/rhypurpu.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://aramel.free.fr/INSECTES13ter-5%27.shtml
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Arctiidae/Rhyparia/purpurata/Rhyparia%20purpurata.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 398–400
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Perhoset: Keltasiilikäs
- lepiforum.de (saksaksi)