Kelpoisuus (oikeustiede)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kelpoisuus (ruots. behörighet)[1] on sopimusoikeudellinen valtuutukseen liittyvä käsite, joka määrittää sen, kuinka laaja oikeus sitoumusten tekemiseen edustajalla on. Kelpoisuus määrittää toisin sanoen edustusvallan ulkorajan, ja se määräytyy valtuutuksen (kuten valtakirjan) sisällön tai ulkoisesti havaittavien tunnusmerkkien (kuten edustajan aseman) perusteella.[2] Kelpoisuus on laajempi käsite kuin toimivalta. Kelpoisuuden rajoituksilla tarkoitetaan edustusvallan rajojen määrittämistä niin, että sopimuskumppanit tulevat tietoisiksi näistä rajoituksista. Oikeustoimi ei sido päämiestä, jos edustaja on sen tehdessään ylittänyt kelpoisuutensa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hemmo, Mika: Sopimusoikeuden oppikirja, s. 252–254. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0648-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenskt lagspråk i Finland, s. 310. Helsinki: Schildts Förlags Ab, 2004.
  2. Hemmo, s. 252.
  3. Hemmo, s. 253.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]