Keltaripsimonni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Keltaripsimonni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: | Ripsimonnit Mochokidae |
| Suku: | Synodontis |
| Laji: | petricola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Synodontis petricola |
|
| Katso myös | |
Keltaripsimonni eli entinen pikkukäkimonni (Synodontis petricola) on ripsimonneihin kuuluva kala, jota pidetään myös akvaarioissa.[2] Kala on suosittu seuralainen Tanganjika- ja Malawi-järvien kirjoahventen akvaarioissa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaripsimonni kasvaa noin kymmensenttiseksi. Siinä on kellanharmaalla pohjalla mustia pilkkuja. Kalan erottaa lähilajeistaan siitä, että aidolla petricola-lajilla on valkeat reunat evissä, eikä pilkkuja pyrstöevässä.[3] Risteymiä lähilajien kanssa on paljon myynnissä akvaarioliikkeissä.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaripsimonni on kotoisin Tangajika-järvestä Itä-Afrikasta.[4]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaripsimonni on aktiivinen öisin.
Vesiolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaripsimonnille sopii lievästi emäksinen vesi, pH 7,5–8,2 ja lämpötila 22–26 astetta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ntakimazi, G.: Synodontis petricola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.08.2013. (englanniksi)
- ↑ Helsingin akvaariokeskus (suom. nimen lähde)
- ↑ Scotscat
- ↑ Synodontis petricola (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
|