Keltaniska-amatsoni
| Keltaniska-amatsoni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Suku: | Amatsonit Amazona |
| Laji: | auropalliata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amazona auropalliata |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keltaniska-amatsoni (Amazona auropalliata) on keskiamerikkalainen papukaijalaji, jonka elinympäristö käsittää alueen Meksikosta Costa Ricaan. Sen holotyypin kuvaili René-Primevère Lesson 1842.[2] Siltä tunnetaan kolme alalajia: nimilaji A. a. auropalliata, A.a. parvipes ja A.a. caribaea
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joidenkin lähteiden mukaan keltaniska-amatsoni ei ole oma lajinsa, vaan keltaniska-amatsoni alalajeineen ovat amazonianamatsonin alalajeja tai alalajiryhmä. Amazonianamatsonin, keltapääamatsonin sekä keltaniska-amatsonin lajirajat on vedetty monesti uusiksi ja epävarmuus oikeista lajirajoista on jatkuvaa.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaniska-amatsoni on amatsoniksi hyvin tyypillinen: sillä on suurimmaksi osaksi vihreä höyhenpuku, sillä on lyhyt pyrstö ja keskikokoinen nokka. Sen pituus on noin 35 cm nokasta pyrstön kärkeen ja paino noin 480–550 g. Sillä on nimensä mukaan keltainen niska. Alalajista ja iästä vaihdellen otsalla saattaa olla keltaista. Nokka on hennosti kaksivärinen, koivet harmaat, aikuisella on oranssit tai oranssihtavat silmät. Poikasella keltaista on vähemmän (tai ei ollenkaan) ja silmät ovat tummat.
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A. a. auropalliata: Keltainen niskalaikku matalalla niskassa, laikun koko ja paikka hieman vaihtelee. Otsalla ei keltaista. Ei punaista ranteessa. Nokka musta tai tummanharmaa, jossa on harmaat kyljet.
A.a. parvipes: Keltainen niskalaikku isompi. Keltaista voi olla otsallakin. Punaista ranteessa. Nokka vaaleampi kuin auropalliatalla.
A.a. carbaea: Keltainen niskalaikku isompi, yltää jopa kaulalle. Keltaista voi olla otsallakin ja keltaista laikkua muuallakin kasvoissa. Punaista ranteessa. Vaalea alanokka. Yleisväri hailakampi ja oliiviin taittavampi kuin muilla alalajeilla.
Lemmikkinä/vankeudessa eri alalajit ovat voineet sekoittua, eivätkä vankeudessa elävät yksilöt välttämättä täten yksioikoisesti edusta selkeästi mitään kuvailluista alalajeista.
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnossa keltaniska-amatsonilla on havaittu erilaisia aksentteja.[4]
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaniska-amatsonia tavataan Suomessakin lemmikkinä, ja se on yksi yleisimpiä amatsonilajeja lemmikkiharrastuksessa. Alalajit ovat voineet sekoittua.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa eli suuren häkin, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES I/A-liitteeseen, joten sillä on oltava EU-todistus ja pysyvä tunnistemerkintä (umpirengas tai siru). Ilman näitä linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Amazona auropalliata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Handbook of the birds of the world, s. 473. Barcelona: Lynx Edicions, 1992. ISBN 84-87334-22-9
- ↑ Timothy F. Wright, Gerald S. Wilkinson: Population genetic structure and vocal dialects in an amazon parrot. Proceedings of the Royal Society of London. Series B: Biological Sciences, 22.3.2001, 268. vsk, nro 1467, s. 609–616. PubMed:11297178 doi:10.1098/rspb.2000.1403 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 6.11.2025.