Kellotalvikki
| Kellotalvikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Terttutalvikit Pyrola |
| Laji: | media |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrola media |
|
| Katso myös | |
Kellotalvikki (Pyrola media) on lähinnä Euroopassa kasvava talvikkilaji. Suomessa lajia tavataan koko maassa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellotalvikilla on pitkä maarönsy, josta nousee 10–25 cm korkeita lehdettömiä kukkavarsia. Varsien juurella on vihreinä talvehtivia ruusukelehtiä. Paksut, kovat ja muhkuraiset lehdet ovat 3–5 cm pitkiä ja muodoltaan pyöreitä tai pitkänpyöreitä sekä pyöreäkärkisiä. Siipipalteinen ruoti on lehden lavan pituinen tai lyhyempi. Kellotalvikin kukinto on pysty terttu. Valkoiset tai punertavat kukat ovat kellomaisia, emin luotti on kukasta ulkoneva. Kellotalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1] Kellotalvikki on kukiltaan kuin isotalvikin (Pyrola rotundifolia) ja pikkutalvikin (Pyrola minor) välimuoto.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellotalvikkia tavataan Alpeilta itään läpi Keski- ja Itä-Euroopan metsävyöhykkeen Uralille saakka. Pohjoisessa sitä tavataan Britteinsaarilla sekä Fennoskandiassa. Satunnaisemmin lajia tavataan myös muun muassa Kreikassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Etelä-Siperiassa.[2] Suomessa kellotalvikki on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisemmassa se on harvinaisempi.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellotalvikki kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa valoisissa kangasmetsissä, harjuilla ja vaaranrinteillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 212.
- ↑ Den virtuella floran: Klockyrola (ruotsiksi) Viitattu 20.6.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Kellotalvikin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.6.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Kellotalvikki (Pyrola media)
- Kasviatlas 2022: Kellotalvikin (Pyrola media) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Pyrola media – kellotalvikki
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kellotalvikki (Pyrola media)
- Luontoportti: Kellotalvikki (Pyrola media)
- Valokki – nettikasvio: Kellotalvikki (Pyrola media)
- ITIS: Pyrola media (englanniksi)
- Flora of China: Pyrola media (englanniksi)